Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita halutaan muuttaa asiakaslähtöisemmiksi. Se merkitsee sitä, että sote-alan työntekijöiltä odotetaan entistä tiiviimpää yhteistyötä ammattiryhmien välillä. Itä-Suomen yliopistossa valmennetaan opiskelijoita monialaiseen yhteistyöhön jo opintojen aikana.
– Siitä huolimatta, että tässä ajassa peräänkuulutetaan moniammatillisuutta ja monitieteisyyttä, sitä harjoitellaan vielä aivan liian vähän yliopisto-opetuksessa ja ennen kaikkea eri tieteenalojen kesken, tiivistävät Moniammatillinen vuorovaikutusosaaminen (MOVU) -tiimin jäsenet, johon kuuluu opettajia sosiaalityön, erityispedagogiikan, psykologian ja sosiaalipsykologian alalta.
Etenkin sote-alalla palveluketjut voivat olla pitkiä, ja niissä käsitellyt asiat hyvin tunneherkkiä. Asiakkaat saattavat joutua sukkuloimaan kohtuuttomasti eri ammattilaisten välillä niin, että kukaan ei tunnu ottavan kokonaisuudesta päävastuuta. Pahimmillaan myös näkemykset hoidosta ja avusta eriävät, mikä lisää asiakkaan epätietoisuutta asioiden kulusta.
– Palvelujen kehittämisen lisäksi tarvitaan moniammatillisen työn kehittämistä kaikilla palvelualoilla. Ei riitä, että kukin osaa ammattinsa, vaan on osattava kehitellä asioita myös yhdessä toisten kanssa niin, että asiakas kokee olevansa hyvissä käsissä, tiimi summaa.
Sote-alan lisäksi myös opetus- ja kasvatusalalla tehdään entistä enemmän monialaista yhteistyötä oppilaiden tukemisen edistämiseksi.
Yhteistyö on palapeliä
MOVU-opintojakso perustettiin aikanaan juuri moniammatillisuuden harjoittelun tarpeeseen. Opintojakson tavoitteena oli, että eri alojen opiskelijat oppivat ymmärtämään toistensa tieteenaloja ja ammattiroolia ja oppivat siten laajentamaan näkemystään asiakkaidensa tai oppilaidensa elämäntilanteisiin vaikuttavista tekijöistä ja tuen mahdollisuuksista.
Nyt opintojaksoon liittyvästä tutkimuksesta on julkaistu artikkeli uusimmassa Aikuiskasvatus-lehdessä. Artikkelissa ilmenee, millaisia valmiuksia opiskelijat kokivat saavansa tieteiden välisestä opetuksesta nimenomaan monitieteisyyden ja -ammatillisuuden näkökulmista.
Jokainen opettaja toi opintojaksoon tietoa omalta tieteenalaltaan. Eri alat näyttäytyivät erilaisissa lähestymistavoissa, kuten materiaaleissa ja opetuksessa. Yhteisen ymmärryksen rakentuminen otti aikansa, mutta opiskelijoilta saadun palautteen mukaan monitieteisyys välittyi oikealla tavalla.
– Opiskelijat tunnistivat ammattilaisten yhteistyön ikään kuin palapelinä, jossa kaikkien palojen täytyy toimiakseen olla paikoillaan. Palojen paikalleen asetteluun tarvitaan vuorovaikutusta, koska jokaisella on paloihin ja niiden tehtäviin oma näkökulmansa ja käsityksensä. Ja jos yksi pala puuttuu, näyttää palapeli melko hyvältä, mutta ei vielä täydelliseltä, kertoo erityispedagogiikan yliopistonlehtori Aino Äikäs.
Opiskelua monialaisissa ryhmissä
Opiskelu toteutettiin verkossa niin, että monialaiset ryhmät ratkoivat kuviteltua asiakastilannetta, tutustuivat moniammatillisuutta käsitteleviin tutkimuksiin ja tekivät yhdessä oppimistehtäviä.
– Verkkoalustalle viedyt tallenteet sekä opettajien luennoista että näytellystä moniammatillisesta asiakastilanteesta lisäsivät toden tuntua ja käytännönläheisyyttä moniammatillisen kohtaamisen haasteista, kertoo sosiaalityön yliopistonlehtori Kaarina Mönkkönen.
Oppimistehtävät tehtiin tarkoituksella monialaisissa opiskelijaryhmissä, mikä edistää yhteisiä ongelmanratkaisutaitoja ja osallistujien kykyä arvioida myös oman ryhmän työskentelyn onnistumista. Tähän opiskelijoita kannustettiin koko työskentelyprosessin ajan.
Etäopiskelun edut ja haasteet
Opintojakso oli suoritustavaltaan lähes kokonaan aikaan ja paikkaan sitoutumaton, joten opiskelijat saattoivat valita työskentelyrytminsä omien aikataulujensa mukaan.
– Verkossa opiskelu edisti myös osallisuutta ja olennaiseen keskittymistä. Toimiva työskentely edellyttää kuitenkin toimivaa oppimisympäristöä, ryhmän jäsenten sitoutumista, tilan antamista erilaisille näkökulmille sekä opiskelijoiden keskinäistä työnjakoa. Mikäli työnjako ei toimi, yhteistyölle aiheutuu jännitteitä, summaa sosiaalipsykologian tutkijatohtori Mervi Issakainen.
Haasteita yhteistyöhön toivat muun muassa muutokset ryhmän kokoonpanossa, erot opiskelijoiden tietoteknisissä taidoissa, viestinnälliset viiveet tai fyysisen kohtaamisen puuttuminen.
– Etäopetuksen näkökulmasta tutkimuksen tulokset kertovatkin siitä, kuinka tärkeää on panostaa tapoihin, joilla läsnäolon ja osallisuuden kokemuksen syntymistä voidaan tukea. Tehtävien monipuolisuus näyttää niin ikään lisäävän etäopiskelun mielekkyyttä, kertoo psykologian yliopistonlehtori Kati Kasanen.
Työelämävalmiudet kasvoivat
Moniammatillinen opiskelu herätti opiskelijoissa kiinnostusta, ja sitä pidettiin motivoivana.
– Moni piti sitä tärkeänä erityisesti työelämävalmiuksien kannalta. Opiskelijat kokivat moniammatillisen ryhmätyöskentelyn vahvuudeksi sen, että oman ammattialan näkökulmaa ja omaa ymmärrystä voi todella laajentaa toimiessa muiden alojen osaajien kanssa, sosiaalityön yliopistonlehtori Taru Kekoni sanoo.
Psykologian yliopisto-opettaja Petri Karkkola kertoo, että opintojakso edisti myönteistä kuvaa toisista ammattiryhmistä.
– Yhdessäkin palautteessa todettiin, että tärkein oppimisoivallus kurssista oli se, että hyväksytään ammatillinen moniäänisyys ja muistetaan vuorovaikutuksen tärkeys muiden ammattilaisten kanssa.
Linkki Aikuiskasvatus-lehden artikkeliin: https://journal.fi/aikuiskasvatus/issue/view/2_2020
Moniammatillinen vuorovaikutusosaaminen -opettajatiimi: Aino Äikäs, Kaarina Mönkkönen, Mervi Issakainen, Taru Kekoni, Kati Kasanen ja Petri Karkkola.
