Indonesian trooppiset suot varastoivat merkittävästi hiiltä, mutta ne ovat alttiita tulipaloille. Rijal Ramdani tutkii väitöstutkimuksessaan soiden muuttumista öljypalmuviljelmiksi ennen ja jälkeen tulipalojen sekä niiden omistajanvaihdoksia. Lisäksi tutkimuksessa keskitytään vastuun siirtämisen vaikutuksiin ja ympäristökansalaisjärjestöjen välisiin suhteisiin soiden suojelussa ja siihen, miten eri toimijat tekevät yhteistyötä suopalojen hallitsemiseksi ja niihin sopeutumiseksi. Tutkimuksessa selvitetään myös käännekohtia, jotka voivat muuttaa soiden veden jakamiseen liittyvät konfliktit yhteistyöksi.
Tutkimus osoittaa, että suopalot liittyvät öljypalmuviljelyksen laajenemiseen. Tutkimuksen perusteella12 palaneesta suoalueesta seitsemän on muutettu öljypalmuviljelmiksi Sumatralla. Tutkimuksessa tehdyssä tapaustutkimuksessa tutkitun yhteisön jäsenet havaitsivat myös, että sään ennustattevuus oli muuttunut ja El Niño -ilmiön aiheuttamat kuivat kaudet olivat pitkittyneet. Sään ääri-ilmiöt altistavat yhteisöt tulipaloille. Lisäksi paikallisen yhteisön ja puutavarayhtiön välillä on konflikteja suoalueita saatavan veden jakamisesta, mikä osaltaan lisää tulipaloja kylässä.
Sumatran paikallisyhteisöt on suljettu metsäomistuksen ulkopuolelle. Siksi paikallisyhteisöt laajentavat maataloustoimintaansa istuttamalla pääasiassa öljypalmuja valtion omistamille hylätyille maa-alueille. Paikalliset yhteisöt käyttävät myös tulipaloja maan raivaamisessa. Tulipalojen jälkeen suoalueiden maankäyttö muuttuu.
– Avoin pääsy hylätylle maalle on ratkaiseva tekijä soiden muuttamisessa öljypalmuviljelmiksi ennen tulipaloja ja niiden jälkeen, Ramdani sanoo.
Ympäristökansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli soiden suojelun vastuullisuuden toteuttamisessa
Edunvalvonta- ja palvelukeskeisillä ympäristökansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli Sumatran soiden suojeluvastuun toteuttamisessa. Edunvalvontakeskeisten ympäristökansalaisjärjestöjen ja niiden rahoittajien välistä suhdetta kehitetään yhteisten etujen pohjalta. Sitä vastoin palvelukeskeisillä ympäristökansalaisjärjestöillä ei ole vapautta tarvittaviin soidensuojelutoimiin rahoittajien intressien vuoksi. Erilaiset toimet ja aineellinen tuki edunvalvonta- ja palvelukeskeisten ympäristökansalaisjärjestöjen välillä luovat myös epäluottamusta ja negatiivisia odotuksia niiden välille.
Rahoittajien ja valtion toimielinten on hyvä ymmärtää mitä vastuun siirtämistä ympäristökansalaisjärjestöille tarkoittaa, koska joissain tapauksissa vastuun siirtäminen voi aiheuttaa konflikteja erityyppisten ympäristökansalaisjärjestöjen välille ruohonjuuritasolla.
Hallituksen on otettava huomioon paikallisyhteisöjen oikeudet maahan
Rahoittajat ja hallitukset laiminlyövät joskus paikallisyhteisöjen roolin suopaloissa ja maaoikeuksiin liittyvissä asioissa. Tapaustutkimus kuitenkin osoittaa, että suopalot liittyvät paikallisiin yhteisöihin.
– On tärkeää keskittyä paikallisyhteisöissä siihen, miten ne voivat siirtää maanraivaustoimintaa tulipalojen hyödyntämisestä kestävämpään suuntaan. Hallituksen on myös otettava huomioon paikallisyhteisöjen oikeudet maahan, Ramdani sanoo.
Lisäksi turvemaiden läheisyydessä asuvilla paikallisyhteisöillä on keskeinen rooli suopalojen torjumisessa ja niihin sopeutumisessa. Vaikka yhteisöt voivat saada tällaisia velvollisuuksia esimerkiksi yhteistyöstä, tehtävien siirtämisessä olisi huomioitava, että samalla siirretään myös tarvittavia resursseja, kuten taloudellista tukea, valmiuksia ja teknologioita.
Tapaustutkimukseen osallistuneen yhteisön jäsenetmuuttivat elämäntapaansa ja perustivat suonhoitoyhteisön (Peatland Care Community) ja palonhoitoyhteisön (Fire Care Community) tekemään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Eri toimijat rakentavat yhteistyössä kanaaliesteitä, suorittavat palovalvontaa ja sammuttavat tulipaloja. Yhteistyö on vähentänyt paitsi tulipalojen esiintymistä myös alttiutta suopaloille.
– Lisäksi tarvitaan kipeästi avointa ilmapiiriä konfliktinratkaisun helpottamiseksi ja konfliktien muuttamiseksi yhteistyöksi, Ramdani sanoo.
Laadullinen tapaustutkimus tehtiin Riaun maakunnassa Sumatralla, Indonesiassa, koska sen trooppinen suoekosysteemi on alueen laajin ja altis tulipaloille. Aineisto kerättiin osallistavilla havainnoinneilla, kasvokkain tehtävillä merkittävien informanttien haastatteluilla sekä asiakirja-analyysillä vuosina 2016, 2018 ja 2020. Tutkimuksessa käytettiin myös maantieteellistä paikkatietojärjestelmää (Geographical Information System, GIS) osoittamaan palaneilla alueilla olevat öljypalmut ja kanaaliesteiden jakautumisen tutkitussa kyläyhteisössä.
Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston yhteisessä tohtorikoulutettavien paikkajärjestelmässä ja sen rahoitti 50-prosenttisesti Indonesian Universitas Muhammadiyah Yogyakarta
MPA Rijal Ramdanin ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja Governing Fires in the Tropics. Peatland Fires and Oil Palm Expansions in Sumatra, Indonesia tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 11.12.2023 klo 10 alkaen Aurora-rakennuksen salissa AU100. Vastaväittäjänä toimii professori Jesse Ribot, The American University, Washington, D.C., ja kustoksena professori Irmeli Mustalahti Itä-Suomen yliopistosta. Väitöskirjatilaisuuden kieli on englanti. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.
Lisätietoja:
Rijal Ramdani, rijal.ramdani(at)uef.fi
