Monipuolinen elintapaohjelma hidastaa tehokkaasti muisti- ja ajattelutoimintojen eli kognition heikkenemistä, ja siitä hyötyvät monenlaiset ikäihmiset, joilla on kohonnut riski sairastua muistisairauteen kuten Alzheimerin tautiin. Siinä vaiheessa, kun varhaisia oireita jo on, kognition heikkenemisen ja dementian riski on kohonnut riippumatta siitä, onko havaittavissa selkeitä Alzheimerin taudille tyypillisiä aivomuutoksia. Näin osoittaa FM Anna Rosenbergin tuore väitöstutkimus. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa 23.10.2020 klo 12 alkaen.
Muistisairaudet ovat merkittävä kansanterveydellinen haaste. Parannuskeinoa ei ole, ja tällä hetkellä keskitytään kehittämään keinoja taudin ennaltaehkäisemiseksi ja sen etenemisen hidastamiseksi. Rosenberg hyödynsi väitöskirjassaan kolmen uraauurtavan ennaltaehkäisytutkimuksen sekä muistipoliklinikan aineistoja selvittääkseen, keille ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kannattaisi kohdistaa ja ketkä niistä hyötyvät eniten. Yhdistämällä määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä hän myös selvitti, miten ikäihmiset suhtautuvat muistisairauksien ennaltaehkäisyyn ja mikä heitä motivoi osallistumaan tutkimuksiin.
Suomalaisessa FINGER-läpimurtotutkimuksessa käytetty elintapaohjelma paransi kognitiota ikäihmisillä, joilla oli kohonnut muistisairauden riski. Rosenbergin väitöstutkimuksessa havaittiin, että elintapaohjelmasta oli tässä tutkimusjoukossa hyötyä iästä, sukupuolesta, koulutus- ja tulotasosta, alkutilanteen kognitiosta sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä riippumatta. Vaikutukset eivät siten rajoittuneet vain tiettyihin alaryhmiin. Tulokset osoittavat, että FINGER-elintapaohjelman kaltaiset toimenpiteet ovat tehokkaita ja ne kannattaa kohdistaa laajalti niille ikäihmisille, joiden muistisairausriski on edes jonkin verran kohonnut.
Alkavan, lieväoireisen muistisairauden osalta tutkimuksissa keskitytään usein henkilöihin, joilla havaitaan useampia Alzheimerin tautiin sopivia löydöksiä eli biomarkkereita. Tutkimuskäyttöön tarkoitetut Alzheimerin taudin kriteerit tiukentuvat koko ajan ja ne pohjautuvat invasiivisiin eli kajoaviin tutkimustoimenpiteisiin. Tutkimukseen soveltuvien osallistujien löytäminen on siten yhä haastavampaa. Väitöstyössä havaittiin kuitenkin, että väljemmät ja käytännöllisemmät kriteerit ovat varsin käyttökelpoisia, sillä suurin osa täyttää joka tapauksessa myös tiukemmat kriteerit. Monikansallisessa LipiDiDiet-tutkimuksessa osallistujat oli valittu käytännön syistä usein pelkän neuropsykologisen testin ja aivojen magneettikuvantamisen avulla, ja selkäydinnestenäyte muiden biomarkkereiden määrittämiseksi oli kerätty vain noin kolmasosalta. Kun näytteet analysoitiin jälkikäteen, myös muut biomarkkerit, kuten amyloidiproteiinin pitoisuus, osoittautuivat usein Alzheimerin tautiin sopiviksi. Keskeinen havainto oli myös se, että taudin eteneminen oli samankaltaista niillä, joilla oli useita Alzheimerin taudin biomarkkereita, sekä niillä, joilla havaittiin aivojen surkastumista magneettikuvauksessa mutta selkäydinnesteen biomarkkerit eivät olleet tiedossa.
Väitöstutkimuksessa selvisi myös, että Alzheimerin tautia ei voida sulkea varmuudella pois lieväoireisilla henkilöillä edes silloin, kun selkäydinnesteen biomarkkerit luokitellaan normaaleiksi. Karoliinisen instituutin muistipoliklinikan potilailla, joilla amyloidipitoisuus oli viitearvojen rajoissa, miltei 40 prosentille kehittyi melko lyhyen seuranta-ajan kuluessa dementia, ja usein se oli Alzheimer-tyyppinen. Alhaisempi, vaikkakin normaali amyloidipitoisuus oli yhteydessä korkeampaan riskiin, mikä osoittaa, että luokittelu tiettyjen raja-arvojen mukaan ei ole ihanteellinen tapa arvioida taudin etenemisen riskiä.
Auttamisen halu ja henkilökohtainen hyöty motivoivat ikäihmisiä osallistumaan ennaltaehkäisytutkimuksiin
Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös ikäihmisten syitä osallistua ennaltaehkäisytutkimuksiin. Aineistona käytettiin monikansallista HATICE-tutkimusta, jossa FINGER-tutkimuksen tavoin selvitettiin elintapaohjelman vaikutuksia muun muassa kognitioon. Osallistujille lähetetty kysely ja haastattelut Suomessa, Ranskassa ja Hollannissa osoittivat, että ikäihmisiä motivoi erityisesti halu auttaa tiedettä, halu parantaa elintapoja ja omaa terveyttä, sekä halu saada terveysseurantaa. Kiinnostus terveysseurantaan korostui Suomessa, jossa monilla ei ollut säännöllistä hoitokontaktia esimerkiksi perusterveydenhuoltoon. Henkilöt, joiden lähipiirissä oli muistisairas henkilö, olivat huolissaan omasta riskistään ja motivoituneita muuttamaan elintapoja. Tutkimukseen osallistuttiin myös, koska haluttiin päästä muistitesteihin ja verikokeisiin varhaisen taudin havaitsemiseksi. Tiedot muistisairauksista ja riskitekijöistä olivat monilla puutteelliset, ja muistisairauksien ajateltiin usein johtuvan pelkästään iästä tai geeneistä. Tulokset osoittavat, että ennaltaehkäisystä ja elintapojen merkityksestä pitää viestiä entistä selkeämmin. Osallistujien toiveiden ja odotusten ymmärtäminen puolestaan auttaa uusien tutkimusten suunnittelussa.
Muistisairauksien ennaltaehkäisyssä on otettu harppauksia eteenpäin, mutta tarvitaan vielä runsaasti tietoa siitä, mitkä toimenpiteet tehoavat ja soveltuvat parhaiten eri riskiryhmille. Väitöstutkimuksen tulokset ovat suoraan hyödynnettävissä uusia ennaltaehkäisytutkimuksia suunniteltaessa. Tutkimuksia onkin parhaillaan käynnissä ja suunnitteilla ympäri maailmaa, muun muassa kansainvälisen World Wide FINGERS (WW-FINGERS) -verkoston puitteissa, johon kuuluu jo yli 30 maata.
Filosofian maisteri Anna Rosenbergin väitöskirja Dementia prevention in at-risk individuals: Focus on selection and engagement of target populations tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori John O’Brien Cambridgen yliopistosta ja kustoksena professori Miia Kivipelto Itä-Suomen yliopistosta ja Karoliinisesta instituutista. Tilaisuus on englanninkielinen.
Väitöskirja verkossa:
Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/37874?encoding=UTF-8
