Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD saattaa aiheuttaa erilaisia haasteita työelämässä.
- Teksti Nina Venhe | Kuvat Niko Jouhkimainen ja Mia Ahonen
Päänsisäistä kaaosta, unohtelua, ailahtelevia tunteita ja aikaansaamattomuutta.
Tyttöjen ja naisten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD ilmenee hyvin eri tavoin kuin perinteisesti ADHD-diagnoosiin liitetyt ylivilkkauden ja impulsiivisuuden piirteet. Niitäkin piirteitä löytyy myös naisilta, mutta pääasiallisesti hyperaktiivisuus liittyy poikien ja miesten diagnoosiin.
ADHD:tä onkin pidetty viime vuosikymmeniin asti vain poikien tarkkaavaisuushäiriönä. Sittemmin on ymmärretty, että koska oireet ovat sukupuolten välillä erilaiset, on tyttöjen ja naisten ADHD todennäköisesti vain jäänyt aiemmin tunnistamatta ja siten myös diagnosoimatta.
Tästä syystä myös naisten tai tyttöjen ADHD:n tutkimus on selvästi ollut vähäisempää. Aiheesta saadaan toki koko ajan enemmän tietoa, mutta naisten piirteitä ymmärretään silti yhä paljon heikommin kuin miesten. Tämä johtaa siihen, että diagnosoimattomat naiset usein uupuvat, väsyvät ja masentuvat, koska heille ei ole tarjolla oikeanlaista tukea.
Miten työssä opitaan ja pysytään muutoksessa mukana
Aikuiskasvatustieteen väitöskirjatutkija Mia Ahonen on lähtenyt nyt tutkimuksessaan selvittämään ADHD-diagnosoitujen, korkeasti koulutettujen naisten kokemuksia työssä oppimisesta sekä oppimiseen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista.
Koska tällä hetkellä aikuisiässä olevat ADHD-naiset ovat todennäköisesti eläneet diagnosoimattomien ADHD-piirteiden kanssa koko ikänsä, ovat he ehtineet kehittää itsenäisesti erilaisia arjen selviytymisstrategioita sekä kotona että työelämässä. Muun muassa näistäkin strategioista Ahonen on kiinnostunut.
– Nykyisen työelämän nopeatempoisuus ja jatkuva muutos etenkin asiantuntijatyössä voivat olla ADHD-piirteiden kanssa haastava yhdistelmä. Siksi haluan selvittää, miten ADHD-naiset kokevat työelämän kiihkeän tahdin sekä työssä oppimisen. Minua kiinnostaa myös, millaisia haasteita he ovat työelämässä kohdanneet – ja miten he ovat niistä selvinneet.
ADHD-naisilla on usein haasteita suunnitelmallisuuden, tarkkaavaisuuden ja aloitteellisuuden kanssa. Myös tunnesäätely, työmuistin haasteet sekä oman toiminnan ohjaus saattavat tuottaa ongelmia, joten jatkuva uuden oppimisen vaatimus ja muutosten sietäminen vaikuttavat helposti hyvinvointiin.
– Siksi ADHD-naisilla on suurempi riski sairastua työuupumukseen kuin neurotyypillisillä kollegoilla, Ahonen summaa.
Tärkeä ja ainutlaatuinen tutkimus
Myös sosiaaliset vuorovaikutustilanteet voivat olla haastavia ja kuormittavia ADHD-diagnosoiduille. Avoimet työtilat, melu, muiden liikehdintä ja tuoksut voivat osaltaan vaikuttaa keskittymisen haasteisiin.
– Työtilat suunnitellaan valitettavan usein neurotyypillisten ihmisten lähtökohdista, jolloin pelkkä työympäristö voi aiheuttaa ahdistusta ja haasteita työn tekemiselle.
Ahosen tutkimus on hänen käsityksensä mukaan ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.
– Australiassa on vastikään tehty tutkimusta aikuisiällä ADHD-diagnoosin saaneista naisista. Olen keskustellut kyseisen tutkimuksen tehneen tutkijan kanssa, eikä hänkään ole törmännyt muihin tutkimuksiin tästä aiheesta.
Ahosen väitöskirja on siis eräänlainen pioneerityö naisten ADHD:stä. Kiinnostus tutkimusta kohtaan onkin ollut jo lähtövaiheessa suurta.
Muotidiagnoosi?
Ahosen innostus aiheeseen juontaa juurensa hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan. Hän tunnistaa myös ADHD:hen liitetyn ”muotidiagnoosi”-ilmiön.
Julkisissa keskusteluissa on viime aikoina sivuttu sitä, annetaanko ADHD-diagnooseja liian helposti vai liittyykö yleinen keskittymiskyvyttömyys vain virikkeitä täynnä olevaan maailmaan.
– Ehkä ADHD-leima lyödään helposti tavallista aktiivisempiin ja levottomampiin lapsiin. Mutta uskoisin, että aikuisiällä etenkin naisten saamat diagnoosit ovat pääasiassa aiheellisia ja helpottavat lopulta monen elämää.
Tutkimustuloksista hyötyä kaikille diagnoosista riippumatta
Ahosen haastattelututkimus on alkamassa pian. Hänen mukaansa tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan myöhemmin hyödyntää esimerkiksi työpaikkojen pedagogisessa kehittämisessä erilaiset oppijat ja oppimistarpeet huomioiden.
– Työelämän pedagoginen suunnittelu hyödyttää lopulta ihan kaikkia, koska ihmiset oppivat uusia asioita eri tavoilla oli heillä diagnoosia tai ei.
Ahonen haluaa myös korostaa, ettei ADHD-diagnoosin saaneiden elämä ole pelkkiä haasteita täynnä.
– Diagnoosiin voi liittyä myös monenlaisia vahvuuksia. ADHD-diagnosoidut työntekijät voivat olla idearikkaita, intuitiivisia ja energisiä ongelmanratkaisijoita, jotka ajattelevat niin sanotusti laatikon ulkopuolelta. ADHD ei siis missään nimessä ole este työelämässä – vaan jopa päinvastoin.
– Yksi mielenkiintoinen tutkimusaihe olisikin, mitkä ADHD:hen liitetyt piirteet ovat olleet avuksi diagnoosin saaneiden työelämässä tai auttaneet uralla eteenpäin.
Mutta ennen sitä pysytellään vielä nykyisessä tutkimuksessa.
– Toivon, että saadut tutkimustulokset lopulta osaltaan herättelevät ja lisäävät keskustelua neuromoninaisuudesta ja työelämän inklusiivisuudesta.
Ahosen väitöskirja on saanut rahoitusta Suomalaiselta Konkordia-liitolta.
Lisätietoja: Mia Ahonen, miaaho@uef.fi
