Nuoret yrityksissä työskentelevät naiset esittävät itsensä työllistettävyyden ihanteen mukaisina sinnikkäinä, ketterästi esteitä ylittävinä menestyjinä. He esiintyvät ahkerina, määrätietoisina ja kunnianhimoisina huippusuorittajina ja puhuivat itsestään ”alansa parhaina ihmisinä”. Puhe kaikenpuolisesta pärjäämisestä viriää työelämän tilanteista, joissa nuoret naiset kohtaavat epävarmuutta omasta asemastaan sekä eri tavoin ilmenevää syrjintää nuoren ikänsä ja naissukupuolensa takia.
– Näyttää siltä, että nuoret naiset kohtaavat edelleen vähättelyä ja tytöttelyä yrityksissä. Heidän arvonsa ja asiantuntijuutensa kyseenalaistuvat nuoren iän ja siitä johtuvan työkokemuksen puutteen, naissukupuolen ja erityisesti näiden yhdistelmän perusteella, kertoo yliopistonlehtori Maija Korhonen.
Nämä tulokset selviävät juuri päättyneessä Suomen Akatemian rahoittamassa Itä-Suomen ja Turun yliopistojen yhteisessä HighEmploy-hankkeessa, jossa tutkittiin yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta alemmilla ja ylemmillä tutkinnoilla valmistuneiden työllistettävyyttä ja asemoitumista työmarkkinoilla.
Kosto setämiehille
Työllistettävyydellä tarkoitetaan erilaisia ominaisuuksia, asenteita ja toimintatapoja, joiden avulla yksilö pyrkii parantamaan asemiaan epävarmoilla ja kilpailullisilla työmarkkinoilla. Käsitteellä ei enää viitata yksinomaan työllistymiseen, sillä ammattia varten korkeakoulusta valmistuneet tarvitsevat muutakin kuin tuoreen tutkinnon.
Työllistettävyyteen liittyvät vaatimukset eivät kuitenkaan kohdistu tasapuolisesti kaikkiin työnhakijoihin ja -tekijöihin, vaan ne osuvat usein erityisesti nuoriin, vastavalmistuneisiin naisiin.
– Työllistettävyyteen usein liitettyjä ominaisuuksia ovat esimerkiksi aktiivisuus, joustavuus, riskinottokyky ja innovatiivisuus, joita voi kiteytetysti kutsua yrittäjämäisiksi kyvyiksi. Muodollisten akateemisten tutkintojen sijaan työllistettävyydestä onkin alettu puhua yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, asenteisiin ja persoonaan liittyvänä asiana, tiivistää apulaisprofessori Päivi Siivonen.
Tämä puheenparsi näkyy sekä korkeakoulutusta koskevassa politiikassa että yliopisto-opiskelun toimintakulttuurissa, joka peräänkuuluttaa ”työelämätaitoja”, yrittäjyyttä ja itsensä johtamista.
Myös nuoreen ikään liittyvä työkokemuksen puute on asia, joka asettaa uransa alussa olevan henkilön altavastaajan asemaan ja pakottaa todistelemaan omaa arvoa sekä itselle että muille. Tulosten mukaan todistelu tuntuu koskevan etenkin nuoria naisia.
– Myös työelämän epätasa-arvotilanteissa nuoret naiset korostivat omaa kyvykkyyttään ja vastuutaan ongelmien ratkomisessa. Oman itsensä vastuuttaminen tulee esille haastateltavien kertoessa, miten he ovat ”kostaneet setämiehille” näyttämällä toteen oman osaamisensa tai ”huudelleet perään” eli esiintyneet jämäköinä ja ”lannistumattomina”.
Jatkuva todistelu uuvuttaa
Siihen, kuinka nuoret naiset joutuvat jatkuvasti todistelemaan pätevyyttään, liittyy myös heidän itsensä mukaan uupumukselle altistava ”liikaa tekemisen” riski.
– He eivät kuitenkaan voi ”pysähtyä hengittämään”, koska heidän on jatkuvasti ”henkinen CV takaraivossaan” pedattava tulevaisuuttaan niin, että nykyhetken valinnat edesauttavat näyttöjen kerryttämistä ja siten suotuisaa työuraa sekä etenemismahdollisuuksia, kuvailee Korhonen.
Tämä yhtälö saa nuoret naiset pohtimaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimisen tärkeyttä. Tässäkin asiassa he sälyttävät vastuun itselleen. ”Itsestä huolta pitämisen” konkreettisia keinoja ovat esimerkiksi työajan ja työmäärän aktiivinen tarkkailu sekä omasta palautumisesta huolehtiminen. Jaksamisen rajojen alituinen kontrollointi näyttäytyy tärkeänä, jotta ”ei tipu kelkasta”.
– Siksi nuoret naiset eivät sano työpaikoillaan, että ”mua väsyttää ja mulla on liikaa töitä”. He säätelevät tarkoin stressille antautumista ja ”sairastavat viikonloppuisin”. Stressiä ei saa olla loppuun palamiseen asti, sillä sairauslomalle jääminen merkitsisi huippusuorittajana epäonnistumista.
Korhosen mukaan stressiä pidetään nykytyöntekijän jatkuvana ja normaalina olotilana – toisinaan myös osoituksena oikeanlaisesta paneutumisesta työhön.
– Jatkuva itsen esittäminen työllistettävänä ja jaksamisen säätely on kuitenkin jo itsessään kuluttavaa. Saatujen tulosten mukaan nuoret naiset joutuvat jatkuvasti tasapainoilemaan huippusuorittamisen ja jaksamisen rajoilla myös ikään ja sukupuoleen liittyvän oman arvon kyseenalaistumisen takia.
Nuoret naiset eivät omien sanojensa mukaan voi ”pysähtyä hengittämään”, koska heidän on jatkuvasti ”henkinen CV takaraivossaan” pedattava tulevaisuuttaan.
Maija Korhonen
Yliopistonlehtori
Kaupallisen alan maskuliininen kulttuuri ruokkii kilpailua
Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, että jäsentäessään itseään työntekijöinä kaupalliselta alalta valmistuneet korkeakoulutetut toistavat pitkälti – ja varsin kritiikittömästi – työllistettävyyden yksilökeskeistä puheenpartta.
– Ihanteiden myötäily ei kuitenkaan tarkoita niiden naiivia hyväksymistä. Tulkintamme mukaan itsen esittäminen ihanteiden mukaisena houkuttaa nuoria työelämän noviiseja, koska omaa arvoa ja asiantuntijuutta täytyy osoittaa ja todistella sekä itselle että muille. Ihanteiden omaksumista selittänee myös kaupallisen alan opiskelukulttuuri, joka ruokkii kilpailullista ja kunnianhimoista uran tavoittelua, kertoo Siivonen.
Tutkijoiden mukaan myös bisneskulttuuri ja sen maskuliinisuus asettavat erityisesti nuoret naiset alisteiseen ja haavoittuvaan asemaan, mikä pakottaa heidät korostamaan omaan pärjäämistään. Tähän ei sovi metelin nostaminen ikä- ja sukupuolisyrjinnästä.
– Jos nuoret naiset haastaisivat työpaikkojensa epätasa-arvoisia rakenteita, he olisivat vaarassa menettää asemansa aktiivisina ja itse asioistaan päättävinä asiantuntijoina.
Lisätietoja:
Yliopistonlehtori Maija Korhonen, maija.korhonen(at)uef.fi, p. 050 562 6737, Itä-Suomen yliopisto
Apulaisprofessori Päivi Siivonen, paivi.siivonen(at)utu.fi, p. 050 521 2775, Turun yliopisto
