Opiskelu aikuisiällä ja uuden oppimisen kautta syntyvät positiiviset kokemukset vaikuttavat tutkitusti henkiseen hyvinvointiin ja itseluottamuksen lisääntymiseen. Myös työhön liittyvän osaamisen kehittäminen edistää hyvinvointia ja yleistä tyytyväisyyttä elämään.
- Teksti Jonna Myllykangas
- Kuvat Raija Törrönen ja Varpu Heiskanen
Aikuisiän opiskelua ja oppimista on tarkasteltu jo 1960-luvulta alkaen elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Suomessa pari vuotta sitten käynnistynyt jatkuvan oppimisen kehittämisohjelma pyrkii edistämään samaa asiaa, mutta kohdentuu työikäisiin ja työhön liittyvän osaamisen kehittämiseen, kun taas elinikäinen oppiminen kattaa koko elinkaaren.
– Jatkuva oppiminen on haastava termi tässä yhteydessä. Se rajaa aikuisten opiskelun ja osaamisen kehittämisen vain työhön liittyvään koulutukseen ja kohderyhmän ikähaarukan vain työiässä oleviin. Se eroaa siis paljon elinikäisen oppimisen käsitteestä, joka kattaa kaikki vauvasta mummoon ja vaariin, ja kaikenlaisen oppimisen ja koulutuksen, myös harrastustavoitteisen, toteaa aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen Itä-Suomen yliopistosta.
Koulutukseen osallistuminen aikuisiässä tuottaa suoria ja välillisiä vaikutuksia niin yksilön fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan osaamisen kehittämisen myötä tuottavuus ja luovuus lisääntyvät, ja omien tavoitteiden saavuttamisen kautta myös kokemus oman yhteiskunnallisen roolin merkityksellisyydestä korostuu.
Hyvä koulutus saa meidät myös elämään terveellisemmin ja pidentää eliniänodotustamme jopa vuosilla. Terveyden ja aikuiskoulutukseen osallistumisen yhteyttä voidaan tutkia tilastollisesti, kliinisesti tai niin sanottua koettua terveydentilaa käyttämällä. Tämä itsearvio omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistamme korreloi tutkimusten mukaan hyvin objektiivisten eli esimerkiksi lääkärien tekemien arvioiden kanssa. Aktiivisempaa elämää viettävät arvioivat oman terveydentilansa paremmaksi kuin muut aikuiset.
– Koettu terveydentila on tärkeä ja varsin luotettava terveyden arviointimittari. Se on usein myös ainoa, jota aikuiskoulutustutkimuksissa voidaan käyttää, koska kattavia tilastoja aikuiskoulutukseen osallistumisesta ei ole olemassa tilastoanalyysien pohjaksi, Manninen kertoo.
Eläköitymisen myötä työpaikan tarjoamat sosiaaliset suhteet ja oman osaamisen hyödyntämisen kokemukset vähenevät.
Jyri Manninen
aikuiskasvatustieteen professori
Yleinen aktiivisuus ja esimerkiksi kulttuurin harrastaminen tai vaikkapa kuorolaulu tuottavat meille monenlaista mielihyvää. Kuitenkin vain koulutuksen kautta voidaan saavuttaa muun muassa kyvykkyyden kasvua tai muutoksia ajattelussa ja asenteissa. Fyysisten terveysvaikutusten osoittaminen on hieman haasteellisempaa, mutta näyttö on tältäkin osin melko selvää erityisesti iäkkäämpien aikuisten kohdalla.
– Iän myötä elämäntilanteissa tapahtuu hyvinvointia haastavia muutoksia. Työelämässä vielä olevilla voi osaamisen ylläpito ja päivittäminen olla haastavampaa, mikä saattaa vaikuttaa työhyvinvointiin, Manninen sanoo.
– Eläköitymisen myötä työpaikan tarjoamat sosiaaliset suhteet ja oman osaamisen hyödyntämisen kokemukset vähenevät, ja myöhemmin puolison mahdollinen kuolema vaikeuttaa tilannetta entisestään. Tällöin erityisesti harrastustavoitteiset opinnot, kuten esimerkiksi kansalaisopiston kurssit tarjoavat sosiaalista vuorovaikutusta, joka on hyvinvoinnin tärkeä osatekijä. Liikuntaa tarjoavat kurssit vaikuttavat lisäksi suoraan fyysiseen hyvinvointiin.
Hyvinvointia lisää kaiken osaamisen kehittäminen, oli kyse sitten suoraan ammattiin liittyvästä osaamisesta tai harrastuksista.
Jyri Manninen
aikuiskasvatustieteen professori
Ihmisen elinkaarella työiässä painottuu yleensä työelämään kytkeytyvä koulutus. Englantilaisen tutkimuksen (Wellbeing benefits of job-related training, 2017) mukaan työhön liittyvän osaamisen kehittämisellä on vahva yhteys niin kulttuurisen kuin sosiaalisen pääoman kasvuun sekä ammatillisen kehittymisen kautta saatuun taloudelliseen hyötyyn. Tutkimuksen mukaan työhön liittyvää koulutusta saaneiden työtyytyväisyys parantui.
Työhön liittyvä kouluttautuminen lisää siis hyvinvointia, mutta toisaalta opintojen pariin hakeutuu jo valmiiksi hyvinvoivia ihmisiä.
– Yhteys on kaksisuuntainen, mutta tilastollisesti asiaa on hankala tutkia, koska kyseessä on klassinen ”muna vai kana” -ongelma. Esimerkiksi työnantajat panostavat enemmän toimihenkilö- ja asiantuntijatehtävissä oleviin työntekijöihin, joilla jo ennestään on keskimääräistä parempi terveydentila, Manninen sanoo.
Myös harrastustavoitteinen, ei-ammatillinen koulutus tuottaa vastaavia hyötyjä, kuten Mannisen tutkimukset osoittavat: https://www.uef.fi/fi/uutinen/kansalaisopistot-vaikuttavat-positiivisesti-hyvinvointiin-ja-terveyteen
– Hyvinvointia lisää kaiken osaamisen kehittäminen, oli kyse sitten suoraan ammattiin liittyvästä osaamisesta tai esimerkiksi vapaaehtoistyöstä tai harrastuksista. Jos ihminen kokee olevansa jossakin asiassa hyvä ja osaava, se lisää itseluottamusta ja niin sanottua toimijuutta, mikä vuorostaan heijastuu hyvinvointiin ja elintapoihin.
