Julkisella sääntelyllä ja teollisuuden vapaaehtoisilla yhteiskuntavastuutoimilla ei aina pystytä hallitsemaan kaivostoiminnan sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia tavalla, joka tyydyttäisi paikallisyhteisöjä. Sodankylässä tehdyssä toimintatutkimuksessa havaittiin, että niin sanotut kaivossopimukset (Community Benefit Agreement) voisivat soveltua myös Pohjoismaihin ja täydentää olemassa olevia ohjauskeinoja.
Resources Policy -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät kannustavat eri sidosryhmiä yhteistyöhön kaivostoiminnan ympärillä Sodankylässä. Merkittävimpiä kannustimia olivat mahdolliset taloudelliset hyödyt, haittavaikutusten minimointi ja kompensointi, korkeatasoisen työvoiman houkuttelu ja sen hyvinvointi, päällekkäisten yhteiskuntavastuutoimien koordinointi, paikallisen viestinnän ja dialogin parantaminen sekä pitkäaikaissuunnittelun parantaminen.
Euroopassa kaivossopimuksia ei ole toistaiseksi kokeiltu
Kaivossopimuksessa ideana on, että kaivosyhtiö neuvottelee yhdessä paikallisyhteisön kanssa, miten kaikki osapuolet hyötyvät kaivostoiminnasta ja millä ehdoin sitä harjoitetaan. Sopimuksia on pääosin sovellettu alkuperäiskansojen alueilla Kanadassa ja Australiassa. Siellä on koettu, että perinteiset hallintakeinot ovat riittämättömiä ja kyvyttömiä varmistamaan kaivostoiminnan hyötyjen ja haittojen reilu jakautuminen.
Euroopassa kaivossopimuksia ei ole toistaiseksi kokeiltu. Vihreä siirtymä ja uusi kaivosbuumi ovat kuitenkin kasvattaneet paineita uusille kaivoshankkeille, jotka ovat viime vuosina törmänneet yhä useammin merkittävään paikalliseen vastustukseen.
– Kaivossopimuksista voikin tulla kiinnostava vaihtoehto myös Euroopassa. Eurooppalaisissa yhteiskunnissa tarpeet ovat kuitenkin erilaisia kuin esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa, joten malli tulisi muovata uuteen toimintaympäristöön sopivaksi, väitöskirjatutkija Juha M. Kotilainen sanoo.
Sodankylässä kehitettiin malli vesistövaikutusten yhteisseurantaan
Sodankylässä toteutetussa tutkimuksessa pohdittiin sidosryhmien kanssa käytännön toimia, joilla niiden määrittelemiä tavoitteita voitaisiin saavuttaa. Toimista voidaan Kotilaisen mukaan sopia kaivossopimuksessa, joka olisi yhteistoiminnan alusta. Yksi Sodankylässä kehitetyistä toimista oli vesistövaikutusten yhteisseurannan malli, jossa paikallisyhteisön jäsenet otettaisiin mukaan seurannan eri vaiheisiin.
– Sen avulla olisi mahdollista puuttua kahteen Suomessa laajalti tunnistettuun haasteeseen, joita ovat seurantatiedon vaikea ymmärrettävyys ja alhainen luottamus kaivosyhtiöiden toteuttamaan seurantaan.
Sodankylässä toteutetussa toimintatutkimuksessa ehdotettiin myös vuosittain järjestettävää kaivosfoorumia, jossa voitaisiin keskustella avoimesti myös hankalaksi koetuista asioista. Muissa kaavailluissa toimissa koulutus, koordinaatio ja paikalliset pienyrittäjät olivat keskiössä.
Vaikka Sodankylässä tunnistettiin monia etuja kaivossopimukselle, ei sellaista ole saatu aikaiseksi. Tutkimuksen perusteella yksi syy tähän institutionaalisen tuen puute. Suomessa lainsäädäntö ei ohjaa kaivossopimuksiin, eikä kannusteita tule myöskään esimerkiksi käytössä olevista kaivosten yhteiskuntavastuuohjelmista.
– Kaivossopimus on myös uusi ohjauskeino, joka vaatii oppimista ja luottamusta. Hyvin suunniteltu ja fasilitoitu pilotti, johon keskeiset toimijat ovat sitoutuneet, voisi osoittaa ohjauskeinon hyötyjä ja tuoda sille huomiota Suomessa ja laajemminkin Pohjoismaissa.
Lisätietoja
Juha M. Kotilainen, puh. 040 836 7421, juha.kotilainen1(at)uef.fi, UEF Connect
Tutkimusartikkeli
Juha M.Kotilainen, LassePeltonen, KalleReinikainen. Community Benefit Agreements in the Nordic mining context: Local opportunities for collaboration in Sodankylä, Finland. Resources Policy, 2022. https://doi.org/10.1016/j.resourpol.2022.102973
