Lieksan matkailun kuumat vuodet innostivat Raija Komppulaa matkailuliiketoiminnan tutkijaksi. Nyt hän luovuttaa viestikapulan seuraajalleen ja tähyää takaisin tutkimuksen pariin.
Kun Itä-Suomen yliopiston markkinoinnin ja matkailuliiketoiminnan professori Raija Komppula oli 6-vuotias, hän lensi tätinsä perheen kanssa Helsinkiin ja vieraili muun muassa Korkeasaaressa ja Stockmannin tavaratalossa. Lentäminen oli 1960-luvun alkupuolella vielä harvinaista, mutta nykyaikainen ja avarakatseinen täti halusi tarjota lapsille elämyksiä.
– Vielä omassa nuoruudessani lentäminen oli todella harvinaista. Nuoruusvuosiini kuuluivat Interrail-matkat ja ensimmäisen omatoimisen reittilentomatkan ulkomaille tein vasta 1980-luvun lopulla.
Lentomatkailun räjähtäminen onkin yksi matkailun isoja muutostrendejä. Yhden muutostrendin joulukuussa eläkkeelle jäänyt Komppula löytää kotikulmiltaan, Pohjois-Karjalasta. Vielä 1980- ja 90-lukujen taitteessa maakunnassa liikkui runsaasti turistibusseja, jotka kuljettivat vauraita keskieurooppalaisia matkailijoita maakunnan matkailuelämysten pariin.
– Pohjois-Karjalan ja koko Saimaan alueen matkailussa oli silloin hyvä pöhinä. Kunnilla ja alueilla oli omia matkailuosakeyhtiöitä ja yhteistyötä tehtiin paljon.
Maakunnallisen ja paikallisen yhteistyön ohella positiivista virettä Pielisen Karjalan matkailuun toi myös Saimaan alueen maakuntien yhteinen Iloista lomaa Itä-Suomessa -kampanja.
–Pohjoiskarjalaisilla matkailutoimijoilla oli oma ryhmä, joka lauloi ja soitti ja kulki matkailualan tapahtumissa. Kauppaa tehtiin matkamessuilla ja muilla myyntifoorumeilla ja matkanjärjestäjillä oli iso rooli. Digitalisaation myötä toimintakulttuuri on muuttunut ja nyt kauppa tapahtuu pitkälti verkossa.
Nuoruusvuosiini kuuluivat Interrail-matkat ja ensimmäisen omatoimisen reittilentomatkan ulkomaille tein vasta 1980-luvun lopulla.
Raija Komppula
Markkinoinnin ja matkailuliiketoiminnan professori
Matkailuyritysten yhteistyö perustuu luottamukseen
Turistibussien tulva on Pohjois-Karjalassa taantunut, mutta eri matkailutoimijoiden yhteistyöstä puhutaan edelleen. Tämä teema on kulkenut Komppulan tutkimustyössä pitkään mukana ja siihen pureutui myös hänen väitöstutkimuksensa, jossa hän tarkasteli matkailuyritysten sitoutumista maakunnalliseen ja paikalliseen keskinäiseen yhteistyöhön. Tutkimuksessa nousi esiin tekijöitä, jotka edistävät tai estävät menestyksellistä ja hyvää yhteistyötä. Sen tulokset pätevät edelleen.
– Kyse on hyvin inhimillisistä asioista ja luottamus on yhteistyössä keskeisessä roolissa. Jos yksittäisten yritysten tai yritysten ja matkailuorganisaatioiden välillä ei ole luottamusta, yhteistyötä on vaikea rakentaa.
Yhteistyön rakentumiseen vaikuttavat myös matkailuyrittäjien aikaisemmat kokemukset. Lisäksi matkailualan toimijat lähtevät tutkimuksen perusteella turhan herkästi vertailemaan, hyötyvätkö muut yhteistyöstä enemmän. Tämäkin on Komppulan mukaan inhimillistä.
– Toiset osaavat nähdä yhteistyön edut paremmin ja keskittyä myös muiden saamaan hyvään. Yhteistyössä on aina omat haasteensa, sillä se on ihmisten välistä ja kiinni yksittäisistä ihmisistä.
Tämä näkyy usein silloin, kun matkailualan organisaatiossa toimiva yhteistyökykyinen henkilö vaihtaa työpaikkaa. Tällöin hän vie omat yhteistyöverkostonsa mukanaan – hyvässä ja pahassa.
– Matkailualallakin toiminta perustuu erilaisten yhteistyöverkostojen luomiseen. Korostammekin opiskelijoille, että jo opintojen aikana on luotava henkilökohtaisia verkostoja, koska ne kantavat pitkin elämää.
Kipinä tutkimukseen syttyi Lieksan matkailun kuumina vuosina
Se, että Komppulasta tuli yksi Suomen johtavista matkailututkijoista on osin sattumankauppaa. Hän oli palannut opiskeluvuosien jälkeen synnyinkaupunkiinsa Lieksaan ja aloittanut työt Lieksan kauppaoppilaitoksessa.
– Siellä ei ollut opettajaa, jolla olisi ollut talousmaantieteen pätevyyttä. Aloitin siis talousmaantieteen erillisopinnot Vaasan korkeakoulussa, joka oli Suomessa yksi niistä harvoista paikoista, jossa oli tarjolla myös matkailumaantieteen kurssi.
Vaasassa Komppulalle tarjottiin mahdollisuutta tehdä sivulaudatur talousmaantieteestä. Sen hän teki Lieksan matkailuosakeyhtiölle matkailun tulo- ja työllisyysvaikutuksista.
– Elettiin aikaa ennen Internetiä, läppäreitä ja Exeleitä. Tutkimuksessa kerätyn datan käsittelyyn piti tehdä oma laskentaohjelma.
Kun Suomeen lähdettiin rakentamaan ammattikorkeakouluverkostoa, Komppula ryhtyi tekemään jatko-opintoja saadakseen pätevyyden yliopettajaksi.
– Tutkimuksen tekeminen alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Teimme Lieksassa monenlaista tutkimusta. Vuonna 1996 tehty tutkimus saksalaisten matkailijoiden odotuksista veti salin täyteen ihmisiä Lieksassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen.
Tutkimuksen tekemiseen oli värvätty Komppulan opiskelijat, jotka postittivat kyselylomakkeita lähetettäväksi Saksaan ja työkaverin lapset auttoivat saatujen vastauslomakkeiden tallentamisessa. Vastausvyöry oli valtaisa ja yksi Suomessa lomalla ollut saksalaispariskunta poikkesi tuomaan täytetyn lomakkeen Lieksaan saakka.
– Lieksassa tehdyt tutkimukset liittyivät siihen, että halusin olla mukana tuottamassa tietoa paikallisen matkailuelinkeinon käyttöön.
Kaikki yrittäjät eivät halua kasvattaa yritystään koko ajan. Osalle matkailuyrittäjistä riittää että yritys elättää yrittäjän itsensä ja hänen perheensä.
Raija Komppula
Markkinoinnin ja matkailuliiketoiminnan professori
Monelle matkailuyrittäjälle yrittäjyys on elämäntapa
Komppula aloitti työt Joensuun yliopistossa vuonna 2001. Yksi keskeinen tutkimusteema yliopistouran alkuvuosina oli matkailuyritysten kasvu ja kasvuhalukkuus. Tätä yhteiskunta usein yrityksiltä edellyttää ja myös yrittäjyystutkimuksessa kasvuhalukkuus on osa yrittäjyyden määritelmää.
– Kaikki yrittäjät eivät kuitenkaan halua kasvattaa yritystään koko ajan. Esimerkiksi osalle matkailuyrittäjistä riittää, että yritys elättää yrittäjän itsensä ja hänen perheensä.
Monelle matkailuyrittäjälle ja myös käsityöyrittäjälle kyse onkin elämäntapayrittäjyydestä.
– Onhan tilanne ristiriitainen meidän matkailun kehittäjien ja markkinoijien näkökulmasta. Me näemme mahdollisuuksia kasvuun ja kauppaan, mutta monet yrittäjät eivät halua kasvattaa kapasiteettia. Tätä dilemmaa on vaikea ratkaista.
Monelle elämäntapayrittäjälle menestys ei siis ole kasvun synonyymi. He haluavat pitää yrityksensä pienenä, tehdä hyvää tulosta omassa markkinalokerossaan ja nauttia yrittämisen tuomasta vapaudesta.
– Tämä myös on yksi niitä asioita, joka hiertää yritysten keskinäistä yhteistyötä.
Komppula on kirjoittanut useita tutkimusartikkeleita yritysten kasvuhakuisuudesta ja elämäntapayrittäjyydestä yhdessä Helen Reijosen kanssa, joka on ensimmäisiä Komppulan ohjauksessa väitelleitä tohtoreita.
Palo tutkimukseen säilyy
Tutkimuksen ohella Komppula oli tiiviisti kehittämässä Joensuun yliopiston kauppatieteiden koulutusta ja hänellä oli iso rooli, kun Joensuun ja Kuopion yliopistot hakivat kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeutta. Tiiviin kehittämisjakson jälkeen hän pääsi palaamaan tutkimustyön pariin Savonlinnan Matkailualan opetus- ja tutkimuskeskukseen, jonka yhdessä hankkeessa syntyi muun muassa viime vuonna matkailuliiketoiminnan professorina Itä-Suomen yliopistossa aloittaneen Juho Pesosen väitöskirja maaseutumatkailijoiden segmentoinnista.
– Tuskin oma tutkimisen tarve ja halu eläkevuosinakaan mihinkään katoavat. Mieleni tekisi palata lähellä pohjoiskarjalaista elämänpiiriä ja matkailuliiketoiminnan arkea oleviin teemoihin, joista aloitin oman urani tutkijana.
Marraskuun puolivälissä Itä-Suomen yliopiston matkailuliiketoiminnan tutkimus ja koulutus juhlivat viiden vuoden ikään ehtinyttä kansainvälistä matkailumarkkinoinnin koulutusohjelmaa. Juhlaviikon ohjelma oli samalla myös kiitos Komppulan pitkälle uralle. Yliopistovuosinaan Komppula on nähnyt oppialansa tutkimuksen ja koulutuksen kasvun ja kansainvälistymisen.
