Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Opiskelijat kuuntelemassa luentoa.

PsL Hanna Koivisto, väitös 23.8.2024: Yliopisto-opiskelijoihin kohdistuvat odotukset ja ihanteet voivat uuvuttaa – vaatimusten näkyväksi tekemisestä apua

Psykologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.

Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia? 

Tutkimukseni käsittelee yliopisto-opintojen alkuvaihetta ja opintoihin kiinnittymistä jäsenyyden neuvottelemisen näkökulmasta. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, koska sekä yliopistoilta että opiskelijoilta vaaditaan aiempaa tehokkaampaa toimintaa, jotta opiskelijat valmistuisivat määräajassa. Ensimmäisen korkeakoulututkinnon nopeaa suorittamista pidetään yhteiskunnallisesti tärkeänä tavoitteena. Samaan aikaan opiskelijoiden kokema yksinäisyys ja opiskelu-uupumus on kasvava ongelma, joka vaikuttaa opinnoissa etenemiseen.

Yliopistot panostavat opintojen alkuvaiheen ohjaukseen sekä henkilökunnan että opiskelijatuutoreiden kautta. Laajan ymmärryksen luominen opintojen alkuvaiheeseen on tärkeää, kun pyritään kehittämään alkuohjausta opiskelijaa mahdollisimman paljon hyödyttäväksi.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?

Havaitsin, että yliopistossa elää monimuotoinen jäseneksi kutsumisen perinne, jonka toimijat ovat sekä yliopiston virallisen että opiskelijoiden epävirallisen tahon edustajia. Opiskelijoille esitellään heidän oppiaineensa, sen henkilökunta, opiskelijayhteisöt sekä yliopiston käytännöt. Toisaalta uudet opiskelijat kohtaavat myös sekä julkilausuttuja että piiloisia hyvän opiskelijan ihanteita. Hyvän opiskelijan ihanteeseen kohdistuu velvoittavia odotuksia ja vaatimuksia. Uuden opiskelijan on neuvoteltava yliopisto-opiskelijan identiteettiään suhteessa näihin ihanteisiin, odotuksiin ja vaatimuksiin. Tätä jäsenyyden neuvottelemisen prosessia voidaan tarkastella vaiheittaisena prosessina, jossa opiskelija omaksuu yliopiston säännöt ja arviointiperusteet ja ”oppii” arvioimaan itseään yliopiston luomin kriteerein. Sosiologi Erving Goffman on kutsunut tällaista prosessia moraaliseksi uraksi. Yliopisto-opiskelijoiden moraalisia uria tutkimalla voidaan selvittää, millaisia yliopiston julkilausutut ja julkilausumattomat säännöt ovat ja kuinka opiskelijat neuvottelevat identiteettiään suhteessa yliopistoon sekä yliopiston ulkopuoliseen elämään.

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?

Opintoihin kiinnittymistä on tutkittu aikaisemminkin, mutta tutkimukseni valottaa nimenomaan vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa rakentuvia, usein julkilausumattomia ihanteita ja odotuksia. Näiden usein piiloon jäävien odotusten ja velvoitteiden näkyväksi tekeminen mahdollistaa sen, että niitä voidaan käsitellä opiskelijoiden kanssa yliopisto-opintojen ohjauksessa. Tämä on tärkeää, sillä ihanteet ja odotukset voivat tuntua opiskelijoista kuormittavilta tai vaikeilta täyttää.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?

Tutkimukseni koostuu kolmesta osatutkimuksesta aineistoineen. Aineistot koostettiin etnografisen havainnoinnin, kirjoituskutsun, haastattelujen ja asiakirjoihin tutustumisen kautta. Tutkimuksen teoreettinen pohja on kriittisen vuorovaikutuksen tutkimuksen perinteissä. Se yhdistää Goffmanin käsitteitä pienten kertomusten lähestymistapaan ja etnografiaan. Itä-Suomen yliopiston psykologian oppiaineessa on jo kauan tutkittu, millaisia sosiaalisesti muodostuneita käsityksiä erilaisilla ryhmillä, kuten opettajilla, vanhemmilla, peruskoululaisilla tai yliopisto-opiskelijoilla on oppijoista, oppimisesta ja koulu- tai koulutusorganisaatioista. Tässä tutkimusperinteessä on tarkasteltu sitä, kuinka nämä ryhmäperusteiset käsitykset vaikuttavat opiskeluun.

Väitöstilaisuus

Väittelijän kuva 

Lisätietoja: Hanna Koivisto, hanna.koivisto@uef.fi