Raskausdiabeteksen hoidossa on keskeistä äitiysneuvoloiden terveydenhoitajien antama elintapaohjaus, mutta terveydenhoitajat näkevät ohjauksessa myös haasteita. Tuoreen Itä-Suomen yliopiston haastattelututkimuksen mukaan terveydenhoitajat toivovat ohjauksen tueksi nykyistä yhdenmukaisempia ohjausmateriaaleja, enemmän aikaa ohjaukselle ja mahdollisuuksia oman ohjausosaamisen päivittämiseen. Tulokset julkaistiin European Journal of Midwifery -lehdessä.
Raskausdiabetes on yleistynyt Suomessa. THL:n mukaan raskausdiabetesdiagnoosin sai viime vuonna noin 19 prosenttia raskaana olevista naisista, kun vielä vuonna 2010 vastaava luku oli 7 prosenttia. Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi odottavan äidin ylipaino, diabeteksen esiintyminen suvussa, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCO) ja yli 40 vuoden ikä.
Raskausdiabeteksella tarkoitetaan glukoosiaineenvaihdunnan häiriötä, joka todetaan ensimmäisen kerran raskausaikana. Diagnoosi perustuu glukoosirasituskokeeseen, joka tehdään lähes kaikille raskaana oleville raskausviikoilla 24– 28. Raskausdiabetesta hoidetaan ensisijaisesti terveellisellä ruokavaliolla, mutta mikäli sillä ei saavuteta riittävän hyvää sokeritasapainoa, hoitona on joko metformiini, insuliini tai molemmat yhdessä. Myös liikunta on tärkeä osa raskausdiabeteksen hoitoa. Hoidolla pyritään ehkäisemään muun muassa sikiön liiallista kasvua ja synnytyskomplikaatioita.
Raskausdiabetesta sairastavat saavat elintapaohjausta pääsääntöisesti äitiysneuvolan terveydenhoitajilta, ja sen tulisi sisältää sekä ravitsemus- että liikuntaohjausta. Huolimatta siitä, että suosituksia raskausdiabetesta sairastavien ravitsemus- ja liikuntaohjaukseen on saatavilla, ohjaus on todettu osin haasteelliseksi äitiysneuvolan terveydenhoitajille. Terveydenhoitajien laaja tehtävänkuva edellyttää osaamista useilla aihealueilla, jolloin valmiudet esimerkiksi ravitsemusohjaukseen voidaan kokea heikommiksi.
Nyt julkaistun tutkimuksen perusteella äitiysneuvolan terveydenhoitajat kokivat raskausdiabetesta sairastavien naisten ravitsemus- ja liikuntaohjauksen haastavana, mutta myös palkitsevana. Heidän mukaansa ohjaus on kokonaisvaltaista ja siinä tulisi huomioida suositusten lisäksi aiheen arkaluontoisuus sekä yksilölliset tekijät. Terveydenhoitajat kuvailemat haasteet liittyivät muun muassa ohjausmateriaaliin ja omaan ohjausosaamiseen. Vaikka he kokivat osaamisensa yleisesti ottaen hyväksi, täsmätiedon puute sekä ohjausmateriaalien sisällöllinen vaihtelevuus tai puutteellisuus hankaloittivat ohjausta erityisesti ongelmallisissa tilanteissa, joissa ohjaus tulisi räätälöidä yksilöllisesti. Haastateltujen mukaan raskausdiabetesta sairastavista naisista osa suhtautuu kielteisesti diagnoosiinsa, mikä voi myös hankaloittaa elintapamuutoksiin motivoimista ja tuloksellista ohjausta. Myös ohjaukseen käytettävän ajan rajallisuus asettaa omat haasteensa laadukkaan ohjauksen toteutumiselle. Palkitsevaa oli kuitenkin saada onnistumisen kokemuksia silloin, kun ohjaus tuotti tulosta.
Äitiysneuvolan terveydenhoitajat toivoivat, että ohjausmateriaaleja päivitettäisiin sisällöllisesti yhdenmukaisiksi ja ajan tasalle. He toivoivat myös, että ohjaukseen olisi käytettävissä riittävästi aikaa. Lisäksi toivottiin mahdollisuuksia kouluttautua aiheeseen liittyen sekä moniammatillisen yhteistyön lisäämistä, jolloin ohjausta voitaisiin toteuttaa ja kehittää yhteistyössä.
Lisätietoja:
Maiju Issakainen, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu, maiju.issakainen (a) karelia.fi, p. +358503422615
Tutkimusartikkeli:
Issakainen M, Schwab U, Lamminpää R. Qualitative study on public health nurses’ experience and assessment of nutritional and physical activity counseling of women with gestational diabetes. European Journal of Midwifery. 2020;4(September):1-7. doi:10.18332/ejm/127123.
