Rehtorin muotokuvat on maalannut taidemaalari Timo Vuorikoski. Teoksissa yhdistyvät Mönkkösen oman uran ja yliopiston kehityskaaret.
Itä-Suomen yliopiston rehtorin Jukka Mönkkösen muotokuvamaalaukset ovat yliopistoyhteisön ja muiden kirjaston käyttäjien nähtävissä Joensuun ja Kuopion kampusten kirjastoissa 9.–20. syyskuuta. Teokset paljastettiin Kuopion ja Joensuun tilaisuuksissa torstaina 5.9. ja perjantaina 6.9.
Kymmenvuotisen rehtorikautensa vuodenvaihteessa päättävän Mönkkösen muotokuvat on maalannut taidemaalari Timo Vuorikoski. Kokenut muotokuvamaalari on maalannut pari sataa muotokuvaa aina 1960-luvulta lähtien.
Mönkkösen muotokuvat liittyvät yliopiston rehtorien muotokuvamaalausten perinteeseen. Vuorikoski on maalannut aiemmin Itä-Suomen yliopistolle sijoitetut Kuopion yliopiston rehtorien Ossi Lindqvistin ja Petteri Parosen muotokuvat.
Muotokuvat ilmentävät persoonaansa: Lindqvistin muotokuva on perinteinen miljöömuotokuva, jossa malli seisoo kirjapöydän ääressä, ja Parosen muotokuva on enemmän modernistinen.
Öljyvärimaalauksina toteutettuja Mönkkösen muotokuvia viitoittavat erilaiset miljööt. Kuopion muotokuvassa rehtori on kuvattu Savilahden tuttua järvimaisemaa vasten. Sama näkymä on monien yliopiston vieraiden ihailema ja liittyy rehtorin omiin elämänvaiheisiin.
– Savilahti ympäristöineen on ollut minulle tuttu maisema koko yliopistourani ajan. Muotokuva siinä ympäristössä tuntui hyvältä ajatukselta, Mönkkönen kertoo.
Rehtori Jukka Mönkkösen muotokuva Joensuun kampuksella ilmentää myös Itä-Suomen yliopiston määrätietoista kehitystä ja liikettä.
Joensuun muotokuvassa rehtori nousemassa portaita kuvastaa taiteilijan mukaan Itä-Suomen yliopiston kehitysnäkökulmaa. Vuorikoski poimi tämän näkymän muotokuvaansa vieraillessaan Joensuun kampuksella rehtorin kanssa: liike on määrätietoinen ja kädessä oleva väitöskirja viittaa yliopiston tuottamaan tutkimukseen, koulutukseen ja vaikuttavuuteen.
Muotokuvat ovat kahden vuoden tapaamisten ja työskentelyn tulos. Mönkkönen on muotokuviinsa tyytyväinen. Näkemys on taiteilijan, ja hän tunnistaa siitä itsensä.
Vuorikoskelle prosessi oli läsnä lähes päivittäin, kun hän katseli kehittyvää muotokuvaa kotiateljeessaan.
– Kun katselen keskeneräistä maalausta, mietin, vastaako maalaus sitä mielikuvaa, mikä minulla tästä ihmisestä on. Ja teen kuvaan muutoksia, monenlaisia muutoksia, joilla pyrin siihen, että maalauksen ja mielikuvani välillä vallitsee yhteys, Vuorikoski kuvailee.
