Sairaanhoitajat kokevat vähemmän kutsumusta työhönsä kuin muut sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, osoittaa tuore tutkimus. Haastateltujen sairaanhoitajien mukaan kutsumuksen kokeminen tekee työstä mielekästä, mutta voi myös heikentää hoitajien asemaa työelämässä.
Hoitotyön pito- ja vetovoima hiipuu huolestuttavaa tahtia hoitajien kokeman tyytymättömyyden takia. Työtaakka hoitotyössä on kasvanut osittain henkilöstöpulan vuoksi, mutta myös hoidettavien määrän kasvaessa väestön ikääntymisen myötä. – Perinteisesti alalle on hakeuduttu ja siellä on pysytty kutsumuksen takia, eli halu auttaa ja hoitaa toisia ihmisiä on ollut suuri. Kutsumuksen kokemisen on todettu lisäävän työmotivaatiota, työtyytyväisyyttä, sitoutumista ja työn vaatimuksiin vastaamista. Kutsumuksella on kuitenkin myös kääntöpuolensa, sillä tällöin helpommin tingitään omasta ajasta ja hyvinvoinnista työn takia. On jopa esitetty, että kutsumus voi johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön ja sitä on pidetty perusteena matalaan palkkaan. Tutkimustietoa nykyhoitajien kokemasta kutsumuksesta on vähän ja sitä tarvitaan hoitotyön muutosten ymmärtämiseksi, toteaa yliopistotutkija Marja Hult Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitokselta.
Tutkimuksessa selvitettiin kyselyllä sairaanhoitajien sekä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden kokemaa kutsumusta. Kyselyyn osallistui syksyllä 2020 kaikkiaan 7 925 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää: sairaanhoitajia, lähihoitajia, sosiaaliohjaajia ja -avustajia, varhaiskasvatuksen opettajia, lastenhoitajia, esihenkilöitä ja muiden ammattiryhmien edustajia, kuten sihteereitä sekä väline- ja laitoshuoltajia. Lisäksi kyselyn tulosten perusteella haastateltiin 23 sairaanhoitajaa, jotka olivat kyselyssä ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi haastateltaviksi.
Kysely osoitti, että sairaanhoitajat kokivat vähemmän kutsumusta työhönsä kuin muut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Kysymykset koskivat kolmea kutsumuksen osa-aluetta: kutsumuksen kokeminen johdatuksen kaltaisena, merkityksellinen työ ja toisten ihmisten auttaminen. Sairaanhoitajat kokivat ammattiryhmistä vähiten kutsumusta kaikilla näillä osa-alueilla.
Kutsumuksesta puhuminen voi olla hoitotyössä lähes tabu
Haastatellut sairaanhoitajat kertoivat, että kutsumus hoitotyötä kohtaan teki työstä mielekästä, lisäsi voimaantumista ja auttoi kohtaamaan työn vaatimuksia paremmin. He kuitenkin myös tunnistivat kutsumuksen kokemiseen liittyvät riskit, eli uupumisen ja jopa sairaana työskentelyn. Kutsumuksen nähtiin vaikuttavan koko työyhteisöön niin, että kutsumusta kokevat hoitajat halusivat oppia ja kehittää työtään ja heidät nähtiin miellyttävinä työkavereina, tiimipelaajina ja hyvän työilmapiirin luojina. Kutsumusta kokevaa työkaveria saatettiin kuitenkin myös pitää toisten työn arvostelijana. Kutsumusta pidettiin humaanina ja kokonaisvaltaisena orientaationa työhön. Kutsumusta kokevat hoitajat olivat haastateltujen mukaan empaattisia, läsnä potilaille ja kohtasivat heidät kokonaisvaltaisesti.
Kutsumuksen nähtiin muuttuvan työuran aikana. Haastateltujen mukaan hoitotyö vaatii tiettyjä ominaisuuksia, kuten tarkkuutta, ihmisläheisyyttä ja kykyä sietää painetta. Kutsumus liittyi henkilökohtaisiin arvoihin ja näkemyksiin ja se saattoi syntyä traumaattisten elämäntapahtumien tai kriisien seurauksena. Kutsumus saattoi myös hiipua uran aikana esimerkiksi huonon työilmapiirin vaikutuksesta. Sairaanhoitajat kokivat kutsumuksen myös alistavana, koska aiemmin hoitajien on katsottu olevan alistuvan palvelijan asemassa ja kutsumus voi heidän mukaansa ylläpitää tällaista vääristynyttä kuvaa hoitotyöstä. Alistunut asema nähtiin syyksi hoitajien huonoihin työoloihin ja matalaan palkkaan. Kutsumus kuvattiin hoitotyössä lähes tabuna, josta ei uskaltanut työpaikalla puhua.
– Vaikka kuva altruistisesta toisten tarpeet omien tarpeiden edelle asettavasta hoitajasta ei enää vastaa nykyistä sairaanhoitajan vaativaa ammattia, kutsumuksella on näiden tulosten valossa edelleen vahva, joskin ristiriitainen, rooli hoitotyössä. Toisaalta kutsumuksen kokeminen tekee työstä mielekkäämpää ja edistää potilaskeskeistä ja kehittämismyönteistä työotetta. Kutsumuksen kielteisempi puoli puolestaan näyttäytyy huonojen työolojen ja liian alhaisen korvauksen hyväksymisenä ja haluttomuutena kriittisyyteen, Hult toteaa.
Kutsumuksen kielteiset seuraukset heijastuivat tutkijoiden mukaan erityisesti nuorempien sairaanhoitajien näkemyksiin, sillä he kokivat kaikkein vähiten kutsumusta muihin ammattiryhmiin verrattuna.
– Hoitotyö teknistyy ja digitalisoituu muiden ammattien lailla ja nuoren sairaanhoitajan tuleekin tunnistaa oma kutsumuksensa; johtaako se ihmisläheiseen työhön esimerkiksi ikääntyvien parissa, vai toisaalta esimerkiksi uusien digitaalisten palvelujen kehittäjäksi. Kaikkea hoitotyötä ohjaa kuitenkin asiakas- ja potilaskeskeisyys, ja hoitotyön tavoitteena on ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, unohtamatta hoitotyöntekijöiden hyvinvointia. Lisää tutkimusta tarvitaan hoitotyöstä mielekkäänä työnä ja urana.
Tutkimus on osa Hultin post doc -tutkimushanketta Caring for Others under Precarious Employment conditions (COPE). Tulokset julkaistiin Journal of Advanced Nursing -lehdessä.
Lisätietoja:
Yliopistotutkija Marja Hult, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, marja.hult (a) uef.fi, p. 050 479 4400, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/marja.hult/
Tutkimusartikkeli:
Kallio H, Kangasniemi M, Hult M. 2022. Registered nurses’ perceptions of having a calling to nursing: a mixed method study. Journal of Advanced Nursing. https://doi.org/10.1111/jan.15157
