Itä-Suomen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden tekemän tuoreen esiselvityksen mukaan luontoa turvaavassa lainsäädännössä on useita rakenteellisia puutteita, jotka olisi korjattava luontokadon suitsimiseksi. Lainsäädäntöä voidaan kehittää vahvistamalla sektorilakeja ja säätämällä kokonaan uusi luontolaki.
Luontoa turvaava lainsäädäntö on pistemäistä ja hajaantunut useiden sektorilakien alle. Lainsäädäntö ei myöskään ole riittävän velvoittavaa ja sääntelyssä on aukkoja. Nykyisten ohjauskeinojen hajaantuneisuus aiheuttaa sen, ettei luontokadon hillintää ohjata kokonaisuutena yhdenkään lain nojalla.
Tutkijat suosittelevat luontokadon pysäyttämiseen mallia, jossa velvoitteita sisältävän luontolain ohella muutoksia tehtäisiin eri sektoreita koskevaan lainsäädäntöön, kuten maankäyttö- ja rakentamislakiin, metsälakiin, vesilakiin tai ympäristönsuojelulakiin. Tätä kohti voidaan edetä portaittain. Liikkeelle voidaan lähteä koordinointiin perustuvasta luontolaista, joka velvoittaisi viranomaisia ja jossa säädettäisiin keskeisesti suunnittelujärjestelmistä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteista.
Selvityksen ovat laatineet Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Niko Soininen ja Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Minna Pappila. Selvitys perustuu aiempien selvitysten ja tutkimustiedon synteesiin sekä ympäristöministeriön tammikuussa 2023 toteuttaman eDelphi-tiedepaneelin ja sen pohjalta helmikuussa 2023 järjestetyn asiantuntijatyöpajan tuloksiin. Tiedepaneeliin kutsuttiin keskeisiä oikeustieteen, ekologian, yhteiskuntatieteen ja ympäristötaloustieteen asiantuntijoita.
Esiselvitys luonnon monimuotoisuutta turvaavan lainsäädännön kehittämisvaihtoehdoiksi
