Menneisyyttä voi hahmottaa monesta eri näkökulmasta käsin. Historiaan liittyvien tulkintojen avaaminen lisää parhaimmillaan kulttuurien välistä ymmärrystä.
– Olen erityisesti kiinnostunut historiaan liittyvästä tulkinnallisuudesta, eli niistä tavoista, joilla menneisyyttä hahmotetaan. Miksi samat tapahtumat ja ilmiöt nähdään tietyllä tavalla yhdessä maassa tai kulttuurissa ja aivan toisesta näkökulmasta taas toisessa.
Näin kuvailee tuore sosiokulttuurisen muistamisen professori Simo Mikkonen tämänhetkisiä tutkimuskohteitaan.
Mikkonen nimitettiin maaliskuun alusta lähtien professuuriin, joka on osa BOMOCULT-tutkimusyhteisöä. BOMOCULTissa tutkitaan rajoja, liikkuvuutta ja kulttuurisia kohtaamisia, ja Mikkosen professuuri tulee vahvistamaan yhteisössä erityisesti kulttuurintutkimusta. Mikkosen oma tausta on historian tutkimuksessa ja siinä etenkin kulttuurihistoriassa.
– Olen viime aikoina keskittynyt muistin ja menneisyyden rajapintoihin, joihin historian tulkinnallisuuskin kuuluu.
Kysyttäessä esimerkkejä tulkinnallisuudesta ja siihen liittyvistä eroista Mikkonen mainitsee talvisodan. Sodan, joka on suomalaisten mielissä äärimmäisen tärkeä osa identiteettiä ja historiaa, ja jonka muistelu on merkittävä osa esimerkiksi itsenäisyyspäivän viettoa.
– Vaikka itsenäisyyspäivällähän ei olekaan talvisodan kanssa mitään tekemistä.
Sodan toinen osapuoli, Venäjä, taas tulkitsee talvisodan olleen lähinnä rajakonflikti, joka ei ole edes osa toista maailmansotaa.
– Me näemme sodan osana kansallista selviytymistaistelua, josta selvisimme lopulta hengissä, eikä meitä liitetty Neuvostoliittoon. Venäjän näkökulmasta kyse taas oli laajemmasta tapahtumasarjasta, jonka seurauksena Neuvostoliitosta tuli suurvalta.
Näin historiaa tulkitaan kansallisista näkökulmista käsin, jolloin suuretkin maailman historiaa koskevat tapahtumat voivat saada täysin vastakkaisia piirteitä.
Tulkinnallisia eroja myös Baltian maiden historiassa
Mikkosen työkieli on jo vuosia ollut venäjä, ja hän on tehnyt paljon töitä muun muassa Moskovassa sijaitsevissa arkistoissa. Hyökkäyssodan alettua ja rajojen sulkeuduttua työhön ja tutkimukseen on pitänyt orientoitua uudella tavalla.
– Kukaan ei tiedä, ovatko tutkimusyhteistyö ja pääsy paikallisiin arkistoihin estetty vuosien vai jopa vuosikymmenten ajaksi, joten olen joutunut miettimään tutkimusnäkökulmiani uudelleen. En voi laskea sen varaan, että joskus vielä pääsisin Venäjän puolelle tutkimustyöhön.
Siksi tutkimustavoitteet ovat tällä hetkellä ennemminkin Venäjän läntisellä raja-alueella Baltian maissa. Niissä historiaa ja neuvostomenneisyyttä tulkitaan taas eri näkökulmista.
– Virossa, Latviassa ja Liettuassa kannetaan vielä kovin kipeää lähimenneisyyttä Venäjän suhteen mukana. Venäjä nähdään Baltiassa yksiselitteisesti kolonisoijana, vaikka jos historiaa katsoo taaksepäin, asia ei ole aivan niin yksinkertainen.
Neuvostoaikainen kehitys, kansallisuuksien ja tasavaltojen väliset suhteet olivat monimutkaisia, joten Mikkosen mukaan laajempaa arviota tuosta historian aikakaudesta tarvittaisiin.
– Baltian maissa neuvostomenneisyyden tarkastelu torjutaan helposti ja sitä pidetään nykypäivän kannalta irrelevanttina, mikä on mielestäni vääränlainen lähestymistapa asiaan. Menneisyys vaikuttaa väistämättä nykytodellisuuteen, ja myös ihmisten kokemukset ja menneisyyteen liittyvät muistikuvat vaikuttavat heidän päätöksiinsä ja valintoihinsa.
Mikkosen mukaan suomalaisillakin on toki vielä tekemistä neuvostosuhteen käsittelyssä, vaikka historiamme onkin Baltian maihin verrattuna erilainen.
– Olemme kulttuurisesti olleet aina osa länttä, vaikka politiikkamme olikin altis Neuvostoliiton vaikutukselle 1980-luvulle saakka. Pystymme kuitenkin Suomessa tarkastelemaan neuvostoaikaa ehkä hieman neutraalimmin kuin Baltian maiden kansat.
Sodan toinen osapuoli, Venäjä, taas tulkitsee talvisodan olleen lähinnä rajakonflikti, joka ei ole edes osa toista maailmansotaa.
Simo Mikkonen
Professori
Bassona oopperakuorossa
Mikkonen siirtyy uuteen professuuriin historian oppiaineesta Jyväskylän yliopistosta. Itä-Suomen yliopiston tutkimusteemat ovat hänelle läheisiä, ja Mikkosella on uudessa työpaikassa jo entuudestaan paljon tuttuja kollegoita.
– Itä-Suomeen on helppo kiinnittyä muutenkin, sillä koen, että minulla on entisenä kuopiolaisena yhä itäsuomalainen sielunmaisema.
Vapaa-aikanaan Mikkonen on omimmillaan musiikin parissa. Hän on käynyt musiikkiluokat ja -lukion, ja alun perin hän opiskeli yliopistossakin musiikkitiedettä. Musiikki on kulkenut myös hänen tutkimustyössään tärkeänä sivujuonteena. Perhettä perustaessa ja lasten ollessa pieniä musiikin harrastaminen jäi kuitenkin hieman sivuun.
– Mutta joitain vuosia sitten löysin Jyväskylän oopperakuoron, jossa laulan nyt bassoa. Nautin mukanaolosta suunnattomasti, etenkin kun samalla pääsen haastamaan itseäni näyttelemisessä.
Koti Mikkosilla pysyy yhä Jyväskylän kupeessa Muuramessa, mutta Joensuusta vuokrattu asunto helpottaa asettumista osin myös uuteen paikkaan. Mikkosen kolmesta lapsesta kaksi on jo täysi-ikäisiä, joten reissutyö on nyt helpompi ottaa vastaankin.
– Ja reissuamista varmasti on tiedossa, koska haluan ehdottomasti tehdä tätä työtä ennemmin kasvokkain ihmisiä tavaten kuin koneen kautta etäyhteyksin.
SIMO MIKKONEN
Sosiokulttuurisen muistamisen (Sociocultural Remembering) professori, Itä-Suomen yliopisto 1.3.2024–28.2.2029.
s. 1978, Jyväskylä
- Filosofian tohtori, yleinen historia, Jyväskylän yliopisto, 2007
- Filosofian maisteri, musiikkitiede, Jyväskylän yliopisto, 2002
- Filosofian maisteri, yleinen historia, Jyväskylän yliopisto, 2002
- Yleisen historian dosentti, Jyväskylän yliopisto, 2009
TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT
- Fulbright Post-Doctoral Fellow, Stanford University, 2007–2008
- Yliassistentti 2010, Jyväskylän yliopisto
- Suomen akatemian tutkijatohtori 2011–2013
- Fulbright Senior Scholar, UC Berkeley, 2014–2015
- Akatemiatutkija 2014–2019
- Yliopistotutkija 2020–2024, Jyväskylän yliopisto
Mikkosen painolaatuiset kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/63798?encoding=UTF-8 ja https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/63797?encoding=UTF-8
