Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen sisällissotateemasta järjestämät esitelmä-ja keskustelutilaisuudet jalostuivat vuosikirjaksi ja opetusmateriaaliksi. Tutkijoille yhdistys on merkittävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen väylä.
Pohjois-Karjalassa sisällissodan aikaiset taistelut rajoittuivat helmikuussa 1918 käytyyn parituntiseen Värtsilän taisteluun. – Sota monissa ulottuvuuksissaan oli maakunnassa kuitenkin vahvasti läsnä, muistuttaa nuorempi tutkija Jenni Merovuo.
Hän on toimittanut toukokuussa julkaistun Moniääninen sisällissota Pohjois-Karjalassa -teoksen, joka pohjautuu Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuonna 2018 järjestämiin esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin.
– Niihin osallistui yli 300 ihmistä. Heillä oli paljon kysymyksiä ja myös omia tarinoita kerrottavanaan vaietusta aiheesta. Ne olivat kertomuksia siitä, kuinka sota oli konkreettisesti läsnä ihmisten arjessa, Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen puheenjohtaja, tutkija Jani Karhu kertoo.
Esitelmätilaisuudet ja kirja rakentuvat todellisten ja tutkimusaineistoista nousevien kuvitteellisten pohjoiskarjalaisten henkilöiden ympärille. Moniäänisessä teoksessa nousevat esiin muun muassa työläisnaisen, jääkäriksi lähtevän nuoren miehen äidin, lapsisotilaan, tehtaanpatruunan sekä metsissä kutsuntoja pakoilevan nuorukaisen äänet.
– Olemme pyrkineet tekemään uudenlaisen ja vakiintuneita käsityksiä avaavan teoksen, joka pyrkii ymmärtämään historiaa. Vaikka emme hyväksyisikään menneisyydessä eläneiden ihmisten valintoja omassa ajassamme, meidän pitää kuitenkin jollakin tasolla ymmärtää, miten tilanne rakentui sisällissodaksi, Merovuo sanoo.
Teos haastaa vallitsevia tulkintoja
Kirjan vaaleanpunainen kansiväri kuvastaa sisällissodan luonnetta Pohjois-Karjalassa. – Haluamme tällä tuoda esiin, että sota oli moniääninen sävyissä, tutkijat korostavat.
Teos haastaakin tulkintaa Pohjois-Karjalasta yksinomaan valkoisten vahvana tukialueena. Osaltaan tähän näkemykseen on vaikuttanut Joensuun lyseon lukion rehtorina työskennellyt K. A. Wegelius, joka sisällissodan jälkeen kirjoitti jääkäriliikkeen historiaa.
– Kun keskustelu sisällissodasta Suomessa myöhemmin monipuolistui, tutkijoiden fokus suuntautui enemmän sinne, missä oli sotatapahtumia ja vankileirejä. Pohjois-Karjalassa piintyneitä käsityksiä ei lähdetty aktiivisesti haastamaan, Merovuo toteaa.
Jopa 2 000 pohjoiskarjalaista nuorukaista vältteli kutsuntoja pakenemalla metsin. Sisällissodan jälkeen sodan molemmat osapuolet pitivät heitä kelvottomina.
– Tätä on pidetty kutsuntoja vältelleiden miesten suvuissa myös jonkinlaisena häpeällisenä tekona. Nykyisin ajatukset ovat sallivampia, ja voidaan tuntea jopa ylpeyttä sitä, että painostavassa tilanteessa on pystytty jättäytymään ulkopuolelle, Karhu sanoo.
Teoksessa on uutta tietoa myöskin Joensuun teloituksista huhtikuulta 2018. Silloin Siilaisen kaupunginosassa ammuttiin 99 Raudun taistelussa vangittua Venäjän armeijan sotilasta. Teloitusta on pidetty humalaisten suomalaissotilaiden päähänpistona. Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Ismo Björnin tutkimus kuitenkin osoittaa, että teloitus oli suunniteltu ja nousi tietystä ajatusmaailmasta.
– Tämä tulkinta haastaa sankarikuvaa jääkäreistä, Karhu huomauttaa.
Yhdistys on kanava yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen
Sisällissodan ympärille rakentuneet esitelmä- ja keskustelutilaisuudet sekä niiden pohjalta rakentunut kirja ovat poikineet myös kouluille jaettavan opetusmateriaalin. Historianopettaja Soili Lammin valmistelema materiaali sisältää tyyppikertomuksia sisällissodan osapuolista ja vihjeitä niiden hyödyntämiseen opetuksessa.
– Toivomme, että opettajat saisivat materiaalista tukea sisällissodan paikalliselle käsittelylle, koska valtakunnallinen tarina ei kerro koko kuvaa sisällissodasta, ja moniäänisyys hukkuu suuren tarinan alle, Karhu painottaa.
Kirjan sekä esitelmä- ja keskustelusarjan takana on Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, jonka jäseninä on useita Itä-Suomen yliopiston tutkijoita. Heille yhdistyksen toiminta luo erilaisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavan.
– Tavoitteenamme on tuoda tutkimus ihmisten äärelle. Lukuisissa tieteellisissä konferensseissa ja seminaareissa on harvoin syntynyt yhtä mielenkiintoisia keskusteluja kuin yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa, Karhu toteaa.
– Toiminta yhdistyksessä tukee osaltaan myös omaa tutkijuutta ja antaa eväitä oman työn kehittämiseen, Merovuo täydentää.