Suomi on hämmentävästi Euroopan johtavia maita, kun puhutaan koulutusalojen ja työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolten mukaan. Meillä on yhä vahvasti ”miesten työt” ja ”naisten työt”. Tämä trendi on jopa vahvistunut joillakin aloilla.
Sukupuolten mukaan eriytymistä tapahtuu myös kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla.
– Koulutussosiologiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä koulutuspolkujen etnisestä ja rodullistetusta eriytymisestä, kertoo opinto- ja uraohjauksen yliopistonlehtori Anne-Mari Souto.
Keskiviikkona ohjauksen koulutus järjesti Joensuussa Segregaatio Stop -seminaarin, jossa pohdittiin sitä, miten ohjaus voisi osaltaan tukea ”normaalista” poikkeavia koulutusvalintoja.
– Segregaatiota eli eriytymistä on yritetty lieventää lainsäädännöllä, tasa-arvosuunnittelulla ja erilaisilla hankkeilla. Näistä huolimatta olemme Itä-Euroopan maiden kanssa kärkisijoilla kun puhutaan sukupuolten mukaan jakautuneista ammateista.
Myös alueellisuus vaikuttaa
Seminaarissa oli mukana ohjauksen alan ammattilaisia sekä ohjauksen opiskelijoita. Heille seminaarin puhujilla oli selkeitä viestejä. Muun muassa Nuorisotutkimusverkoston tutkimusprofessori Tommi Hoikkala kertoi, että nuoret pitävät oppilaanohjaajien apua koulutusvalinnoissa melko valjuna ja tavanomaisena.
– Tutkimusten mukaan opojen ei koeta kannustavan epätyypillisille aloille. Ennemminkin esiin nousee se, että nuoren täytyy itse osata nostaa puheeksi sukupuolelle epätyypilliset valinnat, jotta aiheesta edes keskustellaan.
Hoikkalan mukaan tietyillä ammateilla on Suomessa vahva maskuliinisuuden tai feminiinisyyden leima.
– Nyt pitäisi kaivautua niihin syihin, miksi vaikkapa merikapteenin ammattia pidetään niin vahvasti maskuliinisena. Vanhoihin olettamuksiin ei saa jäädä, vaan pitäisi purkaa ammattien taustalla olevia ajatuksia.
Sosiologian yliopistonlehtorit Päivi Armila ja Mari Käyhkö sekä apurahatutkija Ville Pöysä kertoivat osuudessaan, että koulutusvalintoihin vaikuttaa myös asuinpaikka. Syrjäseutujen nuoret ovat valintoja tehdessään erilaisessa asemassa kuin kaupungeissa asuvat ikätoverinsa.
– Puhumme ”koulutuksellisesta tyhjiöstä” silloin kun valintoja täytyy tehdä niin, että se vaikuttaa asuinpaikkaan, kotipaikkakunnasta luopumiseen tai talouteen. Syrjäkylillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua peruskoulun jälkeen mihinkään, joten koulutuspaikka on aina haettava oman alueen ulkopuolelta, Armila totesi.
Käyhkön mukaan on siksi turhaa puhua siitä, että jokainen nuori tekee koulutusvalintansa oman mielenkiinnon kohteittensa mukaan.
– Syrjäkylän nuoria tutkittaessa on tullut selväksi, että valintoihin vaikuttaa moni muukin näkökulma.
Pöysä totesi, ettei syrjäkylien epätasa-arvoinen asema koske pelkästään Suomea, vaan on hyvin globaali ilmiö.
Suvaitsevaiset alat houkuttelevat
Anne-Mari Souto paneutui omassa puheenvuorossaan maahanmuuttajanuorten valintoihin. Souto kertoi, etteivät hekään tee koulutusvalintojaan pelkästään omaan mielenkiintoon pohjautuen.
– Haastattelututkimuksessani kävi selkeästi ilmi, että maahanmuuttajanuoret etsivät koulutuspaikkaa sellaisista kouluista ja ympäristöistä, missä he kokevat todennäköisesti vähiten syrjintää.
– Kuten eräs somalitaustainen poika sanoi: ”Kyse ei ole siitä mistä minä olen kiinnostunut, vaan siitä missä minut helpoiten Suomessa hyväksytään”.
Souton mukaan on selvää, ettei alanvalinta ole silloin vain omiin intresseihin perustuva.
– Joillakin aloilla rasisimia koetaan olevan niin paljon, että mieluummin hakeudutaan opiskelemaan sellaisille aloille, jotka koetaan suvaitsevaisiksi.
Haasteita ohjaukselle
Ohjauksen ammattilaiset ovat tässä uuden asian edessä. Palautteen mukaan opot näkevät maahanmuuttajien tilanteen usein vain ”suomalaisten lasien” läpi eli he puuttuvat helposti vain kielitaidon puutteeseen tai siihen, miten nuoret työllistyvät Suomessa.
– Unohdetaan, miten monipuolinen kielitaito ja laajat verkostot maahanmuuttajataustaisilla nuorilla voi olla lähtömaassaan tai jopa ympäri maailmaa, Souto kertaa.
Ongelmakeskeisestä lähestymistavasta pitäisi pyrkiä eroon ja tehdä aktiivista yhteistyötä myös nuorten perheiden kanssa.
– On myös hyvä muistaa, että kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, vaan parhaiten kunkin nuoren erityisyydestä oppii kunnioittavassa ja avoimessa kohtaamisessa.