Yhteiskuntatieteiden maisteri Chloe Wellsin väitöstutkimus osoittaa, että Suomen lukiolaisten Viipuriin liittämissä merkityksissä ja muistoissa on sekä samankaltaisuuksia että eroja verrattuna muihin Suomessa vallitseviin käsityksiin Viipurista. Chloe Wellsin väitöstilaisuus verkossa 13.11.2020 klo 12 . Väitöstilaisuus on englanniksi.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 325:n 16–19-vuotiaan lukiolaisen käsityksiä Viipurista. Wells havaitsi, että nuoret tekivät eron oman ikäryhmänsä ja iäkkäämpien ikäryhmien käsitysten välillä, vaikka heidän perheenjäseniinsä olisi kuulunut Viipurin menetyksen kokeneita sukupolvia. Sukupolvikokemuksen seurauksena nuorilla ei ollut voimakkaita henkilökohtaisia tunteita Viipurin menetystä kohtaan. Wellsin mukaan tämä voisi olla yksi askel pitkässä prosessissa, jonka seurauksena menneisyyden kollektiiviset traumaattiset tapahtumat hyväksytään.
Raja-alueen paikkaan liittyvä ’omistajuus’ on monitahoinen ilmiö
Wellsin väitöstutkimus osoittaa, että vaikka nuorilla lukiolaisilla ei ollut voimakkaita henkilökohtaisia tunteita Viipurin menetystä kohtaan, he katsoivat ajoittain, että Viipurin tulisi olla osa Suomea. He perustelivat näkemystään useilla eri tavoilla. Wells korostaa, että paikkaan liittyvä ’omistajuus’ on kaikkea muuta kuin suoraviivaista Viipurin kaltaisilla rajaseudulla sijaitsevilla paikoilla, joilla on takanaan pitkä historia ja monitahoisia kuulumisen tunteita. Tutkimus tekeekin näkyväksi sen, kuinka suomalaiset nuoret ymmärtävät menetetyn Viipurin ’omistajuuden’ ja mihin Viipuri sijoittuu heidän henkilökohtaisissa ja laajemmin koko ikäryhmän käsityksissä.
Wellsin tutkimus tuo uuden näkökulman tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu Viipuriin liitettyjä merkityksiä ja muistoja. Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty suomalaisiin, jotka joutuivat jättämään kaupungin toisen maailmansodan jälkeen. Kolmannen sukupolven Viipuriin liittämiä merkityksiä ja muistoja ei ole tutkittu aiemmin.
Tutkimuksessa tehtiin fokusryhmähaastatteluja, joihin osallistui 325 lukiolaista 11 suomalaisesta kaupungista. Haastatteluissa selvitettiin, millaisia merkityksiä ja muistoja he liittivät puoli vuosisataa ennen heidän syntymistään Neuvostoliitolle menetettyyn Viipuriin. Tutkimukseen osallistui Helsingin, Imatran, Joensuun, Jyväskylän, Lahden, Lappeenrannan, Oulun, Rovaniemen, Turun, Vaasan ja Vantaan lukiolaisia. Heistä vain seitsemän prosenttia oli vieraillut Viipurissa.
Perityillä muistoilla Suomen ajan Viipurista ei ole yhteyttä nuorten omaan kokemusmaailmaan
Wellsin mukaan tutkimukseen osallistunut vuosina 1998–2001 syntyneiden ikäluokka on perinyt merkityksiä ja muistoja, jotka eivät ole yhteneväisiä heidän omiin kokemuksiinsa. Toisaalta nuoret eivät voi helposti tai kokonaan irrottautua niistä merkityksistä ja muistoista, jotka ympäröivät heitä, ja joita aiemmat sukupolvet heille välittävät. Nuoret ovat kuitenkin varttuneet avoimempien rajojen aikakaudella, mikä mahdollistaa uudenlaiset ajattelutavat ja aiemmin vallinneiden kollektiivisten käsitysten ja stereotypioiden hylkäämisen.
Wellsin väitöstutkimus lisää ymmärrystä siitä, kuinka ’kadotettuun paikkaan’ liitettyjä merkityksiä ja muistoja siirretään aikakaudesta toiseen ja sukupolvien välillä. Tutkimus valaisee myös sitä, kuinka näitä siirtyneitä merkityksiä ja muistoja otetaan vastaan, ymmärretään ja koetaan.
YTM Chloe Wellsin yhteiskuntamaantieteen alaan kuuluva väitöskirja ”Vyborg is Y/ours: Meanings and memories of a borderland city amongst young people in Finland” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Anna-Kaisa Kuusisto Tampereen yliopistosta sekä kustoksena dosentti Paul Fryer Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen valokuva