Tutkimuksen mukaan suometsissä riittäisi monesti nykyistä matalammat ojat – tämä vähentäisi kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.
Luonnonvarakeskus (Luke) ja Itä-Suomen yliopisto laativat yhteistyönä menetelmän, jonka avulla mäntyvaltaisissa suometsissä voidaan määrittää riittävä ojasyvyys eri tilanteissa niin, että samalla myös puusto kasvaa hyvin.
Välttämällä liian syvien ojien kaivamista ja kohdentamalla ojien perkaus vain tarpeellisiin kohteisiin voidaan vähentää kunnostusojituksesta vesistöihin syntyvää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.
Kunnostusojituksella tarkoitetaan aiemmin ojitetun suon vesitalouden hoitoon liittyviä toimia, kuten aiemmin kaivettujen ojien avaamista. Uusia ojia eli uudisojituksia tehtiin erityisesti 1960–1970-luvuilla. Nykyisin uudisojituksia ei enää juurikaan tehdä niiden ympäristövaikutusten vuoksi.
Suometsien puuston hyvä kasvu toteutuu, kun pohjaveden pinta on heinä-elokuussa keskimäärin 35 senttimetriä maanpinnan alapuolella. Tutkimus toteutettiin Suosimulaattorilla, jonka avulla voidaan laskea simuloitavan metsikön vuorokautista pohjaveden syvyyttä, kun annetaan lähtötietoina kohdepaikan säätiedot, ojasyvyys, sarkaleveys, turpeen ominaisuudet ja puuston määrä. Tutkimuksessa simuloitiin 40 vuoden säätiedoilla keskimääräinen pohjaveden pinta kymmenelle mäntyvaltaiselle ojitusalueelle eri puolilla maata erilaisilla lähtöpuustoilla (uudistusala – uudistuskypsä) käyttäen eri ojasyvyyksiä, sarkaleveyksiä (30, 40 ja 50 m) ja turpeen ominaisuuksia (turvelaji, maatuneisuus, paksuus). Tarvittava ojasyvyys määritettiin siten, että tavoiteltu keskimäärinen 0,35 m pohjaveden syvyys toteutui.
Tutkimuksen mukaan 0,35 m pohjaveden tason saavuttamiseksi tarvittava ojasyvyys vaihteli varsin paljon edellä mainittujen tekijöiden mukaan. Puuston määrän lisääntyminen, eteläinen sijainti ja saraturve vaikuttavat vähentävästi tarvittavaan ojasyvyyteen, kun taas pohjoisuus, rahkaturve ja turpeen suuri maatuneisuus edellyttivät syvempiä ojia.
Nykyistä matalammat ojat usein riittäviä pitämään pohjaveden pinnan sopivassa korkeudessa
Tulosten mukaan useissa tilanteissa voitaisiin tulla toimeen selvästi nykyohjeistusta matalammilla ojilla ilman, että puuston kasvulle riittävästä 0,35 m pohjaveden syvyydestä on tarpeen tinkiä. Tyypillisillä kunnostusojituskohteilla, missä sarkaleveys on 40 m, turve on saraturvetta ja puuston määrä ylittää 45 m3/ha, tultaisiin toimeen 0,3–0,8 metriä syvillä ojilla. Erityisesti ohutturpeisilla soilla on usein tarpeetonta kaivaa selvästi turvekerrosta syvempiä ojia. Syviä ojia (yli 0,9 m) tarvittiin lähinnä uudistusaloilla, missä puuston vaikutus kasvupaikan kuivatukseen on olematon.
Tutkimuksessa laadittiin metsäalan ammattilaisten käyttöön laskuri, jonka avulla tarvittavan ojasyvyyden voi laskea kymmenen eri paikkakunnan tai alueen osalta eri puolilla maata antamalla tarvittavat lähtötiedot. Lähimmän sijainnin tulosta voi käyttää apuna päätettäessä ojien kunnostuksesta.
Tutkimus on tehty hankkeissa ”Vesiensuojelun laatuloikka – malleista käytäntöön” ja ” Suometsien kunnostusojitustarpeen vaihtelu ja vaikutukset vesistökuormitukseen ja sekä puuntuotantoon metsälö- ja aluetasolla”
Julkaisu: Defining guidelines for ditch depth in drained Scots pine dominated peatland forests. Hökkä et al. 2021 Silva Fennica.
https://doi.org/10.14214/sf.10494
Lisätietoja:
Erikoistutkija Hannu Hökkä, Luonnonvarakeskus, puh. 0295 324 528, etunimi.sukunimi@luke.fi
pulaisprofessori Annamari (Ari) Laurén, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, alauren@uef.fi
