Farmasian alan tieteellisen Dosis-lehden tuoreimmassa numerossa esitellään useita Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella tehtyjä gradututkimuksia ja erikoistumiskoulutuksen kehittämisprojekteja. Aiheet ovat myös yhteiskunnallisesti tärkeitä: artikkeleissa tarkastellaan muun muassa hoitokotien lääkehuoltoa, itsehoitoneuvontaa apteekissa ja farmasian ammattilaisten näkemyksiä biologisista lääkkeistä.
Elise Halosen opinnäytetyöhön perustuvassa artikkelissa kuvataan yhden palvelukodin lääkehuollon nykytilaa ja tarkastellaan sen perusteella, kuinka farmasian ammattilaiset voisivat olla mukana kehittämässä hoitokotien lääkehuoltoa. Outi Polónin tutkimus pohjoissavolaisista apteekeista osoitti, että itsehoitolääkkeisiin liittyvässä neuvonnassa oli kehitettävää. Neljännes asiakkaista oli saanut apteekissa neuvoja itsehoitolääkkeen käyttöön. Vaikka useampi ei neuvoja toivonutkaan, tutkimuksessa todettiin, että etenkin riskilääkkeistä, kuten kipulääkkeistä, neuvontaa tulisi olla enemmän. Senni Kauniston selvitys puolestaan osoitti, että apteekkien farmaseuttinen henkilökunta tarvitsisi lisäkoulutusta biologisista lääkkeistä ja niiden edullisemmista vaihtoehdoista, biosimilaareista.
Lue lisää Dosis-lehden numerosta 1/2022
Farmasialla gradutyöstä tai erikoistumiskoulutuksen kehittämisprojektista tehdään artikkeli
Yliopistotutkija Johanna Timonen ja yliopistonlehtori Piia Siitonen kertovat, että farmasian laitoksella opiskelijoita kannustetaan tieteellisen artikkelin julkaisemiseen pro gradu -töistään. – Näin he pääsevät jo perusopintojen aikana perehtymään tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen, julkaisuprosessiin ja julkaisuetiikkaan. Määrämittaisen artikkelin kirjoittaminen tieteelliseen lehteen opettaa esimerkiksi tutkimuksen tulosten, taustan ja hyödynnettävyyden tiivistämistä eri tavalla kuin perinteinen gradu.
– Samalla opitaan toimimaan tutkimusryhmän osana ja huomioimaan ryhmän jäsenten erilaiset näkemykset julkaisua työstäessä, toteaa professori Anna-Maija Tolppanen, jonka tutkimusryhmästä ilmestyy vuosittain 4–6 graduun tai lääketieteen syventävien opintojen tutkielmaan pohjautuvaa tieteellistä artikkelia.
Gradututkimusten lisäksi myös apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutukseen osallistuvien, työelämässä toimivien proviisorien kehittämisprojektit raportoidaan tieteellisen artikkelin muodossa.
Tieteellisessä lehdessä julkaistut tulokset saavat laajemman lukijakunnan ja siten niillä voi olla enemmän yhteiskunnallista hyödynnettävyyttä kuin pelkästään kirjaston hyllylle päätyvällä gradulla. Julkaisut voivat poikia myös esitelmäkutsuja, ja äskettäin laitoksella tehtyjä pro gradu -tutkimuksia esiteltiinkin Dosis-webinaarissa.
– Farmasian laitoksen tutkijat ja opettajat ohjaavat opinnäytteitä usein yhteistyössä viranomaisten ja sidosryhmien, kuten Fimean, Kelan, THL:n, Suomen Apteekkariliiton ja apteekkien kanssa, ja niiltä saadaan ehdotuksia ajankohtaisiksi tutkimusaiheiksi. Esimerkkejä yhteistyöstä on myös tuoreen Dosis-lehden artikkeleissa, Siitonen ja Timonen kertovat.
Tieteellinen julkaisuprosessi vie aikaa, joten opiskelijalla voi olla jo gradu valmiina ja tutkintopaperit kädessä, ennen kuin graduprojektista laadittu artikkeli julkaistaan. – Siinä vaiheessa gradun ohjaajilla on päävastuu käsikirjoituksen viimeistelystä vertaisarvioijien palautteen perusteella, mutta opiskelija voi halutessaan edelleen osallistua. Erikoistumiskoulutuksen kehittämisprojekteista tehtyjen artikkelien julkaisemisessa opiskelijalla on suurempi rooli ja vastuu.
Farmasian opiskelijoiden graduartikkeleita on julkaistu hyvin korkeatasoisissakin kansainvälisissä tiedelehdissä. Osa artikkelin julkaisseista opiskelijoista on jatkanut tutkimusta väitöskirjaan asti ja hyödyntänyt graduartikkelia osana väitöskirjaa.
Gradusta oli luontevaa jatkaa väitöskirjaan
– Koin, että gradulla oli suurempi merkitys, kun siitä muodostui julkaisu, josta kiitos kuuluu tietysti myös ohjaajille. Ajatus omasta artikkelista oli alkuun vieras, mutta konkretisoitui graduprojektin edetessä, kertoo nuorempi tutkija Anne Paakinaho, joka jäi proviisoriksi valmistuttuaan jatkamaan tutkimustaan farmasian laitoksella.
– Gradun jälkeen tuntui houkuttelevalta ja luontevaltakin jatkaa väitöskirjan pariin, kun sai mahdollisuuden jatkaa käyttäen samaa aineistoa.
Gradun ja sittemmin väitöskirjan aihe löytyi Parkinsonin tautiin liittyvästä rekisteritutkimuksesta, kansallisesta FINPARK-aineistosta. – Olin gradun suhteen kahden vaiheilla, valitsisinko laboratoriotyön vai minulle aiemmin tuntemattoman rekisteritutkimuksen. Laboratoriossa työskentely oli farmakologian pääaineesta ja aiemmista biotieteiden opinnoista jo tuttua.
Vaaka kallistui rekisteritutkimuksen puolelle paljolti juuri koska tavoitteena oli artikkelikäsikirjoitus. – Halusin perehtyä johonkin uuteen ja mitä enemmän perehdyin rekisteritutkimuksen mahdollisuuksiin etenkin Suomessa, sitä houkuttelevammalta ajatus rekisteritutkimusgradusta tuntui. Aihe oli valmiiksi annettu, ja se taisi olla ensimmäisiä tarjolla olleita aiheita kyseisestä aineistosta.
– Sain hyvän käsityksen graduprojektista heti alkuun ja eväitä tiedonhakuun kirjaston tietoasiantuntijalta. Sain paljon itse miettiä gradun sisältöä kirjallisuuskatsauksen osalta. Itse tekemiini aineiston analyyseihin sain tukea. Tilastotieteen menetelmiä olisi tosin voitu kannustaa ottamaan paremmin haltuun jo aiemmin opintojen aikana.
Gradun ohjauksessa Paakinaho arvosti nopeaa reagointia kysymyksiin. – Oli tärkeää tietää eteninkö haluttuun suuntaan ja saada myös oman työn jälki näkyviin.
Kun tieteellisen artikkelin tekoon oli jo tuntumaa ja rekisteritutkimus tuntui omalta, kynnys jatkaa väitöskirjaan oli matalampi. – Sain hyvät valmiudet jatkaa rekisteritutkimuksen parissa, mutta toki graduprojektissa karttuneesta, esimerkiksi tiedonhakuun, aineiston rajaamiseen, laajempien aihepiirien hallintaan ja tieteellisen englannin kirjoittamiseen liittyvästä osaamisesta olisi hyötyä riippumatta siitä, millaista tutkimusta tekisi.
– Vaikka ei jatkaisikaan tutkimuksen parissa, graduartikkelista voi saada tieteellisen meriitin ja sen julkaiseminen mahdollistaa tulosten hyödyntämisen laajemminkin, Paakinaho toteaa.
