Geoinformatiikasta arvokasta tietoa ympäristön muutoksen tutkimiseen
Arktinen alue on muutoksessa. Jamalin niemimaalla Venäjällä järvien pinta-ala on pienentynyt yli tuhat neliökilometriä vuosien 1960–2018 välisenä aikana. Alustavat tutkimustulokset perustuvat 1960-luvulta lähtien saatavissa oleviin satelliittikuva-aineistoihin. Erilaiset paikkatietoaineistot tuottavatkin arvokasta tietoa ympäristön muutoksen tutkimukseen.
– Jamal järvineen on ikirouta aluetta. Kun kesälämpötilat ovat nousseet, ikirouta sulaa syvemmälle ja eroosion myötä järvien vedet purkautuvat jokiin ja mereen. Uusia järviä alueelle ei ole juurikaan syntynyt, professori Timo Kumpula kertoo.
Kumpula aloitti maaliskuun alussa Itä-Suomen yliopiston geoinformatiikan professorina. Hän on pitkään tutkinut erilaisia ihmistoiminnasta johtuvia ja luonnollisia ympäristön muutoksia arktisilla ja boreaalisella alueella käyttäen paikkatieto- ja kaukokartoitusmenetelmiä. Jamalilla tehtävässä kansainvälisessä tutkimuksessa ovat mukana Itä-Suomen yliopiston lisäksi Arktinen keskus sekä Oxfordin ja Darthmouthin yliopistot.
– Geoinformatiikka ja kaukokartoitusaineistot ovat tärkeitä menetelmiä myös ilmastonmuutoksen mallinnuksessa. Esimerkiksi pohjoisen merijään vähenemistä on seurattu satelliittiaineistojen avulla 1970-luvun lopulta saakka.
Droonit yleistyneet kaukokartoituksessa
Geoinformatiikka on nopeasti kehittyvä ala. Tietokoneiden laskentatehon kasvaminen ja eri aineistojen vapautuminen ovat kasvattaneet alaa ja luoneet uusia sovelluksia vauhdilla. Paikkatietoaineistoja käytetään entistä enemmän yhteiskunnan eri osa-alueilla. Uutta alalla ovat droonit, joiden hyödyntämistä kaukokartoituksessa on kehitetty Itä-Suomen yliopistossa.
Droonien avulla saadaan erittäin yksityiskohtaista tietoa tutkittavista alueista. Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa metsien monimuotoisuutta ja hiilensidontaa tutkivassa IBC-Carbon-hankkeessa kehitetään parhaillaan menetelmiä, joilla muun muassa haavat pystytään tunnistamaan kaukokartoitusaineistosta entistä paremmin. Tässä droonit ovat keskeisessä roolissa.
– Haapa on yksi tärkeä metsäluontomme monimuotoisuuden avainlajeista. Toistaiseksi haapojen erottaminen muista lehtipuista kaukokartoitusaineistoilla ei ole ollut kovin luotettavaa.
Tulevaisuudessa droonit voivat avata myös kansalaistieteelle uusia mahdollisuuksia, kun niiden määrä yksityisillä ihmisillä lisääntyy.
– Kansalaisten kuvaamien ja lähettämien droonikuvien avulla voitaisiin saada tarkkaa alueellista tietoa ympäristössä tapahtuvista muutoksista ja ilmiöistä, vaikkapa tunturimittarin aiheuttamista tunturikoivikkotuhoista Lapissa tai järvien sinilevätilanteesta, Kumpula visioi.
Geoinformatiikka tuo uutta näkökulmaa eri tutkimusaloille
Geoinformatiikka taipuu moneen. Maantieteilijä Kumpula on uransa aikana ollut mukana tutkimushankkeissa, joissa paikkatietoa on sovellettu sosioekologisissa tutkimuskysymyksissä. Hankkeita on ollut ympäristöteemoista aina terveyden ja historian tutkimukseen. Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitos onkin tarjonnut hedelmällisen monitieteisen tutkimusympäristön.
– Geoinformatiikalla ei ole laitos- tai tiedekuntarajoja ja sitä pystytään hyödyntämään eri tutkimusaloilla, kuten meillä maantieteessä, ympäristöpolitiikassa ja historiassa. Tätä kautta voidaan luoda uusia tutkimusavauksia.
Timo Kumpula
- Itä-Suomen yliopiston ympäristögeoinformatiikan professori 1.3.2019–
- S. 1969
- FM (maatiede) 1999 Oulun yliopisto, FL 2007 ja FT 2010 Itä-Suomen yliopisto
Tärkeimmät tehtävät
- Apulaisprofessori (tenure track), Itä-Suomen yliopisto, 2015–2019
- Apulaisprofessori (tenure track), Itä-Suomen yliopisto, 2013–2015
- Tutkijatohtori (tenure track), Itä-Suomen yliopisto, 2012–2015
- Yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto, jaksoja 2011–2013
- Yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, 2007–2012
- Yliassistentti (vs.), Joensuun yliopisto, 2004–2007