Systemaattisen teologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Joensuun kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjani aihe on esseisti, TT Juhani Rekolan (1916–1986) ajattelu jumalakäsityksen näkökulmasta. Rekola toimi pitkään Tukholman suomalaisessa seurakunnassa elämän laitapuolen kulkijoiden pappina. Rekolan kirjoituksia on tutkittu tieteellisesti varsin vähän, vaikka häntä pidetään merkittävänä esseistinä. Aikaisempi Rekola-tutkimus on keskittynyt Rekolan traagisuuden käsitteeseen ja kokemukseen Jumalan poissaolosta. Rekolan mystinen näky maailmaa lähestyvästä Jumalasta ja erilaisten jumalakokemusten välinen suhde on jäänyt aiemmissa tutkimuksissa vähäiselle huomiolle.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Rekolan kirjoitusten tarkoitus ei ole kuvata oppijärjestelmää tai valmista ajattelumallia. Rekola on kiinnostunut enemmän ihmisen kokemuksesta kuin jumalakäsityksen opillisesta puolesta. Rekola kuvaa kokemusta Jumalasta pessimistisen ja optimistisen kokemuksen näkökulmista. Pessimistisellä kokemuksella tarkoitan eksistentiaalista ahdistusta, epäilyksiä ja kielteisten kokemusten korostumista kuten kokemuksia siitä, ettei Jumala auta, Jumala vaikenee eikä Jumalaa löydä tästä maailmasta. Optimistisella kokemuksella puolestaan tarkoitan Rekolan näkyä Jumalan lähestymisestä. Rekola kokee Jumalan virtaavan vastaan, ja hän kirjoittaa Jumalan kohtaamisesta oppineessa tietämättömyydessä ja ylösnousemususkon vahvistumisesta. Optimistinen kokemus ei kuitenkaan korvaa pessimististä kokemusta vaan ne molemmat ovat yhtä aikaa totta.
Rekola yhdistää ajattelussaan pessimistisen kokemuksen, jonka hän on löytänyt erityisesti Reinhold Schneiderin ajattelusta ja optimistisen näyn, jota hän kuvaa Nicolaus Cusanuksen käsittein. Näiden synteesin näen Rekolan käsitteessä ’asiallisuus suurenmoisissa kehyksissä’, jossa ’asiallisuus’ on pessimististä kokemusta ja ’suurenmoiset kehykset’ on optimistista kokemusta. Ristiriita kokemusten välillä kuitenkin säilyy. Kokemus poissa olevasta Jumalasta ja näky maailmaa lähestyvästä Jumalasta muodostaa paradoksin, joka ei laukea tässä maailmassa. Rekola pyrkii ratkaisemaan toisen maailmansodan esiin nostaman ahdistuksen maailman traagisuudesta paradoksaalisella ja dialektisella tulkinnalla, jossa hän näkee tämän maailman asiallisesti, mutta suurenmoisissa kehyksissä. Rekolan jumalakäsitys osoittautui siis tutkimuksessani paradoksaaliseksi kuitenkin-ajatteluksi, jossa vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa totta. Asiat eivät ole joko-tai vaan sekä-että ja yhtäältä-toisaalta. Tutkimus on ensimmäinen Rekolan ajattelua käsittelevä monografiaväitöskirja, joka antaa aikaisempaa tutkimusta kokonaisvaltaisemman kuvan Rekolasta kirjoittajana ja teologina.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimukseni lähdeaineistona on Juhani Rekolan esseet ja muu tuotanto. Rekolan tuotantoon kuuluu väitöskirja, esseeteoksia, omaelämäkerrallisia kirjoituksia ja lehdissä julkaistuja Tukholman kirjeitä, esseitä ja artikkeleita vuosilta 1953–1986. Tutkimuksessa on käytetty julkaistujen teosten lisäksi Juhani Rekolan arkistoa, jossa on lehtileikkeitä ja julkaisemattomia kirjoituksia. Tutkimus on jatkanut perinteistä systemaattisen teologian tutkimusta, jossa analysoidaan yhden merkittävän teologin lausumia Jumalasta. Lisäksi viimeisessä pääluvussa käytetään intertekstuaalista tutkimusotetta, joka on kirjallisuustieteessä käytetty analyysimuoto.
Väitöstilaisuus
Väittelijän kuva
Väitöskirja verkossa
Lisätietoja: Anne Sumela, anne.sumela@gmail.com
