Eksegetiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkimukseni aiheena on muukalaiset Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä. Tutkimuksen tarpeellisuus nousee sekä kirjeen tutkimushistoriasta että aiheen ajankohtaisuudesta. Ensimmäisen Pietarin kirjeen tutkimuksessa keskustelua yleisön muukalaisuudesta on hallinnut sekä kysymys kirjeen muukalaisuutta käsittelevän terminologian tulkinnasta että kysymys yleisöstä ja sen tilanteesta. Tutkijat ovat päätyneet vastakkaisiin tulkintoihin, eikä keskusteluun ole löydetty ratkaisua.
Aikaisemmassa tutkimuksessa ei ole otettu riittävästi huomioon kielitieteen ja kirjallisuuden tutkimuksen tarjoamia mahdollisuuksia edellä mainittujen kysymysten selvittämisessä. Niin perinteisille eksegeettisille lähestymistavoille kuin sosiaalitieteellisille lähestymistavoille yhteistä on ollut oletus siitä, että teksti pitää sisällään materiaalia, joka informoi lukijaansa luotettavalla tavalla. Historiallisen lähestymistavan sijaan tarkastelen Ensimmäistä Pietarin kirjettä tekstilähtöisestä näkökulmasta. Lähestymistapa avaa uusia näköaloja tutkimuksessa käytyyn keskusteluun ja selittää aikaisemmin ongelmallisiksi nähdyt tekstin piirteet luontevasti.
Syksyn 2015 Eurooppaa ravistelleen pakolaiskriisin myötä muukalaisuudesta on tullut pysyvä ilmiö. Ukrainan sodan, Gazan kriisin tai ilmastonmuutoksen synnyttämä pakolaisuus koskettaa yhteiskuntaamme nyt ja tulevaisuudessa. Aiheen tunnepitoisuus kärjistää helposti mielipiteitä. Siksi tarvitaan asiallista tutkimusta, jonka pohjalta on mahdollista vastata perustellusti, miten Uusi testamentti lähestyy aihetta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Koska Ensimmäisen Pietarin kirjeen aikaisemmassa tutkimuksessa ei ole riittävästi selvitetty sitä, mitä metaforalla ylipäätään tarkoitetaan ja miten se toimii, tutkimukseni tarkoituksena on paikata tätä puutetta ja selvittää kirjallisuuden tutkimuksen ja kielitieteen näkökulmasta, mitä metaforalla tarkoitetaan.
Analyysini osoittaa, kuinka kirjeelle on luonteenomaista rikas ja elävä kuvakieli. Se ottaa uusiokäyttöön Vanhasta testamentista ja varhaisesta kristillisestä traditiosta peräisin olevia metaforia ja soveltaa niitä luovasti yleisönsä tilanteeseen. Muukalaisuuden metafora nousee Vanhasta testamentista, ja sen toimivuus selittyy yleisön kontekstilla. Tekijä hyödyntää juuri tätä metaforaa, koska jotkut yleisön joukosta tiesivät kokemuksesta, mistä muukalaisuudessa on kysymys. Näin metaforan tehosta osa kytkeytyy nimenomaisesti tähän yleisön omaan kokemukseen. Siksi perinteinen vastakkainasettelu muukalaisuuden metaforisen ja kirjaimellisen tulkinnan välillä on turha. Teksti viittaa muukalaisuuteen sekä kirjaimellisesti että metaforisesti yhtä aikaa, eikä kumpaakaan merkitystä voida tekstiä tulkittaessa sulkea pois.
Toinen keskeinen havainto liittyy aikaisempaan keskusteluun kirjeen yleisöstä ja heidän tilanteestaan, jota on hallinnut vastakkaiset näkemykset kirjeen strategiasta. Yhtäältä kirjeen nähdään kehottavan yleisöä mukautumaan ympäröivään yhteiskuntaan ja sen kulttuuriin, toisaalta erottautuvan siitä. Analyysini osoittaa, että vastakkaiset tulkinnat kirjeen strategiasta ovat molemmat oikeassa. Tekijä kehottaa yleisöään yhtäältä mukautumaan ympäröivään yhteiskuntaan, toisaalta erottautumaan siitä. Kummatkin ulottuvuudet ovat läsnä tekstissä samanaikaisesti. Tekstin jännitteisyys selittyy tällä tekijän tietoisella kommunikatiivisella strategialla, jolla hän haluaa vaikuttaa yleisöönsä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tekstilähtöisen lähestymistavan soveltaminen tutkimuskysymysteni selvittämiseen osoittautui hedelmälliseksi. Kielitieteen ja kirjallisuuden tutkimuksen näkökulmien avulla Ensimmäisen Pietarin kirjeen tutkimuksessa aikaisemmin ongelmallisina pidetyt tekstin piirteet näyttäytyvät uudessa valossa. Niin metaforateorian kuin kertomuksen retorisen analyysin avulla kysymykset muukalaisuuden terminologiasta ja tekstin jännitteisyydestä saavat luontevan selityksen. Nämä havainnot rohkaisevat soveltamaan tekstilähtöistä lähestymistapaa laajemmin eksegeettisessä tutkimuksessa. Tutkimukseni osoittaa, että kristillisen uskon ytimessä on kokemus erilaisuudesta ja elämästä yhteiskunnan marginaalissa.
Ensimmäinen Pietarin kirje lähestyy muukalaisuuden teemaa sisältäpäin. Yleisö ei ole ulkopuolinen ryhmä, johon heidän tulisi suhtautua, vaan heitä itseään pidetään muukalaisina. Vähemmistössä olevia yhdistää kokemus vieraudesta ja erilaisuudesta. Monet kansalliset, etniset, uskonnolliset tai kielelliset vähemmistöt kohtaavat syrjintää. Vähemmistökulttuurien kokemukset muodostavat näin vertailukohdan varhaisten kristittyjen kokemuksille marginaalissa elämisestä. Ensimmäinen Pietarin kirje auttaa ymmärtämään, miten vähemmistöön kuuluva ryhmä rakentaa ja määrittelee identiteettiään suhteessa enemmistöön. Se auttaa ymmärtämään, millainen rooli uskonnolla ja ideologialla on vähemmistön identiteetin rakentajana ja vahvistajana.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Lähestyn Ensimmäistä Pietarin kirjettä tekstilähtöisestä näkökulmasta. Selvitän ensin kirjallisuuden tutkimuksen ja kielitieteen näkökulmasta metaforan luonnetta ja funktiota. Metaforan määritelmässä lähtökohtana on kognitiivisen metaforateorian kehittäjien Georg Lakoffin ja Mark Johnsonin näkemys, jonka mukaan metaforassa on kysymys jonkin asian ymmärtämisestä jonkun toisen asian ehdoilla.
Toinen näkökulma, jota erityisesti sovellan analyysiini, on Max Blackin huomio yleisistä uskomuksista (system of associated commonplaces), joita metafora herättää kuulijassa. Kielikuvat ovat kulttuurisidonnaisia, ja niiden tulkinnassa on aina huomioitava sosiaalinen konteksti. Metaforien analyysin lisäksi tarkastelen Ensimmäisen Pietarin kirjeen yleisöönsä soveltamia kertomuksia James Phelanin retorisen kertomusmallin näkökulmasta. Kertomus on tehokas väline, jolla tekijä kykenee viestimään tietoa, tunteita, arvoja ja uskomuksia yleisölleen. Phelanin mukaan kertomus on ymmärrettävä retorisena tekona. Olennaista on tekijän, tekstin ja lukijan välisen vuorovaikutuksen tarkasteleminen. Tekijä on suunnitellut tekstin vaikuttaakseen lukijaan tietyllä tavalla. Kertomuksen retorinen analyysi ei ole kiinnostunut vain siitä, mitä kerrotaan, vaan myös siitä, kuinka yleisö reagoi kuulemaansa.
Väitöskirja verkossa
Väittelijän kuva
Lisätietoja: Antti Kurkola, anttikurkola@gmail.com, 050 3776 562
