Kirkkohistorian alaan kuuluva väitös tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkin sitä, mitkä teemat seksuaalisuudesta olivat suomenkielisissä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä julkaistuissa kahdeksassa sanoma- ja aikakauslehdessä keskeisiä ja millä tavalla niitä käsiteltiin vuosina 1966–1973. Hyödynsin lähdeaineiston käsittelyssä diskurssintutkimusta, jonka avulla sidoin seksuaalisuutta käsittelevät tekstit ja kuvat osaksi Suomen kirkollista ja yhteiskunnallista sekä laajemminkin globaalia todellisuutta. Lisäksi tarkastelen tiedotusvälineiden rooliin ja median murrokseen kytkeytyvää seksuaalisuusdiskurssia sekä lehtien linjauksia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkisissa seksuaalisuuskeskusteluissa.
Julkisen seksuaalisuuskeskustelun voimakkuus kirkon sisällä on vaihdellut historian aikana. Jo aiemmin tutkijat ovat havainnoineet, että seksuaalieettisiä kysymyksiä käsiteltiin luterilaisen kirkon sisällä 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Kirkkoa koskevan kokonaiskeskustelun tarkempaa sisältöä ja käsiteltyjä aiheita ei kuitenkaan ole tutkittu.
Tutkimuksessani selvitän myös, kuka tai ketkä kirjoittivat kristillisiin lehtiin. He olivat samalla toimijoita, jotka tulivat määritelleeksi luterilaisen kirkon sekä kristillisten yhteisöjen seksuaalisuuteen liittyviä ihanteita, eli käyttivät julkista valtaa seksuaalisuuskeskustelussa. Tutkimus alkaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen ensimmäisen seksuaalieettisen kannanoton Ajankohtainen asia julkaisemisesta. Tutkimus päättyy vuoteen 1973, jolloin lehdissä tapahtui selkeä diskurssin muutos. Muutos johtui tutkimuksen perusteella aatehistoriallisesta murroksesta; "pitkä 60-luku" päättyi Suomessakin talouden epävarmuuteen ja öljykriisiin.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Seksuaalisuus siirtyi vuosien 1966 ja 1973 välillä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa muutaman vuoden kiivaan sanomalehtikeskustelun aikana lopullisesti yksityisestä julkiseksi. Tutkimus on ensimmäinen, jossa näkemys on osoitettu todeksi laajempaan lähdeaineistoon perustuen.
Seksuaalisuuden globaali moraalinen vapautuminen, seksuaalisuuden toteuttamiseen vaikuttaneet lainsäädäntöuudistukset sekä kaupallisuuden kasvu tiivistyivät 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun vuosiin. Suomalaisista vielä yli yhdeksän kymmenestä kuului luterilaiseen kirkkoon. Kirkon johdon sekä aktiivitoimijoiden oli reagoitava ympäröivästä yhteiskunnasta, poliittisesta toiminnasta ja kansainvälisistä vaikutteista johtuviin seksuaalisuutta koskeviin muutoksiin, sillä kaikilla niillä oli vaikutusta kirkon jäseniin. Lisäksi yksittäiset kirkon jäsenet kirjoittivat lehtien avustajille seksuaalisuudesta.
Kun lehtikirjoitukset seksuaalisuudesta lisääntyivät ja sisälsivät voimakkaita tunnereaktioita, seksuaalisuusteemojen painoarvo muuttui yhä keskeisemmäksi kirkon sisäisessä julkisuudessa. Löysin tutkimuksessa useita seksuaalisuutta ja seksuaalilainsäädäntöä koskevia diskursseja. Ne käsittelivät seksuaalisuuden eri teemoja ja muutoksia, joihin lehtikirjoituksissa reagoitiin. Toisaalta yksittäiset kirkon jäsenet halusivat ottaa kantaa ja kirjoittaa seksuaalisuudesta. Kirkon sisällä oli jo 1960-luvun lopussa useita erilaisia mielipiteitä siitä, millä tavalla seksuaalieettisiin kysymyksiin tulisi suhtautua. Samalla seksuaalieettiset näkemykset alkoivat yhä vahvemmin määrittää luterilaisen kirkon sisäisessä keskustelussa liberaalin ja konservatiivin kristityn eroa.
Seksuaalisuuden teemoista sanomalehdistä erottuivat muun muassa kaupallisuus ja mainoskuvien seksuaalisuus, pornografia, pukeutuminen, perheneuvonnan kehittyminen, avioliitto, ehkäisymenetelmät, aborttilaki, homoseksuaalisuus, tanssi ja itsetyydytys.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Seksuaalisuutta koskeva keskustelu on jatkunut luterilaisessa kirkossa ja sen sisällä toimivissa herätysliikkeissä tutkimusajan jälkeenkin. Tutkimuksen avulla on mahdollista ymmärtää nykyisen keskustelun taustalla vaikuttaneita kehityskulkuja 1960-luvulta lähtien. Tutkimustietoa on mahdollista hyödyntää paitsi kirkossa, myös laajemmin yhteiskunnassa, kun tarkastellaan esimerkiksi lainsäädännön tai käyttäytymisen muutoksia seksuaalieettisissä kysymyksissä. Tutkimusaihe ja menetelmä voivat antaa pohjaa myös uusille lehdistö- ja julkisuustutkimuksille lähihistoriasta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimuksen päälähteet ovat kahdeksan kristillistä sanoma- ja aikakauslehteä, yleiskirkollinen Kotimaa, ajankohtaista teologista keskustelua välittäneet akateeminen Teologinen aikakauskirja ja kirkollinen kulttuurilehti Vartija sekä kirkon sisällä tuolloin toimineiden herätysliikkeiden pää-äänenkannattajat: Herättäjä-Yhdistyksen (H-Y) Hengellinen kuukauslehti, Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) Sanansaattaja, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) eli vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen Päivämies, vuonna 1967 perustetun Suomen Evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL) yhdyssiteeksi muotoutunut Uusi Tie ja Kansan Raamattuseuran (KRS) julkaisema Sana.
Hyödynsin tutkimuksessa diskurssintutkimusta. Diskurssintutkimuksessa tutkija ”tekee aineistonsa”, eli olen rajannut kirkollisista lehdistä seksuaalisuutta käsittelevät kirjoitukset. Tutkin lehtien pääkirjoituksia, artikkeleita, sielunhoitopalstoja, uutisia ja hartaustekstejä sekä mainoksia eli käytännössä kaikkia lähdeaineistoon kuuluvia tekstejä ja kuvia, joissa seksuaalisuuden eri teemat ilmenivät. Diskurssintutkimus tai uskontotieteessä kuvattu diskursiivinen uskonnontutkimus kuvaa tässä kirkkohistoriantutkimuksessa parhaiten kokonaisvaltaista lähestymistä uskonnon, yhteiskunnan ja kulttuurintutkimukseen.
TM Kati Toivion kirkkohistorian alaan kuuluva väitöskirja Julkiseksi. Seksuaalisuutta koskeva keskustelu kirkollisessa lehdistössä vuosina 1966–1973. tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella Agora-rakennuksen AT100-salissa 9.9.2023 klo 12 alkaen. Tilaisuutta voi seurata myös verkon välityksellä. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Seija Jalagin Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Ilkka Huhta Itä-Suomen yliopistosta.
