Uskonnonpedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
TM Tiia Liuski tarkasteli väitöstutkimuksessaan sotilaspappien ammattikuntaa suhteessa Puolustusvoimiin sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoon. Sotilaspapin ammattia tarkasteltiin ensi kertaa myös sosiologisesta näkökulmasta.
– Etenkin 2020-luvulla sotilaspapin professio on kytkeytynyt yhä tiiviimmin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ja globaaleihin ilmiöihin. Sotilaspapit työskentelevät toimintaympäristössä, joka käsittää muun muassa ajankohtaisia sosiaalisia, kulttuurisia, turvallisuuspoliittisia ja teknologian kehitykseen liittyviä muutoksia, kertoo Liuski.
Sotilaspappien kaksoissidos
Sotilaspapit ovat yliopistokoulutuksen saaneita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirkaan vihittyjä teologian maistereita. He toimivat Puolustusvoimien palveluksessa erikoisupseereina ja valtion virkamiehinä. Tuloksissa ilmeni, että perinteinen pappeuteen kytkeytyvä työ on vähentynyt kouluttajaroolin ja muuttuneiden osaamisvaatimusten myötä, vaikkakin esimerkiksi sotilassielunhoidolle löytyy edelleen oma paikkansa armeijan arjessa.
Suomalaisten sotilaspappien ammattikuntaa voi tutkimuksen perusteella luonnehtia kaksoissidokselliseksi ja moniulotteiseksi. Liuskin mukaan se ilmenee sekä suhteessa Puolustusvoimiin että evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
– Useimmilla sotilaspapeilla on tutkimuksen perusteella erityinen kutsumus toimia kirkon virkaan vihittyinä pappeina sotilasympäristössä, joka muodostaa ammattiryhmälle niin kutsutun kaksoisvokaation.
Lisäksi maallisen ja pyhän, perinteiden ja muutosten rajapinnoilla toimiminen muodostaa sotilaspapeille hybridi-identiteetin. Se rakentuu erityisesti työkokemuksen, yksilöllisten vahvuuksien ja persoonan pohjalta.
– Väitöstutkimuksessani sotilaspapit pääsevät aineiston kautta itse ääneen. Tutkimusta varten tavoitettiin lähes kaikki ammattiryhmään kuuluvat, mikä tekee tutkimuksesta aineistoltaan ainutlaatuisen kattavan.
Muutoksen vaatimus tunnistetaan
Sotilaspappien rooli eettisen toimintakyvyn kouluttajina on korostunut entisestään 2020-luvulla. Tutkimustulosten mukaan heidän työnsä Puolustusvoimien henkilökunnan ja asevelvollisten kouluttajana vaatii eettistä, sielunhoidollista ja psykologista osaamista sekä uskontojen ja katsomusten tuntemusta. Lisäksi sotilaspapit tarvitsevat työssään pedagogista osaamista. Tutkimustulokset osoittavatkin, että muuttuva kansallinen ja kansainvälinen toimintaympäristö asettaa sotilaspapeille vaatimuksen päivittää ja laajentaa osaamistaan jatkuvasti.
– Sotilaspapit tunnistavat muutosvalmiuden vaatimuksen ja heillä on tutkimuksen mukaan kykyä reagoida tähän. Työnantajaorganisaatio antaa heidän työlleen selkeät raamit, joiden sisällä työstä voi tehdä omannäköistä. Toisaalta perinteet, sotilasyhteisöön juurtuminen, solidaarisuus ja kunnioitus Puolustusvoimien arvoja kohtaan on vahvaa.
Toimiminen evankelis-luterilaisen kirkon vihittynä pappina ja valtion virkamiehinä ei aiheuta ammatissa työskenteleville suuria sisäisiä ristiriitoja niille, jotka jäävät pidemmäksi aikaa organisaation palvelukseen. Sotilaspappien ammattiryhmä on kuitenkin hyvin moninainen, ja työtä tehdään saatujen tutkimustulosten mukaan vahvasti omalla persoonalla ja vahvuuksilla.
– Sotilaspapit kokevat myös voivansa liikkua sotilashierarkiassa sotilaita joustavammin. Lisäksi suurin osa heistä kokee olevansa enemmän pappeja kuin sotilaita, vaikkakaan ammattia ei voi suoraan jakaa tällä tavoin kahteen osaan.
Monipuolinen työnkuva hyödyttäisi kirkkoakin
Vaikka kutsumus ammattiin motivoi työn tekemiseen, kutsumuksen voimakkuus ammattiryhmän sisällä vaihtelee.
Myös sotilaspappien oma hengellisyys on heidän oman arvionsa mukaan voimakkuudeltaan vaihtelevaa, ja kutsumuksesta huolimatta moni sotilaspappi pitää kysyttäessä seurakuntatyöhön palaamista lähes mahdottomana.
– Osa heistä joko kokee pappiskutsumuksensa ja kosketuspinnan kirkkoon heikentyneen työvuosien aikana tai heidän näkemyksensä mukaan seurakunnasta ei välttämättä löydy tarpeeksi mielenkiintoisia työtehtäviä verrattuna uraan Puolustusvoimissa.
Liuskin mukaan sotilaspappien monipuolista ja arvokasta osaamista voitaisiin hyödyntää kirkonkin organisaatiossa, kun se varautuu lakisääteiseen hengellisen kriisituen velvollisuuteensa.
– Tätä mahdollisuutta ei välttämättä vielä ole täysin tunnistettu.
Tulokset pohjana laajemmalle keskustelulle
Liuskin väitöstutkimuksen tulokset hyödyttävät teologeja kouluttavia yliopistoja, Puolustusvoimia ja evankelis-luterilaisen kirkon organisaatioita. Samalla aiemmin vähän tutkittu aihe antaa pohjan tuleville tutkimuksille ja ottaa osaa kansainväliseen keskusteluun.
– Tutkimukseni luo myös uutta teoreettista pohjaa sosiologista professiotutkimusta hyödyntämällä. Erityisesti nyt, kun Suomi on NATOn jäsen, tarvitaan yhä laajempaa aiheen tarkastelua.
Väitöstilaisuus
Väitöskirja verkossa
Lisätietoja: Tiia Liuski, tiia.liuski(at)uef.fi
