Terveystaloustieteen alan väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Itä-Suomen yliopistossa tehty väitöstutkimus osoitti, että yksilötekijät määrittelevät liikuntakäyttäytymistämme. Kun liikuntamotivaation taustalta löytyy yhdistelmä liikunnan ilosta ja ajatus investoinnista omaan terveyteen, on sillä yhteys suurempiin liikuntamääriin. Väitöskirjan tulosten mukaan useimmat ihmiset harrastavat yhtä tai kahta lempiliikuntalajia, koska ne tuottavat hyvän olon liikunnan aikana. Monet onnistuvat lisäämään mukavaksi kokemansa liikunnan kylkeen myös yhden viikkotunnin verran itselle vähemmän mieluisaa lajia, jota tehdään sen tuottamien terveyshyötyjen vuoksi.
– Jälkeenpäin tästä vähemmän nautinnollisesta liikuntaharrastuksesta tuleekin oikeastaan vielä vahvempi voittajatunne, tutkija Virpi Kuvaja-Köllner sanoo.
Väitöstutkimuksen osatutkimukset tuottivat yhteneväistä tietoa siitä, että liikunnasta saatu ilo kannustaa liikkumaan ja lisäämään mukavaksi koetun liikunnan joukkoon myös terveyttä edistävää liikuntaa.
– Tämä vie meidät terveystaloustieteen peruskäsitteiden äärelle. Jos ihminen saa liikunnasta iloa liikkuessaan voidaan ajatella liikunnan olevan hänelle kulutushyödyke. Jos taas liikutaan vain sen tuomien terveyshyötyjen vuoksi, liikunta on selkeästi investointi terveyteen. Valtaosa ihmisistä kuitenkin yhdistää näitä molempia, mikä näkyy erilaisissa lajikirjoissa.
Kuvaja-Köllner tarkasteli terveystaloustieteen väitöskirjassaan, mitkä ovat kustannusvaikuttavimpia keinoja liikunnan lisäämiseksi väestötasolla. Tulosten perusteella liikkumisen olosuhteiden muuttaminen pyöräily- ja kävelymyönteisiksi on kustannusvaikuttava keino liikunnan lisäämiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että myös askelmittareiden käyttö ja kouluympäristössä toteutetut interventiot lisäsivät liikuntaa.
Yksilöllinen ja perhekohtainen liikuntaohjaus lisäsivät lasten liikkumista
Väitöskirjan yhdessä osatutkimuksessa arvioitiin liikuntaintervention kustannusvaikuttavuutta. Kuopiossa toteutettuun tutkimukseen osallistui 6–9-vuotiaita ja pääasiassa normaalipainoisia lapsia. Yksilöllisellä ja perhekohtaisella liikuntaohjauksella onnistuttiin lisäämään lasten kokonaisliikuntaa.
Interventioon osallistuneet lapset ja heidän huoltajansa kävivät liikuntaohjauksessa kuusi kertaa kahden vuoden aikana. Lisäksi interventioryhmän lapsille tarjottiin mahdollisuutta osallistua liikunnallisiin iltapäiväkerhoihin. Liikuntainterventioon osallistuneiden lasten kokonaisliikunta lisääntyi keskimäärin 63 minuuttia viikossa, verrokkiryhmän lapsilla se väheni keskimäärin 38 minuuttia viikossa. Liikuntaintervention kustannukset olivat 619 euroa lasta kohti kahden vuoden aikana ilman vanhempien ajankäytön kustannuksia ja 820 euroa lasta kohti vanhempien ajankäytön kustannusten kanssa.
– Yhden lisäliikuntatunnin kustannus ilman vanhempien ajankäytön kustannuksia oli 6,21 euroa ja 8,62 euroa niiden kanssa, kertoo väitöskirjatutkija Virpi Kuvaja-Köllner sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta.
Yksilötekijät vaikuttavat liikkumiseen kunnan liikuntaan käyttämiä resursseja enemmän
Väitöstutkimuksessa toteutettu yksitoistavuotinen seurantatutkimus osoitti, että kuntien käyttämät resurssit liikuntaan eivät automaattisesti lisää liikkumista. Resursseja enemmän liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavat yksilötekijät. Korkeimmin koulutetut ja terveimmät liikkuivat vapaa-ajalla enemmän kuin vähemmän koulutetut tai terveydentilaltaan heikommat. Miehet harrastivat vapaa-ajan liikuntaa enemmän kuin naiset, naiset puolestaan liikkuivat työmatkoilla miehiä enemmän.
Seurantatutkimuksessa yhdistettiin Tilastokeskuksen sekä Terveys 2000- ja 2011-väestökyselyjen aineistoja. Vapaa-ajan liikuntaa koskeviin kysymyksiin vastasi 3 193 henkilöä ja työmatkaliikuntaa koskeviin kysymyksiin 1 394 henkilöä 110 kunnasta. Kunnan liikuntaresurssien ja -ympäristön kuvaajina tutkimuksessa käytettiin kuntien liikuntaan käyttämää euromäärää, kevyenliikenteenväylien pituutta, puistojen pinta-alaa sekä avustusta saaneiden liikuntajärjestöjen lukumäärä vuosina 1999 ja 2010.
– Tutkimus osoitti, että Suomessa liikkumisen infrastruktuuri on jo niin kattava, että pelkkä resurssien lisääminen ei automaattisesti aktivoi liian vähän liikkuvia ihmisiä liikkumaan riittävästi oman terveytensä edistämiseksi.
Liikuntailon kokeminen sekä mahdollisuus liikuntailon löytämiseen voisi olla Kuvaja-Köllnerin mukaan olla yksi ratkaisu onnistuneeseen liikunnan edistämiseen. Loppujen lopuksi ihmiset tekevät itse päätöksensä liikkua tai olla liikkumatta. Hyvää tarkoittava liikunnan tuputtaminen ei ole toimiva ratkaisu. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää tahot, jotka suunnittelevat, organisoivat, toteuttavat ja arvioivat liikuntainterventioita ja ohjelmia, joilla pyritään lisäämään liikuntaa yksilöiden ja laajan väestön keskuudessa.
TtM Virpi Kuvaja-Köllnerin terveystaloustieteen alaan kuuluva väitöskirja ”Economic aspects of physical activity promotion” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 16.12. klo 12.00 alkaen Mediteknia-rakennuksen salissa MD100. Vastaväittäjänä toimii professori Jutta Viinikainen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Hannu Valtonen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuus on suomenkielinen ja sitä voi seurata verkossa. Linkki verkkoväitöstilaisuuteen löytyy täältä.
Lisätietoja: TtM Virpi Kuvaja-Köllner, puh. 040 820 6761 virpi-liisa.kuvaja-kollner(at)uef.fi