Monitieteinen tutkimus osoitti edunvalvonnan tarpeen arvioinnin heikkouksia ja pyrkii siten parantamaan muistisairauksia sairastavien yhdenvertaisuutta.
Muistisairaudet ovat yleinen syy edunvalvojan määräämiseen, kun sairastuneen oikeudellinen toimintakyky heikkenee muistisairauden edetessä. Tuore tutkimus selvitti, miten lääkärit ja oikeudelliset asiantuntijat arvioivat edunvalvonnan tarpeen yhteyttä muistisairauksien neuropsykiatrisiin ja tiedonkäsittelyn oireisiin. Tiedonkäsittelyn oireisiin lukeutuvat muun muassa muistin heikentyminen ja kielelliset oireet, neuropsykiatrisiin oireisiin esimerkiksi impulsiivisuus ja ärsykeherkkyys.
Tutkimus osoitti, että eri oireille annettava merkitys vaihtelee merkittävästi edunvalvonnan tarvetta arvioitaessa. Merkittäviä näkemyseroja esiintyi sekä ammattiryhmien sisällä että niiden välillä. Tutkimuksen mukaan eri lääkärit ja tuomarit voivat päätyä samanlaisista oireista jopa päinvastaisiin näkemyksiin edunvalvonnan tarpeesta.
– Erilaisille oireille annettu merkitys pohjautuu tutkitun tiedon sijaan paljolti kunkin ammattilaisen henkilökohtaiseen näkemykseen. Näkemysten subjektiivisuus korostui erityisesti oikeudellisten asiantuntijoiden vastauksissa, mikä on omiaan heikentämään edunvalvontaa mahdollisesti tarvitsevien ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä, sanoo väitöskirjatutkija Kaisa Näkki Itä-Suomen yliopistosta.
Tutkimuksen mukaan oikeudelliset asiantuntijat pitivät muistioireita ja numeerisen hahmotuksen heikentymistä selkeimpinä edunvalvonnan tarvetta aiheuttavina oireina. Muiden oireiden osalta näkemykset jakautuivat. Erityisesti impulsiivisuus neuropsykiatrisena oireena jakoi oikeudellisten asiantuntijoiden mielipiteitä voimakkaasti. Osa heistä tulkitsi, että impulsiivisuus olisi vapaan tahdon toteutumista, ei niinkään hermokudoksen tuhon aiheuttama oire.
Lääkärit puolestaan pitivät neuropsykiatrisia oireita, erityisesti impulsiivisuutta, selkeimpänä edunvalvonnan tarpeen aiheuttavana oireena. Neuropsykiatristen oireiden todettiin johtavan edunvalvonnan tarpeeseen usein jo varhaisessa tai lievässä muistisairauden vaiheessa. Yksimielisin näkemys lääkäreillä oli siitä, että muistin heikentyminen johtaa edunvalvonnan tarpeeseen keskivaikeassa muistisairaudessa. Lääkäreiden näkemykset muiden oireiden merkityksestä jakautuivat merkittävästi.
– Löydöksemme ja aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden puute osoittavat, että niin kotimaassa kuin kansainvälisesti tarvitaan kiireellisesti konsensusmääritelmää siitä, miten eri oireet vaikuttavat muistisairauksissa oikeudelliseen toimintakykyyn. Päätökset eivät saisi perustua lääkäreiden tai tuomareiden henkilökohtaisiin kokemuksiin vaan tutkittuun tietoon, mikä edellyttää systemaattista aineiston keruuta. Lisäksi tarvitaan koulutusta sekä lääkäreille että oikeudellisille asiantuntijoille, arvioi kliinisen tutkimuksen apulaisprofessori Eino Solje.
Tutkimuksen toteutti kymmenen tutkijan monitieteinen ryhmä, johon osallistui tutkijoita Itä-Suomen yliopiston Neurotieteiden tutkimusyhteisöstä sekä Helsingin ja Oulun yliopistoista. Tutkimuksessa haastateltiin vuosina 2021–2022 kaikkiaan 30 lääkäriä ja 20 oikeudellista asiantuntijaa, jotka arvioivat muistisairautta sairastavien ihmisten oikeudellista toimintakykyä ja edunvalvonnan tarvetta. Vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty.
– Tutkimuksemme yhdistää ensimmäistä kertaa sekä lääkärien että oikeudellisten asiantuntijoiden näkemykset edunvalvonnan tarpeesta. Lisäksi tutkijat edustavat lääketiedettä ja oikeustiedettä, ja tämä monitieteinen lähestymistapa mahdollistaa uusia avauksia näiden alojen tutkimuksessa, sanoo vanhuusoikeuden professori Anna Mäki-Petäjä-Leinonen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lääketieteellisten ja oikeudellisten arvioiden yhdenmukaisuuden parantamiseksi ja yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi.
– Tutkimuksemme luo syvempää ymmärrystä edunvalvonnan tarpeen arvioinnin heikkouksista. Tutkimus onkin samalla ensimmäinen askel kohti lääketieteellis-oikeudellisen kriteeristön kehittämistä ja laajaa kansainvälistä aineistonkeruuta. Kansainvälisen aineistonkeruun perusteella on mahdollista luoda yhdenmukainen ohjeistus kognitiivisten ja neuropsykiatristen oireiden vaikutuksesta oikeudelliseen toimintakykyyn ja edunvalvonnan tarpeeseen, sanoo Näkki.
Tutkimustulokset on julkaistu arvostetussa European Journal of Neurology -tiedelehdessä.
Näkki K, Mäki-Petäjä-Leinonen A, Ervasti K, et al. Diverging medical and legal perceptions of the need for legal guardianship in people with dementia: A qualitative study. Eur J Neurol. 2024 https://doi.org/10.1111/ene.16334
Tutkimus kuuluu Itä-Suomen yliopiston monialaiseen Neurotieteiden tutkimusyhteisöön (NEURO RC). NEURO RC tuottaa uutta tietoa hermoston rappeumasairauksien ja epilepsian taustalla olevista tautikohtaisista ja yhteisistä molekyylimekanismeista. Tutkimusryhmissä tutkitaan uusia biomarkkereita ja kehitetään terapeuttisia lähestymistapoja sairauksien ehkäisyyn ja parantamiseen. NEURO RC koostuu 17 tutkimusryhmästä. Tutkimusyhteisö yhdistää biologiset neurotieteet datatieteisiin, neuroinnovaatioihin ja neuroetiikkaan. Lue lisää ja keskustele tutkijoidemme kanssa:
Tutkimusyhteisön sivut: https://www.uef.fi/fi/tutkimusyhteiso/neurotieteet
Twitter: https://twitter.com/UEFneuroscience
