Väitös perinnetieteen alalta
Väittelijä: TM Mari Purola
Aika ja paikka: 10.1.2020 klo 12, AG 100, Agora, Joensuun kampus
TM Mari Purola tarkasteli väitöstutkimuksessaan suullisen uskomustarinaperinteen pirua ja ihmisiä. Kertomukset heijastelevat aikansa maailmankuvaa ja käsityksiä ihmisestä. Piru tiivistää kertomuksissa hahmonsa ja toimintansa kautta sekä Suomen alueellisia eroja että kertomusperinteen kansainvälisiä yhteyksiä.
Pirun liitto tavallisten ihmisten kanssa
Tutkimuksessa syvennytään kertomuksiin, joissa tavalliset miehet ja naiset tekevät liiton pirun kanssa. Liittoa tehdessään piru ja ihminen muodostavat suhteen keskenään. Molemmat sitoutuvat sopimukseen saadakseen haluamiaan asioita. Piru haluaa ihmisen, mutta ihmisen haluamiin asioihin vaikuttaa sopimuksen tekijä. Miehet haluavat omaisuutta, menestystä ja taitoa. Naiset sen sijaan haluavat vain päästä tukalasta tilanteesta eroon ja säilyä hengissä.
Tutkimuksessa tarkastellaan kertomusten hahmojen toimijuutta. Sopimuskumppaneiden aktiivisuus ja passiivisuus sekä se, mitä asioita kukin voi sopimuksessa luvata, liittyvät valtaan. Uskomustarinoiden valta on sukupuolittunutta. Miehet tekevät aktiivisesti juhlallisia sopimuksia, kun naisen sopimus syntyy passiivisesti suostumalla pirun tarjoukseen.
Itä-Suomessa asuu ruma metsäpiru, Länsi-Suomessa hieno herrasmiespiru
Perinnealueiden omaleimaiset piirteet nousevat esiin kertomuksissa. Sekä pirun ulkonäkö että sopimuskertomusten tyypit eroavat perinnealueittain. Suomen itäosissa piru on ruma laumapiru, joka hallitsee riistaa. Ihminen voi huijata pirua ja päästä oveluudella eroon sopimuksesta. Länsi-Suomen mustilla vaunuilla ajavaa herrapirua on vaikeampi huijata. Herrapiru kiduttaa kumppaniaan salaisissa menoissa ja sen kanssa pidetään pitoja kartanoissa. Keski-Suomen sopimuskertomuksissa on roisiakin huumoria, kun piru tavoittelee itselleen talon piikaa. Pohjoisella perinnealueella sopimuksesta pelastuminen on mahdotonta, jos ihminen on tietoisesti tehnyt sopimuksen.
Kertomusten yksityiskohdat paljastavat suomalaisen uskomustarinaperinteen yhteydet eurooppalaiseen Faust-traditioon sekä uskonnollisiin teksteihin. Verellä kirjoitetut sopimukset, pirun valta maalliseen omaisuuteen ja pirun antama tieto ovat sekä Faust-kertomusten että suomalaisten uskomustarinoiden elementtejä.
Piru symboloi pahuutta ja yksilön oman edun tavoittelua
Uskomustarinoiden piru on kertomusten toimijana paha. Sopimuskertomuksissa pirun pahuus ilmentää kantilaista radikaalia pahaa ja liittyy pirun poikkeamiseen luonnonjärjestyksestä sekä pirun tavoitteisiin toiminnassa. Pirun pahuus ei ilmene välittömistä teoista vaan siitä, mitä piru ihmiselle lopulta haluaa. Pirun välittömät teot ja sopimuksen ihmiselle antamat hyödyt ovat hyviä: ihminen saa rikkautta ja apua itselleen. Piru haluaa kuitenkin ihmiselle pahaa, sillä se yrittää saada ihmisen itselleen. Pirun tavoite ja päämäärä on saada ihminen kristillisestä yhteisöstä erotetuksi joko ihmisen eläessä tai hänen kuoltuaan. Piru symboloi kertomuksissa oman edun tavoittelua ja yksilön irrottautumista yhteisöstä. Kun ihminen asettuu pirun puolelle, hän asettuu muita ihmisiä vastaan.
Uskomustarinat ovat suullista kertomusperinnettä, jota on Suomessa kerätty etenkin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Varhaisimmat tämän tutkimuksen aineiston kertomukset sijoittuvat 1860-luvulle ja myöhäisimmät 1960-luvulle. Uskomustarinoita ovat kertoneet ja usein myös tallentaneet tavalliset ihmiset.
Teologian maisteri Mari Purolan perinteentutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Sopimus pirun kanssa – Piru ja ihminen toimijoina suomalaisissa uskomustarinoissa 1840–1960 tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori (ma.) Anne Heimo Turun yliopistosta ja kustoksena professori Pertti Anttonen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/18417?encoding=UTF-8