Terveystieteiden maisteri Jenni Kerppolan väitöstutkimus osoittaa, että lasten ja perheiden palveluissa toimivilla työntekijöillä on merkittävä rooli perheiden hyvinvoinnin ja vanhempien osallisuuden tukemisessa ja vahvistamisessa. Esimieheltä saatu tuki, yhtenäiset toimintatavat ja työntekijän hyvä palvelutuntemus edistävät työntekijän mahdollisuuksia tukea vanhempien osallisuutta. Jotta kaikkien perheiden ja kaikkien vanhempien osallisuus voisi toteutua, on työntekijöiden tärkeää tunnistaa perheiden erilaiset tuen ja avun tarpeet sekä tarjota varhaista tukea sitä tarvitseville.
– Vanhemman osallisuus lasten ja perheiden palveluissa on tietoa, tunnetta, taitoja sekä kokemusta hyväksytyksi tulemisesta. Se on kaikkien vanhempien oikeutta tulla kuulluksi ja vaikuttaa omassa ja läheistensä hoidossa, mutta myös laajemmin palveluissa tehtävään päätöksentekoon, Kerppola toteaa.
Tutkijat selvittivät ammattilaisten ja sateenkaarivanhempien näkemyksiä
Väitöstutkimuksessa toteutettiin lasten ja perheiden palveluissa toimiville työntekijöille postikysely yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Vastaajia pyydettiin arvioimaan osallisuuden tukemisen toteutumista suomalaisissa lasten ja perheiden palveluissa. Lisäksi selvitettiin yhtenäisiä toimintatapoja, esimieheltä saatua tukea ja niiden yhteyttä vanhempien osallisuuden tukemiseen.
Tutkimuksessa myös haastateltiin sateenkaariperheiden vanhempia eli homo-, lesbo-, biseksuaali-, trans- ja queer-vanhempia osallisuudesta sekä sitä edistävistä tekijöistä neuvolapalveluissa.
Vanhemmuus ei edellytä biologisia siteitä
Työntekijöiden arvioiden mukaan vanhempien osallisuutta tuettiin kohtuullisesti kaikissa perheille suunnatuissa palveluissa. Tuki toteutui parhaiten perheiden arjessa selviytymisessä ja heikoimmin palvelujärjestelmään vaikuttamisessa. Osallisuuden tukemisen keskeinen edellytys on esimieheltä saatu tuki ja eri toimijoiden välinen sujuva yhteistyö, jossa on sovittu selkeistä vastuista ja toimintakäytännöistä sekä näitä tukevista rakenteista.
Sateenkaariperheiden vanhemmille osallisuus oli mahdollisuutta tulla tunnistetuksi vanhempana myös ilman biologisia siteitä lapseensa. Sateenkaarivanhempien osallisuutta voidaan heidän mukaansa edistää huomioimalla perheiden monimuotoisuus, erilaiset elämäntilanteet ja perheellistymisen tavat sekä vanhemmuuden moninaiset roolit. Tunne kuulumisesta palveluiden asiakasryhmään syntyy koko perheen huomioivasta ja kunnioittavasta kohtaamisesta sekä sukupuolineutraalista puheesta vastaanotoilla, ryhmätoiminnassa ja esitteissä.
Työntekijän hyvä palvelutuntemus, riittävä kouluttautuminen sekä riittävät resurssit turvaavat vanhemman osallisuutta palveluissa
Väitöstutkimuksen perusteella vanhemman osallisuuden tukeminen palveluissa edellyttää palveluiden välistä yhteistyötä ja niiden työntekijöiltä riittävää, laaja-alaista palveluiden tuntemista, mukaan lukien vertaistuen palvelut. Lisäksi vaaditaan asianmukaista kouluttautumista sekä sähköisten asiakirjojen kehittämistä suuntaan, joka mahdollistaa vanhemman paremman itsensä määrittelyn. Laadukkaan hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi vaaditaan riittävät resurssit sekä riittävän pitkät vastaanottoajat.
– Myös vanhempien omien voimavarojen tunnistaminen on merkityksellistä, sillä jo niiden tiedostaminen lisää osallisuuden kokemusta. Vanhemmat jaksavat arjessaan paremmin, kun he tiedostavat omat mahdollisuutensa vaikuttaa asioihinsa, tunnistavat avuntarpeensa ja osaavat hakea apua oikeasta paikasta, Kerppola sanoo.
Terveystieteiden maisteri Jenni Kerppolan hoitotieteen alan väitöskirja Parental empowerment in child and family services (Vanhemman osallisuus lasten ja perheiden palveluissa) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Hanna-Leena Melender Oulun yliopistosta ja kustoksena professori emerita Anna-Maija Pietilä Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa 20.8.2021 klo 12 alkaen. Tilaisuus on suomenkielinen.
Väittelijän painolaatuinen kuva (Kuva: Tommi Joutjärvi)
