Pakistanista kotoisin oleva Sohaib Khan saapui Kuopioon 20 vuotta sitten. Hän on tehnyt tähänastisen uransa kansanterveystieteen opetuksen parissa, mutta unelmoi myös uusista tuulista. Kuopioon kotiutuneella Sohaibilla on viesti meille kaikille siitä, miten voimme auttaa kansainvälisiä opiskelijoita pääsemään kiinni itäsuomalaiseen elämänmenoon.
Kun Helsingistä saapuva juna lipui myöhäisenä syyskuun iltana Kuopion asemalle, sen kyydissä istuva nuori mies vilkuili pimeää asemalaituria pelonsekaisin tuntein. Sohaib Khan oli saanut opiskelupaikan silloisen Kuopion yliopiston englanninkielisestä kansanterveystieteen maisteriohjelmasta. Pienestä maalaiskylästä kotoisin oleva Sohaib oli muuttanut ensin Pakistanin sisällä isompaan kaupunkiin opiskelemaan lääketiedettä. Valmistuessaan 23-vuotiaana hän ei ollut halunnut asettautua vielä aloilleen, sillä mieli hamusi yhä avarammille ulapoille. Hyppy ennalta tuntemattomaan maahan oli vaikuttanut jännittävältä seikkailulta, mutta nyt seisoessaan matkalaukkujensa kanssa yksin asemalaiturilla hän kyseenalaisti päätöstään rankasti.
Matka jatkui kuitenkin juna-asemalta kohti Kuopaksen opiskelija-asuntoa, jossa vastassa oli iloisesti maistissa oleva saksalainen kämppäkaveri. Ensikosketus uuteen asuinympäristöön oli siis varsin ikimuistoinen, mutta niin vain elämä lähti sujumaan. Opiskelu suomalaisessa yliopistossa oli mukava yllätys, sillä Sohaib koki tulevansa kohdelluksi tasa-arvoisena aikuisena, jolla annettiin niin vapautta kuin vastuutakin. Hän valmistui erinomaisin arvosanoin koulutusohjelmansa ensimmäisenä.
Sohaibin suunnitelmissa ei ollut jäädä Suomeen, ja hän palasi Pakistaniin. Heti paluun jälkeen maassa tapahtui tuhoisa maanjäristys, jossa kuoli 70 000 ihmistä. Sohaib auttoi turman uhreja vapaaehtoisena kuuden kuukauden ajan. Luonnonkatastrofista toipuvassa maassa ei ollut kuitenkaan työpaikkoja liiemmin tarjolla, ja Sohaib päätti hakeutua takaisin opintojen pariin, tällä kertaa väitöskirjan merkeissä. Kun yliopisto Kuopiossa näytti vihreää valoa Sohaibin ehdotukselle tutkimusaiheesta, hän pakkasi jälleen laukkunsa ja palasi Savon sydämeen.
Kahvihuoneesta kulttuurin tuntemusta
Tutkimusrahoituksen hakeminen ei kaikessa haasteellisuudessaan houkutellut Sohaibia, joten hän sai ajatuksen ryhtyä opettamaan. Näyttääkseen kykynsä hän pyysi professoriltaan mahdollisuutta pitää yhden luennon testimielessä. Professori piti näkemästään, ja Sohaib sai ensin kolmen kuukauden työsopimuksen. Nykyään hän on vakituinen yliopistonlehtori ja apulaisprofessori Public Health -maisteriohjelmassa kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä. Virtaa riittää opetustehtäviin, mutta Sohaib haaveilee myös uusista tuulista. Valokuvaus on rakas harrastus, jonka hän toivoo jonain päivänä tuovan ainakin osan elannosta.
Tutustumisen suomalaisiin työkavereihin ja kulttuuriin Sohaib aloitti työpaikan kahvihuoneesta.
– Menin sinne sitkeästi päivästä toiseen istumaan, ja pikkuhiljaa työkaverit alkoivat jutella kanssani. He kertoivat suomalaisista tavoista ja auttoivat minua monissa käytännön asioissa, hän muistelee.
Joustavuutta, sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista hän pitää ensiarvoisen tärkeinä täkäläiseen kulttuuriin sopeutumisessa. Koronapandemia muutti paljon työpaikkojen ja oppilaitosten käytäntöjä, ja Sohaib onkin huolissaan nykyisten kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuuksista päästä sisään paikallisiin ympyröihin.
– Pyrin olemaan mahdollisimman paljon kampuksella läsnä, jotta voisin olla opiskelijoiden tukena henkilökohtaisesti.
Yliopistolta hän toivoo avointa ja realistista kommunikointia siitä, miten haastavaa oman alan töiden löytyminen voi Suomessa olla.
– Jos opiskelija työskentelee ruokalähettinä vielä valmistumisensa jälkeenkin, se saa minut opettajana surulliseksi. Lupaus koulutuksesta väylänä kohti parempaa elämää ei silloin toteudu.
Sohaib peräänkuuluttaa myös lisää yhteistyötä yliopiston ja työnantajien välillä, jotta koulutusohjelmat saataisiin paremmin vastaamaan työelämän tarpeita.
– FinVector on hieno esimerkki työnantajasta, joka palkkaa kansainvälisiä osaajia suuremmassa määrin. Vastaavia tarvittaisiin lisää.
Oppilaitosten ja työnantajien yhteistyö on elintärkeää Itä-Suomen menestymiselle
Talent Hub Eastern Finland -yhteistyön tavoitteena on edistää kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Itä-Suomessa. Verkosto pyrkii luomaan kohtauspaikkoja ja yhteistyötä opiskelijoiden ja työnantajien välille. Yksi esimerkki on mentorointiohjelma, joka auttaa kansainvälisiä opiskelijoita tutustumaan suomalaiseen työelämään ja rakentamaan verkostojaan. Työnantajille se tarjoaa ajantasaista tietoa opiskelijoiden osaamisesta ja koulutusaloista sekä mahdollisuuden tulevaisuuden työvoiman rekrytointiin.
Yritysten kanssa yhteistyöhön pyrkii myös Future Talents -tiimi. Sen tavoitteena on löytää harjoittelupaikkoja, opiskelijoiden projektitöitä, työssä oppimisen mahdollisuuksia ja osa-aikatöitä. Tiimi markkinoi ja myy omaa sekä koulutusohjelmansa osaamista. Työnantajille tiimi tarjoaa uuden tavan löytää osaajia.
Vuodenvaihteessa kansainvälisille opiskelijoille avataan uusi kaksikielinen verkkokurssi. Opintojaksolla perehdytään suomalaisen työelämän ja kulttuurin perusteisiin. Opiskelijoita opastetaan tunnistamaan ja vahvistamaan osaamistaan. Lisäksi kurssilla tutustutaan Itä-Suomen elinkeinorakenteisiin ja esimerkkeihin eri toimijoista alueella. Kurssin materiaalipankkiin kootaan myös yhteistyökumppaneiden tuottamia materiaaleja ja oppaita.
Talent Hub Eastern Finland on Itä-Suomen yliopiston, Karelian, Savonian, Riverian, Sakkyn ja YSAO:n yhteistyöhanke. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Saat lisätietoja siitä verkkosivuiltamme: https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/talent-hub-eastern-finland/
