Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen tutkimusyhteistyö on vahvistunut kolmella osa-aikaisella (30 %) kliinisen tutkimuksen yhteisprofessuurilla. Professorin tehtävissä aloittivat tammikuun alussa korva-, nenä- ja kurkkutautiopin dosentti, Dr. med. Aarno Dietz ja lastentautiopin dosentti, LT Ulla Sankilampi. Apulaisprofessorin tenure track -tehtävään on valittu kokeellisen neurologian dosentti, LT Eino Solje 1.4.2024 alkaen.
Terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki toteaa, että yliopiston ja hyvinvointialueen yhteisten uusien professuurien on tarkoitus vahvistaa kliinistä tutkimusta osana uudistuvaa palvelujärjestelmää.
Tutkimus kuuluu sairaalan arkeen
Kliinisellä tutkimuksella tarkoitetaan ihmisillä tehtävää lääketieteellistä tutkimusta. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lukuisat potilaat osallistuvat myös hoitoonsa liittyviin tieteellisiin tutkimuksiin. – Useilla erikoisaloilla arvokas potilasdata jää kuitenkin vielä hyödyntämättä. Tutkimus pitäisi tuoda tehokkaammin osaksi sairaalan päivittäistä toimintaa, Aarno Dietz sanoo.
Dietz toimii KYSin aistinelinsairauksien toimintayksikön vastaavana ylilääkärinä. Korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin ja korvakirurgin työn ohella hän on tutkimuksessaan keskittynyt erityisesti kuuloon liittyvän diagnostiikan ja hoidon kehittämiseen. Sen myötä KYSistä on tullut esimerkiksi sisäkorvaistutehoidossa maan toiseksi suurin ja kansainvälisestikin arvostettu keskus.
– Nyt menossa on kolme isompaa tutkimushanketta pienempien ohella. DigiKuulo-hankkeessa kehitämme kustannustehokasta menetelmää kuulonaleneman diagnostiikkaan ja kuulonkuntoutuksen seurantaan. Yliopiston Aivotutkimusyksikön kanssa on meneillään Suomen akatemian hanke, jossa selvitämme kuulonkuntoutuksen vaikutuksia tiedonkäsittelyyn ja kognitioon. Lisäksi tutkimme sisäkorvan molekyyli- ja geenihoitoa yhteistyössä A. I. Virtanen -instituutin kanssa, tavoitteena kehittää uusia sisäkorvan geenisiirtoteknikoita.
– Tutkimustoiminta on tähänkin asti venyttänyt työpäiviä, eikä professorin tehtävä tule tätä muuttamaan, päinvastoin. Toiveena on yleisemminkin edistää esimerkiksi KYSin ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyötä.
Kliinisen tutkimuksen vahvistaminen lääketieteen eri aloilla vaatii Dietzin mukaan toimivia hoidon laatujärjestelmiä, jotka tukevat sekä käytännön hoitotilanteita että tiedon keruuta ja analysointia. – Systemaattisen hoidonseurannan avulla voisimme tarkasti arvioida hoitojen vaikuttavuutta ja se tukisi merkittävästi myös kliinistä tutkimusta.
– TTKI-toiminta on kirjattu hyvinvointialueen strategiaan ja tutkimustoiminnan parantamiseksi on tehty hyviä ehdotuksia. Selvää on, että terveydenhuollon resurssien puute kuitenkin vaikeuttaa kliinisen tutkimuksen toteuttamista.
Vahvuutena tutkimuksiin osallistuva väestö
Ulla Sankilampi toimii vastasyntyneiden teho-osaston osastonylilääkärinä KYSissä. Hän on lastentautien erikoislääkäri ja neonatologi ja tarkastelee tutkimuksessaan lasten varhaista kasvua ja kehitystä.
– Voisi sanoa, että alani kliinisen tutkimuksen vahvuuksia Kuopiossa ovat vastasyntyneiden perheet, jotka lähtevät mielellään mukaan tutkimuksiin ja myös pysyvät mukana vuodesta toiseen. Lisäksi KYSin lasten- ja naistentautien henkilökunta on joustavasti apuna tutkimuksen teossa, kuten tutkimusnäytteiden keruussa.
Sankilammen tutkimushankkeissa yhdistyvät kliiniset kohorttitutkimukset epidemiologisiin rekisteritutkimuksiin. Hänen tutkimusryhmänsä on tutkinut muun muassa normaaliin kehitykseen liittyvää, mutta aiemmin huonosti tunnettua ilmiötä, minipuberteettia, jossa vauvan sukuhormonien tasot nousevat hetkellisesti. – Osallistujia on seurattu nyt jo murrosikään asti.
Juuri alkavassa pilottitutkimuksessa tarkastellaan minipuberteetin yhteyttä immuunijärjestelmän kehitykseen. Yhteistyökumppanina hankkeessa on biolääketieteen yksikön professori Merja Heinäniemi, joka vastaa tutkimusnäytteille tehtävästä yksisoluanalytiikasta. – Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten potilastyöstä nouseviin tutkimuskysymyksiin voi löytyä perustutkijoilta tai muilta yhteistyökumppaneilta uusia menetelmiä ja osaamista.
Varhainen, sikiöajan ja imeväisiän kasvu on yhteydessä koko loppuelämän terveyteen. Suomalaisia rekisteriaineistoja hyödyntävissä lasten varhaiseen kasvuun pureutuvissa hankkeissa Sankilammen ryhmä pyrkii tarkastelemaan ennenaikaisena ja täysiaikaisena syntyvien lasten hyvään pitkäaikaisterveyteen liittyviä kasvun malleja, ja toisaalta kliinisissä kohorttitutkimuksissa tunnistamaan keskosten kasvuhäiriöiden taustalla olevia mekanismeja.
– Iso haaste tällä hetkellä on innostaa lääkäreitä tutkimuksen pariin. Nuoria lääkäreitä tai lääketieteen opiskelijoita ei välttämättä houkuttele sitoutua useammaksi vuodeksi väitöskirjaprojektiin, sillä tutkijan palkkaus ei ole kilpailukykyinen verrattuna muihin työmahdollisuuksiin, mitä nuorille lääkäreille tarjoutuu.
Potilaan oikeudet osaksi kliinisiä tutkimuksia
Eino Solje johtaa Itä-Suomen yliopiston Aivotutkimusyksikköä, joka tarjoaa tutkimuspalveluja ja analytiikkaa akateemisille tutkimusryhmille ja lääketeollisuudelle. Lisäksi hän toimii KYS Neurokeskuksessa aivojen rappeumatautien diagnostiikasta ja hoidosta vastaavana neurologina ja johtaa otsalohkodementian ja varhain alkavien muistisairauksien tutkimusryhmää. Kliinisen tutkimuksen apulaisprofessorina hän toivoo voivansa edelleen sujuvoittaa yhteistyötä sairaalan ja yliopiston välillä.
– Neurotieteiden tutkimusyhteisössä (NEURO RC) yhteistyö on ennestään tiivistä, ja samasta potilaasta kertaalleen kerättyjä aineistoja voitaisiin käyttää joustavasti useammassa tutkimuksessa. Näin suhteellisen pienestä potilasmäärästä saadaan monipuolisesti uutta tieteellistä tietoa – tämä on myös potilailla toistuva toive.
Omassa tutkimuksessaan Solje etsii uusia merkkiaineita ja työkaluja aivojen rappeumasairauksien diagnostiikkaan. – Parantavien hoitojen löytäminen edellyttää, että nämä sairaudet ensin pystytään diagnosoimaan nykyistä paremmin ja tarkemmin.
Erityisesti Alzheimerin taudin diagnostiikkaan liittyviä EU-hankkeita on Aivotutkimusyksikössä meneillään useita.
Solje on rakentanut laajaa poikkitieteellistä yhteistyötä perustutkijoiden ja sairaalan eri erikoisalojen kanssa. Globaalistikin uusi toimintamalli on oikeustieteilijöiden kanssa pilotoitu oikeusklinikka kliiniseen tutkimukseen osallistuville. – Yritämme jäsentää sairauteen liittyviä oikeudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, kuten sosiaalietuuksiin liittyviä tekijöitä. Pyrimme samalla kehittämään objektiivista arviointimenetelmää sille, pystyykö potilas tekemään esimerkiksi hoitoaan tai talouttaan koskevia päätöksiä tai muita oikeustoimia.
Soljen mukaan lääkärien kiinnostus tutkimuksen tekoon on kasvanut, mahdollisesti siksi, kun siitä saa nyt pisteitä erikoistumispaikkaa hakiessa. – Ilmapiiri on muutenkin entistä tutkimusmyönteisempi. Omassa ryhmässäni on jo toistakymmentä väitöskirjan tekijää, mutta tulijoita olisi enemmänkin.
– Rahoittajien suuntaan voisimme viestiä rohkeamminkin omasta erinomaisuudesta. Täällä tehdään monella alalla maailman johtavaa tutkimusta. Suomessa on perinteisesti arvostettu vaatimattomuutta, mutta sitä ei palkita rahoitushauissa, Solje toteaa.
Lisätietoja:
Professori Aarno Dietz, aarno.dietz(a)pshyvinvointialue.fi, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/aarno.dietz/
Professori Ulla Sankilampi, ulla.sankilampi(a)pshyvinvointialue.fi, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/ulla.sankilampi/
Apulaisprofessori Eino Solje, eino.solje(a)uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/eino.solje/
