Vieras kieli tarttuu mieleen laulamalla – ukrainan kieleen tutustuminen laajentaa ymmärrystä itäslaavilaisista kielistä ja kulttuureista

– Laulamalla on helppoa ottaa asioita vastaan ja painaa ne mieleen. Ennen kirjoitustaidon kehittymistä nuoret oppivat yhteisönsä lait, myytit ja historian tapahtumat juuri laulujen kautta. Näin tapahtuu vieläkin joissakin kulttuureissa esimerkiksi Australiassa ja Afrikassa, kertoo venäjän kielen professori Larisa Leisiö.

Hän on yksi vastuuopettajista Koneen säätiön rahoittamalla Ukrainan kieltä ja kulttuuria lauluina -kurssilla. Kyseessä on valinnainen kurssi, ja se pidetään jo toista kertaa. Toisella kurssikerralla innostuneiden opiskelijoiden määrä yllätti opettajat. 

– Ihminen ei ole muuttunut ratkaisevasti historian saatossa, mutta mielestäni pedagoginen kulttuuri on etääntynyt ihmisestä. Vieraiden kielten opetuksessa laulua hyödynnetään harvoin, ja arvelisin, että muissa oppiaineissa vielä vähemmän. 

Laulut olisivat kuitenkin mitä mainioin keino oppia kieltä ja kulttuuria. Sanoja ja ilmaisuja kuunnellaan ja toistetaan lauluissa monta kertaa. Laulun säkeillä on tavallisesti samantyyppinen rakenne, joten ne jäävät mieleen paremmin, kuin jos fraaseja opettelee erillisten ja useimmiten keksittyjen lauseiden kautta. 

– Tällä kurssilla me käytämme hyväksemme vanhoja kansanlauluja, joiden sanat ja ilmaisut ovat vuosikymmenien varrella hioutuneet helpoiksi ja käytännöllisiksi, Leisiö taustoittaa.

Näin laulujen kautta päästään tutustumaan helposti myös ukrainalaisiin tapoihin ja taiteeseen.

Rentoa ja mielenkiintoista opiskelua

– Jokaisella tapaamiskerralla tutustumme uuteen lauluun. Kuuntelemme sanoja, niiden järjestystä ja sitä, mistä laulu kertoo. Lisäksi mietimme yhdessä, miten laulu liittyy ukrainalaiseen kulttuuriin, kertaa opiskelija Henri Rästas kurssin antia.

– Lauluja perataan siis sekä sisällön osalta että kieliopillisesti, tiivistää opiskelutoveri Ville Kuvaja.

Molemmat opiskelevat pääaineenaan venäjän kieltä nyt kolmatta vuotta. Ukrainan kurssilla pääsyvaatimuksena olikin aiempi venäjän kielen taito, jolloin ukrainan kieleen on päästy nopeammin ja helpommin kiinni. Ukrainan ja venäjän kielet ovat läheistä sukua toisilleen, joten opiskelijat pystyvät seuraamaan ja ymmärtämään lauluja osittain heti kurssin alussa.

Rästas kertoo, että hän pysyy mukana arkipäiväisessä jutustelussa myös ukrainaksi, mutta kielessä on venäjään verrattuna sen verran omia ominaispiirteitä, että syvempi kielen osaaminen on jo hankalampaa. 

– Koska kurssi on vapaavalintainen, opiskelukin on joka tapauksessa rennompaa. Olemme kaikki kurssilla puhtaasti mielenkiinnosta kieltä ja kulttuuria kohtaan ilman sen suurempia opintopaineita, kertoo Kuvaja. 

Laajempi opintokokonaisuus vastaisi ajankohtaisiin tarpeisiin

Venäjän kielen hakijamäärät ovat vähentyneet Itä-Suomen yliopistossa vuoden 2022 jälkeen hyökkäyssodan alettua. Tosin sen jälkeen venäjän kielen valinneet opiskelijat ovat pääosin olleet hyvin motivoituneita.

– Suomenkielisten opiskelijoiden lisäksi meillä aloittaa venäjänkielisiä opiskelijoita ja sellaisia, joiden kotona toinen puhuttu kieli on venäjä. Näiden opiskelijoiden valintaan sota ei tulevaisuudessakaan näytä suuresti vaikuttavan. Meillä opiskelee myös jo kauan ennen sotaa muuttaneita ukrainanlaisia ja suomalaisia, joilla on ukrainalaisia ja venäläisiä juuria, kertoo Larisa Leisiö.

Hänen mukaansa venäjän kielen ja kulttuurin ymmärtäminen on varsin ajankohtaista ja tarpeellista juuri nyt. Venäjästä ja venäläisistä puhutaan mediassa lähes päivittäin ja asiantuntijoita tarvitaan kipeästi. Yliopistossa annettava kielen koulutus pitäisi kuitenkin Leisiön mukaan saada vastaamaan enemmän nykyisiä tarpeita.

– Olen vahvasti sitä mieltä, että oppiaineemme nimi ja sisältö pitäisi muuttaa pelkän venäjän kielen ja kulttuurin sijaan itäslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaineeksi. Oppiaineesta voisi niin ollen valmistua itäslaavilaisten kielten ja kulttuurien maistereita.

Se toki edellyttäisi opetustarjonnan laajentamista niin, että opintoihin kuuluisi venäjän kielen lisäksi myös ukrainan ja jossain vaiheessa myös valkovenäjän kieli. Lisäksi opetuksen pitäisi sisältää myös Ukrainan ja Valkovenäjän historiaa sekä alueina, valtioina että kulttuurialueina.

Leisiö muistuttaa, että rauha tulee aikanaan, ja silloin tarve ymmärtää itäslaavilaisia kieliä ja mentaliteetteja kasvaa suuresti Euroopassa – ei pelkästään Suomessa.

– Itäslaavilaiset kielet ovat keskenään hyvin läheisiä ja yhden osaaminen tukee valtavasti muiden kielten opiskelua. Lisäksi tällainen opetustarjonta laajentaisi kielisuhteiden ja kielihistorian hahmottamista sekä ymmärtämistä.

Uudenlainen näkökulma voisi kiinnostaa kansainvälisestikin

Leisiön mukaan venäjän kielen tutkintoon johtavaa opetusta annetaan esimerkiksi Baltian maissa verrattain vähän.

– Siksi uskon, että myös kansainvälisenä maisteriohjelmana itäslaavilaiset kielet ja kulttuurit olisivat vetovoimainen paketti, joka herättäisi kiinnostusta myös EU-naapurimaissa ja ehkä myös Yhdysvalloissa asti.

Samaa mieltä ovat myös Rästas ja Kuvaja. Heidän mukaansa kuvailtu kokonaisuus kuulostaisi houkuttelevalta.

– Uudistus ei varmaankaan koskisi enää millään tapaa meitä, mutta opintokokonaisuuden laajempi sisältö herättäisi varmasti eri tavalla mielenkiintoa venäjänkin kielen opintoja kohtaan.
 

Ukrainan kieltä ja kulttuuria lauluina -kurssi on osa Koneen säätiön rahoittamaa Kielisilta ukrainan ja suomen välille -projektia (2023–2025).