Luonnonsuojelu, metsien käyttö, kaivostoiminta, mutkikas lainvalmistelu... Voisiko tunteita ja ristiriitoja herättäviin kysymyksiin löytyä sopuratkaisuja uudenlaisten menetelmien avulla? CORE-tutkimushankkeen tulosten mukaan yhteistoiminnallisista menetelmistä todella on hyötyä.
Strategisen tutkimuksen neuvoston vuosina 2017–2022 rahoittama monitieteinen hanke “Yhteistoiminnallisia ratkaisuja sirpaloituvien yhteiskuntien ongelmiin – käänne yhteishallintaan ympäristöpäätöksenteossa” (CORE) kehitti Suomeen sopivia yhteistoiminnallisia käytäntöjä tosielämän tapaustutkimuksissa.
– Yhteistoiminnalliset toimintatavat avaavat mahdollisuuksia löytää perusteltuja, tehokkaita ja laajasti hyväksyttäviä ratkaisuja. Kun ongelman määrittely, tiedon tuottaminen ja vaihtoehtojen arviointi tehdään yhdessä, asianosaiset myös pystyvät sitoutumaan ratkaisujen toimeenpanoon, sanoo CORE-hankkeen johtaja, professori Lasse Peltonen Itä-Suomen yliopistosta.
Luonnonvarojen ja alueiden käytön kysymykset ovat tyypillisiä esimerkkejä tilanteista, joissa risteäviä intressejä on sovitettava yhteen, eikä se onnistu ilman osapuolten yhteistyötä ja sitoutumista. Dialogin arvoa jo ymmärretään. Moni ongelma ei kuitenkaan ratkea pelkällä dialogilla tai sillä, että osapuolia “kuullaan”.
Ihmiselle ei ole luontaista niellä toisten jo pitkälle tekemiä ratkaisuja. Antautuminen aitoon yhdessä tekemiseen on monelle vielä uutta. Viranhaltijat helposti kokevat, että oma organisaatio on vastuussa ratkaisujen löytymisestä. Moni mukaan kutsuttava on tottunut lähestymään prosesseja edunvalvonnan asenteella oma ratkaisuehdotus takataskussa.
Monipuolisesti parhaat ratkaisut pääsevät kuitenkin kehittymään vasta, kun ongelmanratkaisulle on tasapuoliset ja turvalliset olosuhteet. Yhteistoiminnallisten prosessien suunnittelussa esimerkiksi tasa-arvoistetaan osaamiseltaan ja resursseiltaan erityyppisten toimijoiden mahdollisuuksia olla mukana.
”Oivalsin yhteistoiminnan idean”
CORE-hankkeen päätöstilaisuudessa 19.1.2022 keskusteltiin hankkeen tuloksista, niiden hyödynnettävyydestä ja yhteistoiminnallisuuden kehittämisen jatkamisesta.
– Oivalsin koulutuksessa yhteistoiminnan idean ja totesin, että tämä on se, mitä haluan tehdä, kertoi CORE-hankkeen Collaborative Public Manager -koulutuksen käynyt, nykyisin oikeusministeriössä hankepäällikkönä toimiva Sini Lahdenperä. – Lähdin aktiivisesti etsimään paikkoja soveltaa yhteistoimintaa. Kun mietin tähänastisia hankkeitani, yhteistoiminta on aina ollut se, joka niissä on kannatellut onnistumista.
Rahankeräyslain valmistelussa syntyi osapuolten laajasti hyväksymä lakiehdotus, kun uudistettu kuulemiskäytäntö toi osapuolille ratkaisun luomisessa aktiivisen roolin heti prosessin alussa. Jyväskylässä puolestaan saatiin fasilitoidun neuvottelun avulla aikaan metsäohjelma, jossa taloudellisen metsänhoidon ja virkistyskäytön tavoitteiden yhteensovittaminen onnistui sidosryhmien mielestä hyvin.
– Olemme ympäristöhallinnon alalla heränneet yhteistoiminnan tärkeyteen. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaltaiset asiat vaativat yhteistyötä eri toimijoiden välillä. CORE-hanke on tuonut ratkaisumalleja näkyville. Toivottavasti voimme kasvattaa tietoisuutta niistä erityisesti julkisella sektorilla, sanoi ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski.
Järjestöpäällikkö Marika Punamäki Suomen Kotiseutuliitosta puolestaan toivoi, että yhteistoiminnallinen toimintatapa tulisi tutummaksi kaupunkien hallinnossa. Hän muistutti, että paikallisyhdistyksissä on asiantuntemusta, jota kannattaa viheliäisissä pulmissa hyödyntää. Yhteistoiminnan osaamisen lisäämistä tarvitaan myös yhdistyksissä.
Yhteistoimintaa kannattaa kehittää myös vaikutusten seurannassa
Hankkeessa tunnistettiin myös sääntelyn kehittämisen tarpeita. Ympäristösääntelyssä tärkeäksi kehittämiskohteeksi todettiin suurten ympäristönkäyttöhankkeiden, kuten kaivosten, vaikutusten seuranta. Nykylainsäädäntö ei velvoita tosiasiallisten vaikutusten kattavaan tarkkailuun ja raportointiin eikä ohjaa suunnittelemaan korkeatasoista seurantaa yhdessä asukkaiden ja sidosryhmien kanssa. Seurannan kehittäminen on niin ympäristönsuojelun kuin hankkeiden hyväksyttävyyden näkökulmasta tarpeen. Seurantavelvoitteita ei ole perusteita asettaa joustamattomiksi, vaan niiden tulisi ohjata hankkeen ja vaikutusten kohteiden erityispiirteet huomioon ottavaan seurantaan. Seurannan tarpeellisia sisältöjä, mukaan lukien yhteistoiminnalliset menettelyt, pohdittaisiin tapauskohtaisesti.
Kaivosteemaa pohdittiin hankkeessa myös kaivospaikkakunnalla tapahtuvan yhteistoiminnan näkökulmasta. Sodankylässä tunnistettiin useita keinoja lisätä paikallisesta kaivostoiminnasta saatavia hyötyjä sekä vähentää siitä aiheutuvia haittoja. Toimet voitaisiin neuvotella kaivosyhtiöiden ja paikallisyhteisön kesken sitä varten luodulla yhteistyöalustalla, jolla varmistettaisiin, että toimilla päästään käsiksi ihmisten todellisiin tarpeisiin ja huoliin. Monet kaivostoimintaan liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista nousevat nimenomaan paikallisympäristön ja -yhteisön erityispiirteistä.
Tulokset käyttöön tiekartan ja yhteistoiminnan materiaalipankin avulla
Oppeja yhteistoiminnan kehittämisestä koottiin sidosryhmien kanssa Suomen ympäristökeskuksen johdolla tiekartaksi, joka viitoittaa yhteistoiminnan kehittämistä Suomessa. Yhteistoiminnan materiaalipankki tarjoaa syventävää tietoa yhteistoiminnallisesta lähestymistavasta ja auttaa alkuun yhteistoiminnallisten prosessien suunnittelussa.
Materiaalipankki esittelee muun muassa yhteistoiminnallista tiedontuotantoa, joka on yksi lupaavista yhteistoiminnallisista menetelmistä, joiden käytössä Suomi on vasta alkumetreillä. Yhteistoiminnallisen tiedontuotannon mahdollisuuksia on kokeiltu äskettäin käytännössä merimetsoihin liittyvissä kysymyksissä, joissa muun muassa merimetsojen määrä ja niiden vaikutukset kalastukseen ovat herättäneet ristiriitoja.
Politiikkasuositus “Yhteistoiminnalliset prosessit auttavat haasteellisessa ympäristöpäätöksenteossa” kiteyttää viisi pääviestiä yhteistoiminnallisuuden kehittämisestä julkisen hallinnon toimijoille. Yhteistoiminnan ajattelua voi virittää myös kuuntelemalla Aketeeminen vartti podcastin, jossa Lasse Peltonen kertoo yhteistoiminnan kehittämisen ideasta, kokemuksista ja opeista jatkoon.
Politiikkasuositus esitellään 18.5.2022 klo 12:30-13:00 osana Työ 2.0 Labin Vastuullisuusviikon ohjelmaa.
CORE-hankkeen konsortiossa olivat mukana Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden sekä oikeustieteen laitokset, Jyväskylän ja Tampereen yliopistot, Suomen ympäristökeskus, Hanken sekä Sweco.
Lisätietoja:
Lasse Peltonen, CORE-hankkeen johtaja, Itä-Suomen yliopisto
lasse.peltonen(at)uef.fi, 050 466 7204
Maija Faehnle, CORE-hankkeen vuorovaikutusvastaava, Suomen ympäristökeskus
maija.faehnle(at)syke.fi, 029 525 1109
Akateeminen vartti podcast: Yhteistoiminnallisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin
Katso myös:
Tallenne CORE-hankkeen päätöstilaisuudesta “Yhdessä toimiva Suomi” 19.1.2022 YouTubessa:
Osa 1
Osa 2
(saatavilla 1.6. asti)
Peltonen, L., Kotilainen, J., Faehnle, M. & työryhmä 2022. Yhteistoiminnalliset prosessit auttavat haasteellisessa ympäristöpäätöksenteossa – ohuesta osallistumisesta yhteiseen ongelmanratkaisuun. CORE-hankkeen politiikkasuositus. Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/343746
Peltonen, L. Faehnle, M., Saarikoski, H., Hannonen, P., Kotilainen, J., Litmanen, T., Luoma, E. & Peltola, T. 2021. Ohuesta osallistumisesta yhteiseen ongelmanratkaisuun – tiekartta kohti yhteistoiminnallisempaa Suomea. Suomen ympäristökeskus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/338545, kommentoitava Google Slides-versio: bit.ly/coretiekartta
Demirbas, S., Lahdenperä, S., Peltonen, L., Saarikoski, H., Jauhiainen, J., Heiskanen, H., Vaara, E., Airaksinen, J. 2022. Enemmän irti kuulemisprosessista: kohti yhteistoiminnallisia menettelyjä lainvalmistelussa. Oikeusministeriön julkaisuja, selvityksiä ja ohjeita 2022:1. Oikeusministeriö, Helsinki.
Ratkaisuja tieteestä -palvelu kokoaa strategisen tutkimuksen hankkeiden tutkittua tietoa ja tutkimukseen perustuvia ratkaisuja ilmiölähtöisesti.