Miten yliopisto vaikuttaa käytännössä yhteiskunnassa, ja miksi vaikuttavuuden mittaaminen on niin haastavaa?
Akateeminen vartti -podcast-sarjan uusimmassa jaksossa keskustellaan yliopiston vaikuttavuudesta.
Mitä yliopiston vaikuttavuus tarkoittaa? Miten vaikuttavuustyötä tehdään käytännössä Itä-Suomen yliopistossa? Entä miksi vaikuttavuuden mittaaminen on niin vaikeaa?
Vaikuttavuuden teemasta kertoo yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen.
Kuuntele Akateeminen vartti -podcastin jakso:
Podcastin tekstivastine
Risto Löf:
Vaikuttavuus on tuttu sana yliopistojen strategiapuheesta, mutta miten yliopistot vaikuttavat käytännössä? Akateemisessa vartissa keskustellaan tällä kertaa, miten Itä-Suomen yliopisto tekee vaikuttavuus työtä ja mitä se tarkoittaa käytännössä. Studiossa tänään Risto Löf ja tämä on Akateeminen vartti.
Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen tervetuloa Akateemisen vartin studioon.
Jukka Mönkkönen: Kiitos.
Risto Löf: Kun vaikuttavuus nousee keskusteluihin yliopistossa, se kuulostaa usein juhlapuheelta tai strategian peruskäsitteeltä. Lähetääs liikkeelle ihan konkretiasta. Mitä yliopiston vaikuttavuus on käytännössä?
Jukka Mönkkönen: No yliopiston vaikuttavuus on käytännössä sitä, että meillä täällä tehtävä tutkimus ja siihen perustuva opetus vaikuttavat hyvin monella tavalla ja tasolla ja eri reittejä yhteiskuntaan. Ihan jo lähtien siitä, että yliopistossa koulutetut ihmiset ovat oman alansa huippuosaajia ja sitä kautta sitten valmistuttuaan ja siirryttyään työelämään eri sektoreille yhteiskunnassa vievät sitä osaamistaan sinne, kehittävät toimintoja, käytänteitä, yrityksissä julkisella sektorilla.
Ihan tää koulutuksen kautta tuleva vaikkuttavuus on yks erittäin... ehkä se keskeisin ja suurin, ja eniten yhteiskunnassa laajimmin vaikuttava tai muoto vaikuttavuudesta. Mut sitten tietenkin meidän tutkimustulosten, tutkimuksen kautta syntyvien [empiminen] keksintöjen, innovaatioitten, parantuvien käytäntöjen vaikutus vaikkapa terveydenhuollossa julkisella sektorilla, yrityksissä, startup-yritykset…
Nää kaikki on sitä vaikuttavuuden konkreettisia esimerkkejä ja nehän on todella laaja kirjo ja puhumattakaan sitten siellä taustalla, kaiken tämän taustalla, niin tietenkin se, että korkeakoulutus, koulutustaso, osaaminen yhteiskunnassa, niin se on myös se meidän sivistyksen pohja, että vaikuttavuus sinänsä konkreettisena olomuotona, niin se on tavattoman laaja ja monisäikeinen ja monipolvinen ja eri reittejä yhteiskuntaan vaikuttava kokonaisuus.
Risto Löf: Me keskusteltiin tästä vaikuttavuudesta ennen tätä ohjelmaa ja tyyppillisesti vaikuttavuus on nähty yliopiston kolmanneksi tehtäväksi, tutkimuksen ja opetuksen lisäksi. Totesit tuossa, että tämä jako ei oikein toimi. Avaatko hieman mitä tarkoitat?
Jukka Mönkkönen: No tarkotan sillä sitä, että tästä kolmannesta tehtävästä tai yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta… ne on ollu termit, joista on puhuttu pitkään varmaankin jo vuosikymmenen, kakskymmentä vuotta.
Yliopistojen osalta tätä täytyy olla, yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Pitää olla tuota… se on se yliopistojen kolmas tehtävä näitten meiän perustehtävien tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen lisäksi, mut se on hyvin juuri tässä kuvaamastani vaikuttavuuden monimuotoisuudesta johtuen, niin se on hankala määritellä, miten sitä kolmatta tehtävää ikään kuin erillisenä tehtävänä sitten, meidän tutkijat ja opettajat, ja henkilöstö ikään kuin tekisi.
Ja sen takia me ollaan viime vuosina pyritty muodostomaan ja konseptoimaan se ajatus niin, että tehtiin me sitten mitä tahansa näitten meidän perustehtävien tutkimuksen opetuksen alalla, niin sen täytyy sisältää myös ajatus siitä vaikuttavuudesta ja se sisältää sen lähtökohtasesti.
Se vaan täytyy tehdä näkyväksi se vaikuttavuus siellä, ja sen takia se ei oo erillinen kolmas tehtävä, vaan olennainen osa näitä meidän perustehtäviä. Sitä tarkotan sillä.
Risto Löf: Kyllä. Vaikuttavuus työtä on tehty Itä-Suomen yliopistossa hyvin pitkään ja jonkun kalvon näin aikasemmin sinulta, jossa mentiin tonne viime vuosisadan alkupuolelle saakka, mutta jos tullaan vähän lähemmäks niin, mistä se työ ponnistaa? Mitä se on yliopistossa (alkujaan)?
Jukka Mönkkönen: Jos puhutaan meiä yliopistosta, nii me ei tietenkää voitu ol viime vuossadalla [naurua], kun ei oltu sillo vielä olemassakaan, mutta tuota se kalvo mihinkä viittaat, niin se on vaan kuvaus siitä, että kaikkina aikoina Suomessakin yliopistoilta on odotettu yhteiskunnallista vaikuttavuutta, siis tämän sivistystehtävän ohella, että se ei ikään kuin nyt tänä päivänä (vasta) pöydälle tullut asia.
Että monesti ainakin keskusteluista saa sen käsityksen, että ikään kuin nyt olis alettu puhua vasta, että yliopistolla pitää olla vaikuttavuutta. Kyllä sitä on odotettu yliopistolta… yhteiskunta on odottanu aina ja hyvä niin, se on ihan oikein, niin pitääkin tehdä, mutta se että mikä se meidän Itä-Suomen yliopiston vaikuttavuus työn pohja on niin, ei sitäkää oo alotettu. Nyt vasta kuluneella strategiakaudella tai edellisellä strategiakaudella.
Kyllähän näitä kysymyksiä on aina pohdittu, mutta ehkä mie oon nyt tuossa muutama vuos, pari kolme vuotta sitten ikään ku päivitettiin strategia tän vaikuttaavuuden osalta. Haluttiin käydä se keskustelu yhteisön sisällä ja myös ulospäin ja kuvata sitä vaikuttavuutta, koska siitä niin paljon keskustellaan, että meille itsellemme ja myös sitten yliopiston ulkopuolisille tahoille, ikään ku paremmin aukeaisi se vaikuttavuus tästä ja sen monimuotosuus, niin se on tämän hetkisen, tämän meidän strategisen vaikuttavuus työn pohja ja tavote.
Risto Löf: Mm, yliopiston uusi strategia tähtää siis vuoteen 2030. Vaikuttavuus on kirjotettu sinne sisään aika moneen kohtaan ja siellä puhutaan vaikuttavista teoista. Mitä ne vaikuttavat teot on mihinkä yliopisto strategiassa tähtää?
Jukka Mönkkönen: No tietenkin ne pohjaa tuossa jo alussa kuvaamaani tutkimuksien ja siihen pohjaavan koulutuksen perusprosesseihin, mut et miten me sitä vaikuttavuutta vahvistaisimme, nii siihen on tietysti myös monia erilaisia keinoja ja niitä tekoja on pyritty tässä sitten konseptoimaan ja konkretisoimaan, niin kyllähän se tietysti tämmönen yleinen avoimuuden, avoimen toimintakulttuurin toteuttaminen, niin sisäisesti omassa toiminassa kun suhteessa yliopiston ulkopuolelle, niin se on se lähtökohta.
Silloin puhutaan tietysti avoimesta tieteestä, avoimesta datasta, avoimesta koulutuksesta, ylipäätään siitä, että tää vuorovaikutus muodot yliopiston toimijoiden ja muiden sektoreiden toimijoitten välillä, niitten muodot monipuolistuu, tiivistyy ja se kaikkinainen vuorovaikutus lisääntyy.
Siitähän siinä periaatteessa, siitä vaikuttavuuden tehostamisessa on kysymys. Ja siihen se pohjaa se meiän straginen ajattelu myös.
Risto Löf: No siellä on esimerkiksi se avoin tiede, nousee aika näkyvästi esii ja se koetaan tärkeäksi yliopiston vaikuttavuus työssä. Miksi avoin tiede on olennaista? Tietysti lähtökohtaisesti voisi ajatella, että kaikki tiede on aina avointa.
Jukka Mönkkönen: No joo kaikki tiede on aina avointa, mut et perinteisestihän tiedettä… sitä on julkastuna tieteellisissä julkaisusarjoissa ja eri tavoin kirjoissa ja erilaisilla tämmösillä foorumeilla, kongresseissa ja näin tuotu muitten käyttöön, mut ehkä siin on ollu semmonen ilmiö, et aika paljon se on ollu se tiedeyhteisö, jonka sisällä sitä tutkittua tietoa on ikään kuin sitten jatkojalostettu ja hyödynnetty, ja siitä käyty keskustelua.
Tää avoimen tieteen idea on laajastikkin se, että sen tutkimuksen julkisesti rahoitetun tutkimuksen tuottama tieto ja data olis paljon laajemmin saavutettavissa myös itse sen tiedeyhteisön ulkopuolelle.
Sen takia puhutaan avoimesta datasta, avoimesta julkasutominnasta, tämän tyylisistä asioista, että ehkä se yksinkertaisesti sanottuna, et se leviäis tehokkaammin myös tiedeyhteisön ulkopuolelle se tutkittu tieto ja sen tuottama data.
Risto Löf: Mm, sitä tässä parhaillaan tehdäänkin, kun tehdään podcast-lähetystä aiheesta ja meillä on tiedetapahtumia laajasti. Tänäkin syksynä on tulossa Tieteen päivät piakkoin. Tuota yliopiston tutkijat vie osaamistaan myös yrityksiin. Kaupallista innovaatiota, ja tulee sillä tavalla… tutkimus tulee yhteiskunnan hyödyks, puhutaan vaikuttavuuden ekosysteemeistä esimerkiks. Miten se sana pitäisi Suomeksi ymmärtää? se on hieman kimurantti.
Jukka Mönkkönen: No ekologithan eivät oikeen pidä siitä, että [naurua] näissä yhteyksissä puhutaan ekosysteemeistä, mutta kyllä se on aika vakiintunut, tää ekosysteemi puhe ja käsitteen käyttäminen. Mä ymmärrän ja yleisesti ymmärretään niin, että siinä niin tutkija yhteisö, tutkija, tutkija yhteisön edustajat sitten yritysten edustajat, julkisen sektorin toimijat
Ihmiset ovat siinä vuorovaikutuksessa keskenään ja ekosysteemeissäkin. Niin kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli se tieto, osaaminen, ideat liikkuu kaikkiin suuntiin, sieltä yritysmaailmasta, yliopistolle päin. Minkälaiset kysymykset ovat kullakin [empiminen] sektorilla, toimialalla keskeisiä.
Samaten sitten tietysti tutkimustieto kulkee sinne ja tieto on saavutettavissa yritysten näkökulmasta entistä paremmin. Eli siinä on siis semmonen, et siiryttäs semmosesta lineaarisesta ajattelusta, että on perustutkimus on soveltava tutkimus, on innovaatiot, on kaupallistaminen, niin kaikki tapahtuu omina eristetyissä lokeroissaan, niin enempi tämmöseen verkostomaiseen toimintamalliin, jossa kaikkea tätä tehdään samalla alustalla, eri toimijoitten kesken, vaihtaen ajatuksia ja ideoita, ja osaamista.
Eli siinä on kysymys tämmösestä alusta tyyppisestä toiminnasta ja sitä ne vaikuttavuuden ekosysteemitkin parhaimmillaan on, et se ei oo semmosta yksinkertaistettuna tutkimuksen tuottavan vaikkapa keksinnön kaupallistamista niin lineaarisessa mieles. Toki sitäkin tarvitaan, mutta sen lisäksi tarvitaan paljon enemmän tämmöstä, just tätä vuorovaikutusta ja sitä kautta sen osaamisen siirtymistä eri suuntiin, ideoitten siirtymistä eri suuntiin.
Tää on vähän vaikeesti ja monisanaisesti selitetty, mutta se vaatii meiltä myös semmosta ajattelumallin muutosta aika paljon. Sitä tietysti on tapahtunutkin ja tapahtuu kokoajan, mut sitä pitäs vaan jaksaa viedä eteenpäin aika systemaattisesti. Se on yhteistyötä. Se ei onnistu yhden toimijan vaikkapa yliopiston tai sitten jonkun muun toimijan toimesta yksin, vaan se vaatii just sen ekosysteemi ajattelun.
Risto Löf: Näitä laajoja ekosysteemejä nyt on syntynytkin muun muassa terveys (aiheista) tuonne Kuopioon. Vaikuttaminen sana viittaa siihen, et toiminnalla on aina jokin seuraus tai toivottu tulos ja sit tullaan siihen vaikeaan kysymykseen, et miten sitä yliopiston vaikuttavuutta voidaan mitata? vai voidaanko?
Jukka Mönkkönen: No se on [naurua] todellakin vaikea kysymys ja sitä on pohdittu kyllä niin kauan, kun minä oon tällä toimialalla, eli koko aikuisikäni ollu suurin piirtein, niin tota vaikuttavuus asiaa ja sen mittaamista on pohdittu ja sille on esitetty erilaisia malleja ja mittareita ja näin, mut et käytäntö on osoittanu, että juuri siitä, minkä aluksi sanoit, ku se vaikuttavuus on niin tavattoman monitahoinen asia ja sil on niin monta ilmenemismuotoo ja vaikuttavuuden reittiä ja semmosta helppoa mittaria, joka toimisi sen tehokkuuden mittaamisessa, niin sitä on lähes mahdotonta yhtä mittaria kehittää.
Tokihan me voidaan mitata vaikkapa syntyneitä patentteja tai syntyneitä startup-yrityksiä tai syntyneitä työpaikkojakin arvioida, mut sekin on jo huomattavan paljon vaikeempaa arvioida, että mistä se työpaikka, mitkä kaikki on vaikuttanut et se työpaikka on syntyny. Niin näitähän voidaan tietysti arvioida, ja niitä arvioidaakin ja toki seurataan ja se on tärkeetä, mut et semmosena selkeenä tulosmittarina, jonka pohjalta vaikkapa yliopistojen rahotusta tai jotain muuta, tai tutkijoitten hyvyyttä tai huonoutta niiku arvioitas, tai tutkimusprosessin hyvyyttä tai huonoutta arvioitais, niin semmosia ei oo kyllä pystytty [empiminen] kehittämään.
Ja sen takia minusta on tärkeetä se, että me tiedeyhteisönä, yliopistona kun sitten ulkopuolinenkin tai ne meidän yhteistyö tahot ymmärtävät sen, että sitä ei ole helppo mitata ja sitä ei oo helppo arvottaa, mutta se on arvokasta ja sitä voi hyvin kuvitellä mitä yhteiskunta olisi ilman tieteellistä tutkimusta ja yliopisto koulutusta, niin ehkä siin on yks mittari, et jokanen voi kuvitella, miten paljon erilainen se on, mutta eihän tämmöstä voi tietenkään numeroiksi muuttaa.
Risto Löf: Ja ne prosessit on pitkiä, siitä mainitsit tuossa jo aikasemmassa keskustelussa. Ne saattaa kantaa vasta vuosien päähän. Tästä oli kiinnostava esimerkki nyt esimerkiks tämä rokotetutkimus, mitä tehdään Itä-Suomen yliopistossa. Senkin juuret kantaa…
Jukka Mönkkönen: Ja vaikka missä muualla.
Risto Löf: Ja muuallakin kyllä, mutta sen juuret kantaa vuosien taakse. Mikä se perspektiivi esimerkiks tässä tapauksessa on Itä-Suomen yliopistossa?
Jukka Mönkkönen: No se on… jos ajatellaan meidän yliopistoa ja Seppo (Ylä-Herttuaa) ja kumppaneiden työtä, mihin nää rokote sovellukset sitte… kehitteillä olevat rokote sovellukset pohjaa, niin kyllähän me puhutaan siis 20-25 vuoden systemaattisesta työstä.
Sen aihepiirin ja sen perusilmiöiden selvittämisen taholla, mutta siis jos puhutaan tästä. Tähän on mainio esimerkki nyt nämä koronarokotteet, jotka ovat luonut käsinkoskeltavaksi sen, että nää (RNA)-rokotteet, joka on itseasiassa ensimmäiset tämän tyyppiset rokotteet markkinoilla, niin tuli tähän koronaan, niin ne pystyttiin kehittämään ja tuottamaan, ja tuomaan markkinoille ja käyttöön äärimmäisen nopeesti, käsittämättömän nopeesti verrattuna aikasempaan rokote kehitykseen.
Sen takana on todellakin vuoskymmenten laaja globaali hyvin monessa paikassa tehty työ ja tääki kertoo siitä, että myös se tieto, mikä on tuotettu eri paikoissa eri maailmaa, niin se oli avoimesti näitten rokote kehittäjien käytössä. Tässäkin on tää avoimen tieteen yks semmonen merkitys tulee näkyviin. Eli kaiken kaikkiaan tämä yks konkreettinen esimerkki kertoo sen, että nää todellakin on pitkiä kaaria niinku Kari Enqvist tais tos eilen Ylessä julkastussa kolumnissaan sanoa, että tieteen kvartaali on 25 vuotta.
Risto Löf: Niin aivan.
Jukka Mönkkönen: Niin se oli musta hyvin… Kari on hyvä sanottamaan, niin se kyllä kertoo sen, minkälaista jäänteistä, et se pitää ymmärtää tavallaan. Sen takia minusta se on tärkeetä myös ymmärtää, että sitä perustutkimusta ei pidä ikään ku arvottaa erillään siitä soveltavasta tutkimuksesta, vaan se johtaa tai on johtamatta tämmösiin sovelluksiin.
Me ei koskaan tiedetä etukäteen, mikä kaikki tutkimus on hyödyllistä ja se ikään ku tutkimuksissa on vielä se, et sehän kertyy ajan kuluessa se tieto ja ymmärrys. Osa siitä tutkitusta tiedosta ja tuotetusta tiedosta osoittautuu vääräksi, käy tarpeettomaksi, mut siitä pohjalta on kuitenkin syntyny uutta tietoa, joka vie asioita eteenpäi, ja mitkä kaikki johtaa sitten tämmösiin merkittäviin ihmiskunnalle merkittäviin tai pienemmällekki porukalle merkittäviin läpimurtoihin, niin sitähän me ei voida koskaan etukäteen arvata eikä tilata. Se on tuotekehitystä jos me tilataan ja tutkimus on eri asia kun tuotekehitys.
Risto Löf: No tämän syksyn kuuma keskustelu on käyty tutkimuksen hyödyllisyydestä ja se nyt niveltyy osittain tähän yliopiston vaikuttavuuteen. Itä-Suomen yliopistossakin tehtävää tutkimusta on (ruorittu) aika kärjekkäästi tuolla verkossa. Millasia ajatuksia tämä keskustelu tutkimuksen hyödyllisyydestä on herättäny sinussa?
Jukka Mönkkönen: No se mitä nyt ihan tässä viime viikkoina on tuolla somen syövereissä pyörinyt, tietysti surullisia ajatuksiahan se nyt ensisijaisesti on herättäny ja ikävää ollut se tapa, millä siellä on yksittäisten tutkijoiden tutkimushankkeita ruorittu ja nimenomaan sitte tämmösistä näkökulmasta, että kaikkea tarpeetontahan tässä nyt sitten joutuu veronmaksajat rahottamaan, mut että yleisesti ottaen siitä hyödyllisyydestä kyllä pitää käydä keskustelua. Sehän on ihan selvä asia, koska se todellakin on yhteisesti rahotettua tämä tieteellinen tutkimus. Meillä ja useimmissa maissa muuallakin.
Et kyllä sitä hyödyistä saa ja pitää keskustella, mut pitää ymmärtää sitten tämä mitä tässäkin on yrittäny avata niiku tavallaa sen tieteen luonnetta vähän paremmin ennen kun lähtee yksittäisiä tutkimuksia tai pelkkien otsikoitten perusteella arvioimaan. Niin silloin ollaan väärillä poluilla.
Mut se että, kun ymmärtäisimme tai ymmärrämme paremmin tätä tutkimuksen luonnetta, pitkiä aikajänteitä, miten se syntyy, kuinka se kertyy se tutkitun tiedon kokonaisuus ja, mitkä ne reitit on sitten siihen vaikuttavuuten, niin siinä kontekstissa hyödyllisyydestä toki pitää keskustella ja se tietysti kertoo myös siitä, että tällaset episodit mitä tässä nyt on koettu tänäkin syksynä niin myös siitä, että ehkä meillä on sitte täällä tiedeyhteisön puolellakin mietittävä paremmin sitä tiedeviestinnän parantamista, niin että me osattas kertoo paremmin siitä, mitä täällä tehdään, miksi täällä tehdään, miksi se on tärkeetä, mitä me tehdään täällä.
Varmaan tää asettaa myös meille omat haasteensa ja kertoo siitä, että ehkä sitten osin ollaan oletettu, että ihmiset sen ymmärtää tai sitten ei oo ehkä nähty sitä vaivaa, mikä sen tiedeviestinnän laajasti levittäminen sitten... se on oma maailmansa ja siihenkin pitää paneutua erikseen.
Risto Löf: Näin on. Kysytäänpä tällä tavalla suoraan. Oletko törmännyt Itä-Suomen yliopistossa hyödyttömään tutkimukseen, jolla ei ole yhteiskunnallista vaikutusta?
Jukka Mönkkönen: Siis en, koska en pysty myöskään arvioimaan [naurua] kaikkea. Täähän on kysymys johonka ei voi vastata muuten, kun en, koska kaikki se mitä olen tänään sanonut niin kertoo siitä, että mehän emme voi tietää mitä hyötyä tällä hetkellä… tekee.
Jostakinhan voit nähdä suoraan sen tavotteen ja hyödyn ja arvioida sitä sillä pohjalla, mut on paljon tutkimusta, josta ei voi tietää vielä mikä hyöty siitä on, niin sen takia tää kysymys on jo vähän sinällään absurdi, että [naurua] törmääkö siihen vai ei, ja tota tavallaan, et aika sen näyttää, ja ehkä sitte vielä se mihin tuo Enqvistkin siinä kirjotuksessa minusta hyvin havainnoillisti sen, että startuppei ihan perustetaan kokoajan jos puhutaan yrityksistä, ja niitten hyödyllisyyttähän ei hirveen paljoo kyseenalaisteta, mutta se tais olla niin, että siinä bioteknologia buumissa puhuttiin, että jos yks kymmenestä perustetuista startupeista menestyy, niin silloin on hyvä osumistarkkuus siinä.
Niin se on vähän sama tutkimuksissa, että eihän me voida tietää mistä tutkimushankkeesta on mikäkin hyöty. Jos niistä yks kymmenestä johtaa sitte suurempaan läpumurtoon, niin se on jo aika kova suoritus, mutta kaikki tuottaa tietoo, jonka pohjalta me tiedetään ja syntyy käsitystä eri tieteenalalla. Miten sitä tieteenalaa kehitystä pitää viedä eteenpäin, että siinä mielessä ei oo olemassa myöskään semmonen ei hyödytöntä, joka ei johonkin konkreettiseen lopputulemaan johda, vaan se lisää sitä meidän ymmärystä siitä kyseisestä kysymyksestä ja antaa pohjaa jatkotutkimukselle tai ohjaa tutkimusta tiettyihin suuntii, et siinä mielessä semmosta… Mä en ite tietysti… tutkija taustalla ja tieteen tekijän taustalla, niin en ymmärrä semmosta asiaa kun hyödytön tutkimus. Se ei oo mulle relevantti kysymys ollenkaan.
Risto Löf: Ja Itä-Suomen yliopistossa tutkimusta tehdään vielä poikkeuksellisen laajasti hyvin monella tieteenalalla.
Jukka Mönkkönen: Ja tässä mä haluan vielä, kun otit tän esille, niin mainita sen, että me halutaan myös sitten sitä monitieteelliysyttä, tieteiden välisyyttä, kun meillä on hyvin monella alalla sitä tutkimusta, niin yhdistämällä eri tieteenaloja, tutkijoiden näkökulmia jonkun ilmiön asian selvittämiseen, niin se lisää vielä sitä tavallaan meidän ymmärrystä siitä ilmiöstä eri kanteilta ja se on hyvin tärkeetä.
Risto Löf: Eli vaikuttavia tekoja on luvassa tulevaisuudessakin. Kiitos tästä keskustelusta rehtori Jukka Mönkkönen ja hyvää alkanutta lukuvuotta sinulle ja kaikille muille yliopistoyhteisössä.
Jukka Mönkkönen: Joo, kiitos samoin ja samoin koko yliopistoyhteisölle. Oikein innokasta alkanutta lukuvuotta ja työniloa.