Yritysvastuun sääntely tuottaisi eettisesti kestävämpiä tuotteita ja palveluita, mutta vapaan kaupan ja vastuullisuuden yhtälö vaatii ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin, kertoo väitöskirjatutkija Juho Saloranta.
Kumpi tehoaa paremmin, keppi vai porkkana? Kimuranteissa tilanteissa tarvitaan molempia. Yritysten yhteiskuntavastuun toteutuminen vaatii sekä lainsäädäntöä että vapaaehtoisuutta, arvioi väitöskirjatutkija Juho Saloranta Itä-Suomen yliopistosta.
Saloranta tekee väitöskirjaa yritysvastuuoikeudesta ja on perehtynyt aihepiiriin EU:n päätöksenteon ytimessä Brysselissä. Yritysvastuuoikeuden peruskysymys – miten yritykset huomioivat ihmisoikeudet, ympäristöasiat ja yhteiskuntavastuunsa tuotannossaan – kantaa vuosisatojen taakse, kauas kolonialismin historiaan. Edistysaskelia yritysvastuun toteutumiseen haetaan nyt lainsäädännön keinoin.
– Yritysvastuu on lähtenyt vapaaehtoisesta yhteiskuntavastuusta, jossa yritykset harjoittavat yhteistä hyvää kuten lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen. On myös paljon vapaaehtoisia standardeja, joiden avulla yritykset voivat toimia vastuullisemmin. Vastuullisuus onkin lisääntynyt, mutta ei yhtä paljon kuin yritysten merkitys yhteiskunnassa. Esimerkiksi Google tai Facebook käyttävät jo suurempaa valtaa kuin pienet valtiot. Sen vuoksi yritysvastuuta pitää muokata sitovalla lainsäädännöllä, joita erilaiset yritysvastuuseen liittyvät vapaaehtoiset ohjeistukset, raportointistandardit ja toimialakohtaiset työkalut täydentävät. Muutos on välttämätön, ja toivottavasti muutos on tarpeeksi nopea, Saloranta sanoo.
Yritysten vastuullisuus on lisääntynyt, mutta ei yhtä paljon kuin yritysten merkitys yhteiskunnassa. Esimerkiksi Google tai Facebook käyttävät jo suurempaa valtaa kuin pienet valtiot.
Juho Saloranta
Väitöskirjatutkija
Yritysvastuulain säätäminen puhuttaa niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Kansallisen yritysvastuulain edistäminen on kirjattu Suomessa hallitusohjelmaan, ja EU-tasolla yritysvastuulakia viedään myös eteenpäin. Euroopassa Ranskassa on jo voimassa yritysvastuulaki, ja Saksassakin hallitus on sitoutunut yritysten vastuullisuuden sääntelyyn.
– Jos saisimme EU-tasoisen yritysvastuulain, se muuttaisi kenttää kokonaan. Euroopan unionilla on globaalissa kentässä sääntelyvaltaa. Jos yritys haluaisi tulla EU-markkinoille, sen tulisi ottaa huomioon myös EU:n sääntely, Saloranta toteaa.
Kuluttajavalinnat vaikuttavat, poliitikot päättävät
Yritysvastuun sääntelyn perustana ovat YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. Niiden mukaan valtiolla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia, yrityksillä on vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia, ja ihmisoikeusloukkausten uhreilla tulee olla mahdollisuus saada suojelua ja hyvitystä.
Periaatteiden toteutuminen kansallisella tasolla vaihtelee rajusti: Suomessa ihmisoikeuksien suojelu on hyvällä tasolla toisin kuin Bangladeshissa. Samoin vaihtelee yritysvastuuta koskevan lainsäädännön taso.
– Yritysten velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia voidaan tulkita niin, että ainakaan yritysten ei tulisi loukata ihmisoikeusloukkauksia. Jos yritys sen sijaan aiheuttaa vahinkoa, yrityksen pitäisi taata jonkinlaisia korjaavia toimenpiteitä, esimerkiksi vahingonkorvauksia uhreille.
Toisaalta sanktioiden pelossa yrityksellä voi olla kynnys lähteä selvittämään, miten vastuullisuus toteutuu tuotantoketjussa.
– Yrityksillä tulisi olla kohtuulliset mahdollisuudet noudattaa ihmisoikeuksia. On puhuttu safe harbourista, turvasatamasta yrityksille, joka toisi takeen, että niille ei koidu liian suuria seurauksia, jos riittävällä huolellisuudella edistetään ihmisoikeuksien noudattamista tuotantoketjun alkupäässä.
Nykyisin yritykset pyrkivät tunnistamaan yhteiskuntavastuunsa heikkoja kohtia vastuullisuusraportoinnin keinoin. Saloranta kaipaa aktiivisempaa otetta vastuullisuusraportteihin.
– Yrityksillä ei ole välttämättä tahtotilaa selvittää asioita. Jos ollaan tietoisia riskeistä ja puhutaan muuta, silloin ollaan viherpesun puolella. Riskejä pitäisi pystyä arvioimaan järjestelmällisesti, ei vain kopioida standardeiksi muodostuneita code of conduct -ohjeistuksia ja sitoutua niihin yleisellä periaatetasolla.
Suomalaisyritysten ihmisoikeusvastuun toteutumista selvittäneen SIHTI-hankkeen loppuraportin mukaan valtaosa suomalaisyrityksistä on sitoutunut kunnioittamaan ihmisoikeuksia, mutta sitoutumisen aste vaihtelee hyvin paljon.
– On harvoja yrityksiä, jotka ovat ottaneet ihmisoikeudet kattavasti huomioon, ja on paljon yrityksiä, jotka puhuvat ihmisoikeuksien kunnioittamisesta mutta eivät ole käyneet toimeen.
- Suomalaisyritysten ihmisoikeussuoriutumisen tilaa selvitettiin Valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja selvitystoiminnan alaisessa SIHTI-hankkeessa, jonka tavoite oli tuottaa tietoa suomalaisyritysten ihmisoikeusvastuun toteutumisesta suhteessa YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevissa ohjaavissa periaatteissa yrityksille asetettuihin odotuksiin.
- Selvitykseen sisällytettiin 78 suomalaisyritystä. Lisäksi hankkeen aikana haastateltiin 20 yritysten edustajaa ihmisoikeusvastuuseen liittyvän tiedon viestimisen haasteista.
- Selvityksen tulokset osoittivat, että suomalaisyritykset ovat varsin laajasti ainakin yleisellä tasolla sitoutuneet ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mutta käytännön tasolla ihmisoikeusvastuun ja sen seurannan järjestelmällinen integrointi osaksi yritysten ydintoimintoja on suurelta osin vielä varhaisessa vaiheessa. Suomalaisyritykset myös julkaisevat verrattain niukasti ihmisoikeusvastuunsa toteutumiseen liittyvää tietoa.
- Selvityksessä tarkasteltujen yritysten keskuudessa oli merkittävää hajontaa ihmisoikeusvastuun toteutumisessa. Selkeä enemmistö yrityksistä (49/78) jäi kokonaistuloksissaan alle kolmannekseen maksimipisteistä. Vain yksi yritys ylsi parhaaseen tulosluokkaan, ja joukossa on viisi yritystä, jotka jäivät arvioinnissa kokonaan vaille pisteitä.
- Lähde: Elina Tran-Nguyen, Suvi Halttula, Jaana Vormisto, Lotta Aho, Nikodemus Solitander,Sirpa Rautio ja Susan Villa: Suomalaisyritysten ihmisoikeussuoriutumisen tila (SIHTI) -hanke – Selvitys suomalaisyritysten ihmisoikeussuoriutumisen tilasta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:57.
Vastuullisuuskysymykset seuraavat aina tuotannon alkupäästä kuluttajan ulottuville, vaikkapa aasialaisesta tehtaasta logistiikan kautta suomalaisen kaupan hyllylle. Mitä yritysvastuulaki sitten muuttaisi tavallisen suomalaisen kuluttajan näkökulmasta?
– Kuluttajilla olisi enemmän vastuullisia tuotteita, joiden tuotanto olisi kestävämmällä pohjalla. Vastuullisin tuote tulisi olla myös halvin, koska tuotteissa, jotka rikkovat lakeja, on huomioitava hinnassa myös riskit. Kuluttajan ei tarvitsisi myöskään miettiä, mitä erilaiset sertifikaatit tarkoittavat tuotteissa. Esimerkiksi valtaosa suklaayhtiöistä käyttää edelleen lapsityövoimaa, mutta tuotteiden sertifikaateista tämä ei välttämättä avaudu kuluttajalle.
Kuluttajavalinnat ovat merkittävä tekijä yritysten vastuullisuuden muuttamisessa, mutta Saloranta kääntää katseen enemmän päättäjien ja lainsäätäjien suuntaa.
– Poliitikkojen pitäisi toimia ensin.
Pandemia toi esiin tuotantoketjujen ongelmat
Yritysten vastuullisuus on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi koronapandemian vuoksi. Pandemia on tuottanut paljon ongelmia kansainvälisiin tuotantoketjuihin ja niiden hallintaan. Asiaan herättiin viime keväänä Euroopan komissiossa, joka valmistelee esitystä EU-tasoisesta huolellisuusvelvoitelaista. Kunnianhimoinen huolellisuusvelvoitelaki tarkoittaisi ihmisoikeuksien ja ympäristön huomioimista koko tuotantoketjussa aina ketjun alkupäähän saakka ja Euroopan unionin rajojen ulkopuolella.
– Koronapandemian myötä ihmisoikeusongelmat ovat korostuneet tuotantoketjun alkupäässä. Ahtaissa tehdastyöoloissa tartuntataudit lisääntyvät. Jos yritys ottaisi huomioon työntekijöiden työolot, se lisäisi yrityksen tuottavuutta ja kannattavuutta.
Ahtaissa tehdastyöoloissa tartuntataudit lisääntyvät. Jos yritys ottaisi huomioon työntekijöiden työolot, se lisäisi yrityksen tuottavuutta ja kannattavuutta.
Ylikansallisten yritysten tuotantoketjujen vastuullisuus vaikuttaa kansalliseen huoltovarmuuteen. Itä-Suomen yliopisto on Mikko Rajavuoren johdolla mukana Suomen Akatemian rahoittamassa LEXSECURE-tutkimuskonsortiossa, joka tutkii ylikansallisten toimitusketjujen oikeudellista hallintaa ja kriittisten tuotteiden toimitusketjujen turvaamista globaaleissa kriiseissä yritysvastuukysymykset huomioiden. Saloranta on tutkijana mukana konsortiossa.
– Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää poikkeuksia kansainvälisissä tuotantoketjuissa, ja miten niihin voitaisiin varautua. Vastuullisuus lisää läpinäkyvyyttä tuotantoketjussa, kun tuotteet liikkuvat valtioiden välillä, ehkäisten valtioita käyttämästä kriisipoikkeuksia hyväkseen.
Oxfam-hyväntekeväisyysjärjestön tuoreen raportin mukaan pandemiasta ovat kärsineet eniten pienipalkkaiset työntekijät ja köyhät ihmiset. Salorannan mukaan valtioiden laajojen elvytystoimien tulisi huomioida myös vastuullisuuden näkökulmat.
– Kun koronakriisissä taloutta elvytetään miljardeilla Suomessakin, on tärkeää, että tuella rakennettaisiin sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää tulevaisuutta ja työllisyyttä vuosikymmeniksi eteenpäin.
- Oxfam-hyväntekeväisyysjärjestön maailmanlaajuinen kysely osoittaa, että COVID-19-pandemian arvioidaan voivan lisätä taloudellista eriarvoisuutta lähes kaikissa maissa yhtäaikaisesti. Näin tapahtuisi ensimmäistä kertaa eriarvoisuusmittausten historiassa yli sadan vuoden ajalta.
- Oxfamin maailmanlaajuiseen kyselyyn osallistui 295 taloustieteilijää 79 maasta. Vastaajista 87 prosenttia arvioi tuloerojen lisääntyvän tai kasvavan merkittävästi heidän kotimaassaan pandemian seurauksena.
- Maailman kymmenen rikkaimman ihmisen yhteenlaskettu varallisuus on kasvanut noin 500 miljardia dollaria pandemian alkamisesta. Samaan aikaan pandemia on johtanut pahimpaan työttömyyskriisiin maailmassa yli 90 vuoteen ja ajanut satoja miljoonia ihmisiä työttömyyteen tai alityöllisyyteen.
- Maailmanlaajuisesti naiset ovat yliedustettuina matalapalkkaisilla ja prekaarin työn leimaamilla aloilla, jotka kärsivät eniten pandemian vaikutuksista.
- Euroopassa koronavirustartunnat ja -kuolleisuus ovat olleet korkeimpia köyhimmillä alueilla muun muassa Ranskassa ja Espanjassa. Iso-Britanniassa kuolleisuus on ollut kaksinkertaista köyhimmillä alueilla verrattuna vauraimpiin alueisiin. Euroopan unionin alueella 74 prosenttia korkeasti palkatuista työntekijöistä voi työskennellä kotoa käsin, kun taas matalapalkkaisista työntekijöistä vain 3 prosentilla on siihen mahdollisuus. Tämä lisää matalapalkkaisten työntekijöiden riskiä sairastua koronavirukseen.
- Lähde: The Inequality Virus. Oxfamin raportti 25.1.2021.
Ihmisoikeusjuristin uralta Brysseliin ja väitöskirjatutkijaksi
Yritysvastuuoikeudessa kohtaavat yhteistä hyvää hakevat altruistiset päämäärät ja toisaalta yritysten voiton tavoittelu. Miten nämä kaksi puolta voidaan sovittaa yhteen?
– Jos edustaa ihmisoikeusjärjestöä tai globaalia yritystä juristina, onhan siinä erilaiset intressit. Toisaalta esimerkiksi vastuullinen sijoittaminen tuottaa voittoa enemmän, ja erityisesti ilmastonmuutoksen haasteisiin ratkaisuja kehittävien yritysten pörssikurssit ovat nousseet.
Saloranta teki gradunsa yritysvastuukysymyksistä Turun yliopistoon vuonna 2014, ja työskenteli ihmisoikeusjuristina valmistumisen jälkeen. Sittemmin hän on toiminut europarlamentaarikko Heidi Hautalan avustajana Brysselissä, jossa hän osallistui parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan toimintaan. Brysselissä hän aloitti myös väitöskirjan kirjoittamisen yritysvastuuoikeudesta.
– Tutkin väitöskirjassani, mitä yritysten tulisi ottaa ihmisoikeudet huomioon yritysvastuulainsäädännössä, mitkä ovat korjaavia toimenpiteitä, ja millaisia seurauksia rikkomuksista voisi olla.
Saloranta valittiin viime syksynä perustetun Yritysvastuuoikeuden yhdistyksen perustamiskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi.
– Kun yritysvastuu oikeudellistuu, siitä tulee suurempi kuin osiensa summa. Yhdistys pyrkii kehittämään ja systematisoimaan tätä uutta oikeudenalaa. Yhdistykseen on liittynyt laajasti jäseniksi toimijoita yhteiskunnan eri laidoilta. Keskustelu yhtenee, kun voimme istua saman pöydän ääressä ja pohtia yritysvastuuoikeuden tulevaisuutta.