Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Sairaanhoitaja.

YTM Sirpa M. Manninen, väitös 14.6.2024: Työpaikkaostrakismi on arkipäivää terveydenhuoltoalalla

Sosiaali- ja terveyshallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.

Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia? 

Väitöskirjassa tutkitaan koettua ja havaittua työpaikkaostrakismia terveydenhuollossa. Ostrakismi on ilmiö, missä ilman sanoja tai selityksiä joku jätetään sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa tarkasteltiin työpaikkaostrakismin ilmenemismuotoja, syitä ja seurauksia, ilmiön yhteyttä ja merkitystä työhyvinvointiin sekä työpaikkaostrakismiin liitettyjä tulkintoja ja selityksiä. 

Terveydenhuollossa on maailmanlaajuinen huoli työvoiman riittämisestä ja työntekijöiden sitoutumisesta alalle. Alalla tehdään runsaasti niin johtamiseen kuin työhyvinvointiin liittyviä tutkimuksia. Työpaikkaostrakismitutkimuksia on sen sijaan tehty terveydenhuollossa varsin vähäisesti. Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu työpaikkaostrakismia tässä laajuudessaan. Alan henkilöstökriisi ja rajalliset taloudelliset resurssit asettavat tarpeen uusien näkökulmien tarkasteluun työhyvinvointia heikentävien tekijöiden selvittämiseksi.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot? 

Tutkimus tuotti monipuolista tietoa työpaikkaostrakismista niin työntekijän kuin työyhteisön näkökulmasta. Aikaisemmissa terveydenhuollossa tehdyissä ostrakismitutkimuksissa on huomioitu kerrallaan vain yksi tai kaksi ammattiryhmää. Tutkittavina ovat olleet pääasiassa sairaanhoitajat. Tässä tutkimuksessa oli mukana lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät ja kaikki johtajatasot. Näin voitiin arvioida, miten ostrakismia esiintyy eri ammattiryhmien välillä ja sisällä. 

Tulokset osoittivat, että ostrakismia kokivat eniten sosiaalityöntekijät (78,9 % vastanneista sosiaalityöntekijöistä). Luvut olivat korkeita myös muissa ammattiryhmissä: lähihoitajista 76,9 %, sairaanhoitajista 74,5 %, lääkäreistä 71,2 % ja johtajista 67,4 % olivat kokeneet ostrakismia työssään. Työpaikkaostrakismia esiintyi työyhteisöissä varsin paljon. Kaikista kyselyyn vastanneista 569:stä terveydenhuollon työntekijästä jopa 73 % oli kokenut työssään ostrakismia edeltävän vuoden aikana. 

Ilmiötä oli havaittu vielä enemmän, sillä 82 % vastaajista kertoivat havainneensa, että joku muu oli tullut työyhteisössä ostrakisoiduksi. Niiden työntekijöiden kohdalla ostrakismia ei esiintynyt, jotka arvioivat samanaikaisesti työyhteisön sosiaalisen ilmapiirin hyväksi ja kokivat saaneensa tukea työtovereiltaan. 

Vastaukset sekä ostrakismia kokeneiden että sitä havainneiden välillä olivat hyvin samansuuntaisia. Ostrakismia osattiin siis tunnistaa hyvin. Ilmiön seuraukset olivat varsin samankaltaisia huolimatta siitä, mistä roolista käsin ilmiötä tarkasteltiin. Näin ollen voidaan päätellä, että ostrakismi on koko työyhteisöön vaikuttava ilmiö. Tutkimus osoitti, että työpaikkaostrakismi heikensi työssä viihtymistä ja koettua terveydentilaa sekä lisäsi stressiä. 

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös toimivatko yksinäisyys ja itsetunto mediaattoreina, eli välittävinä tekijöinä koetun työpaikkaostrakismin ja a) työssä viihtymisen, b) stressin ja c) koetun terveyden välillä. Yksinäisyys välitti lähes kokonaan työpaikkaostrakismin vaikutuksen stressiin ja terveydentilaan. Ostrakismi ei siis suoraan vaikuta stressiin ja terveydentilaan, vaan niiden taustalla on ostrakismin aiheuttaman yksinäisyyden tunne. Työpaikkaostrakismin ja työssä viihtymisen välisestä suhteesta yksinäisyys selitti vain noin 19 %. Tämä tarkoittaa, että yksinäisyys on osittain syy siihen, miksi työpaikkaostrakismi vaikuttaa näihin tekijöihin. Itsetunnon välittävä vaikutus oli paljon pienempi, joten itsetunnolla ei juuri ole merkitystä työpaikkaostrakismin aiheuttamiin seurauksiin.

Ostrakismia kokeneet ja sitä havainneet työntekijät tulkitsivat ja selittivät työpaikkaostrakismia monin eri tavoin. Sekä ostrakismia toteuttavien ja sen kohteeksi joutuneiden ajateltiin olevan tietynlaisia persoonia, esimerkiksi liian hiljaisia tai liian äänekkäitä. Toisaalta ilmiötä selitettiin myös esimerkiksi organisaatioon liittyvillä syillä, kuten työyhteisön toimintatavoilla, kulttuurilla tai kuppikunnilla. Ostrakismille ei nähty yhtä syyllistä tai syytä, vaan vastaajat tunnistivat sekä itsessään, työtovereissaan että työyhteisössään erilaisia tilanteita ja piirteitä, milloin ja miksi ostrakismia on esiintynyt. 

Erityisen hämmentävää tuloksissa oli se, että ostrakismia pidettiin osin arkipäiväisenä, hyväksyttävänä ja jopa oikeutettuna toimintana työyhteisössä. Esimerkiksi se, että joiltain työntekijöiltä sallittiin puhumattomuus, toisten tervehtimättömyys tai jokin muu toiset huomiotta jättävä käytös osana “ihan normaalia käytäntöä”. Tämän vuoksi oli yllättävää, että joukossa oli myös vastaajia, jotka eivät voineet uskoa ostrakismia olevan oikeasti olemassa juuri tällä alalla. Ilmiötä ei joko tunnistettu tai haluttu tunnistaa.

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä? 

Tutkimus tarjoaa työelämään konkreettisia keinoja vähentää tai estää työpaikkaostrakismia vahvistamalla esimerkiksi työyhteisön sosiaalisia ihmissuhteita, luomalla selkeät pelisäännöt millaista käytöstä työyhteisössä sallitaan sekä rakentamalla sellaisia käytänteitä, mikä tukee halua toimia niin työyhteisön kuin potilaan tai asiakkaan parhaaksi. Tutkimus avaa myös mahdollisuuden sanoittaa ja käsitellä ostrakismia omana erityisenä ilmiönään, jotta työyhteisöissä ymmärrettäisiin, millaisesta ilmiöstä on kyse. Tietoisuuden lisääminen ostrakismista on keskeinen lähtökohta yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämiselle. Hyvinvoivat työntekijät rakentavat hyvinvoivia työyhteisöjä, joissa työntekijät haluavat pysyä.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?

Tämä artikkeliväitöskirja sisältää neljä itsellistä tieteellistä tutkimusartikkelia sekä yhteenveto-osion. Neljäs osatutkimus on vielä vertaisarvioitavana. Väitöstutkimus on monimenetelmäinen, jossa hyödynnettiin sekä laadullisia että tilastollisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus koostui integroivan kirjallisuuskatsauksen pohjalta tehdystä käsiteanalyysistä sekä tammikuussa 2021 kahdessa suomalaisessa yliopistosairaalassa toteutetusta kyselytutkimuksesta. Kyselyn strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollisilla menetelmillä (regressioanalyysit, mediaattorimallit) ja avoimet vastaukset teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimus ei ole osa laajempaa tutkimusprojektia tai -ryhmää.

Liittyykö väitöstutkimukseesi jotain muuta keskeistä, josta haluat kertoa tiedotteessa? 

Työpaikkaostrakismi osoittautui olevan tällä otannalla varsin yleinen ja hyvin tunnistettu ilmiö terveydenhuollossa. Ostrakismista puhuminen ja sen tunnistaminen on sekä johtajien, työyhteisöjen että yksittäisten työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä. Tutkimustietoa kaivataan kuitenkin lisää, jotta ymmärrys ja tietoisuus työpaikkaostrakismista ja sen ehkäisystä vahvistuisi.

Jos väitöskirjasi on artikkelimuotoinen, milloin tuorein väitöskirjaasi kuuluva artikkeli on julkaistu tai tullaan julkaisemaan? 

Väitöskirjan tuorein artikkeli julkaistiin lokakuussa 2023 ja viimeinen, eli neljäs artikkeli on vielä vertaisarvioitavana.

Lisätietoja:

YTM, Sirpa M. Manninen, sirpa.manninen@uef.fi, 050-5231435

YTM Sirpa M. Mannisen sosiaali- ja terveyshallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja "Olin muuttunut persona non grataksi." Monimenetelmäinen tutkimus työpaikkaostrakismista terveydenhuollossa tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Hanna Vakkala Lapin yliopistosta ja kustoksena professori Sanna Laulainen Itä-Suomen yliopistosta.