Yliopisto-opinnoissa kirjallisten töiden osuus on suuri. Moniin luentokursseihin tehdään esimerkiksi luentopäiväkirjoja tai oppimistehtäviä. Tässä osiossa käydään läpi millaisia kirjallisia töitä yliopistossa tehdään ja mitä niissä vaaditaan.
Oppimistehtävä
Oppimistehtävä on ohjeistettu, laajahko kirjallinen tehtävä. Tehtävä on yleensä ongelmakeskeinen, sillä tehtävän annossa esitellään ongelma, johon opiskelijan tulee hakea ratkaisuja opintojakson kirjallisuuden pohjalta teoriatietoa ja omaa kokemusta yhdistellen. Vastaukset oppimistehtäviin ovat tyypillisimmillään esseemuotoisia. Osa oppimistehtävistä voidaan tehdä myös pari- tai ryhmätyönä yksilötyöskentelyn sijaan. Myös muiden lähteiden kuin opintojakson kirjallisuuden käyttö oheisteoksina on yleensä sallittua, usein jopa suotavaa. Oppimistehtävien tekeminen vaatii aikaa ja ne voivat tuntua työläiltä varsinkin työskentelymuodon ollessa uusi ja vieras. Kokemuksen kautta oppimistehtävien tekoon harjaantuu ja mahdollinen kirjoittamisen alkukankeus haihtuu kirjoittamisen myötä. Oppimistehtävien rakentaminen on prosessi, eikä ensimmäinen mahdollinen versio työstä ole aina se lopullinen.
Oppimispäiväkirja
Joidenkin opintojaksojen suoritustapana on oppimispäiväkirja, jota kirjoitetaan yleensä kirjallisen materiaalin pohjalta, lukemisen aikana, luentojen tai etätehtävien tekemisen jälkeen. Oppimispäiväkirjan tarkoituksena ei ole oppisisältöjen referointi vaan omien ajatuksien kirjoittaminen siitä, mitä on opittu ja miten asiat on ymmärretty. Päiväkirjassa omien pohdintojen ja kysymysten lisäksi voi olla myös ilmiön kuvailua, määrittelyä, selittämistä, tulkintaa, arviointia, reflektointia sekä perusteluja esitetyille asioille.
Yksi tärkeä osa opiskelua on oppimaan oppiminen. Se tarkoittaa omien taitojen (oppijana) realistista arviointia sekä oman opiskelun tuloksien tarkastelua kriittisesti. Päiväkirjan avulla voi arvioida systemaattisesti sitä, mitä on opittu tai mitä ei sekä mitä pitäisi vielä opiskella ja oppia. Oppimispäiväkirjan avulla voi tarkastella myös omia opiskelutapoja ja - tottumuksia. Pohtimalla ja kirjoittamalla konkreettisesti ylös, kuinka opiskelee, millaisia tuloksia opiskelu tuottaa tai kuinka muutoin voisi opiskella, saa mahdollisuuden opiskelutapojen arviointiin ja kehittämiseen. Oppimispäiväkirja on persoonallinen tuotos, eikä sitä yleensä arvioida muuten kuin hyväksytty/hylätty.
Luentopäiväkirja
Luentopäiväkirjassa käsitellään luennolla esitettyjä asioita. Niitä arvioidaan, kommentoidaan ja myös kritisoidaan. Luentopäiväkirjassa työstetään luennolla heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä eteenpäin kirjallisuuden avulla. Työssä pyritään yhdistämään kokonaisuudeksi luennolla esitettyjä asioita eli muodostamaan synteesiä. Tekstin tulee olla reflektoivaa ja pohdiskelevaa.
Luentopäiväkirja voi olla vapaamuotoinen tai rakennetun kaavan mukaan etenevä, riippuen opintojaksosta. Päiväkirjaa olisi parasta kirjoittaa koko luentosarjan ajan, eikä vasta sen päätyttyä. Luentopäiväkirjan loppuun kirjoitetaan usein oma arvio tehtävästä, joka voi sisältää esimerkiksi pohdintaa luentopäiväkirjan hyödyllisyydestä oman oppimisen kannalta sekä kuvausta päiväkirjan kirjoittamisprosessista. Lisäksi luentopäiväkirjassa voi pohtia mitkä asiat olivat kiinnostavimpia luennoissa tai mistä olisi halunnut tietää lisää, millaisia havaintoja on tehnyt itsestään luentoja kuunnellessaan ja saiko ilmaistua kaikki haluamat mielipiteet luennon mieleen tuomista asioista.
Essee
Essee on vapaamuotoinen kirjoitelma, jossa tutkittavaa aihetta pohditaan lähdekirjallisuuteen tukeutuen. Tyyliltään esseet ovat yleensä suoraa kerrontaa, eivätkä iskusanat, yhden virkkeen kappaleet, numeroidut otsikot tai sulkeisiin sijoitetut välihuomautukset kuulu asiaan. Hyvän esseen piirteitä ovat johdonmukaisuus, harkinta ja yleistajuisuus.
Tieteellisen esseen keskeisin ero verrattaessa kaunokirjalliseen esseeseen on tieteellisen esseen kirjoittamisessa noudatettavat tieteellisen tyylin kriteerit. Näkyvin ulkoinen piirre on lähdeviitteet, joilla kaikki esitetyt väitteet perustellaan ja dokumentoidaan. Varsinaisesta tutkimuksesta ja tieteellisestä artikkelista essee eroaa lähinnä siinä, että omien näkemysten julkituominen on sallittua, eikä esseen tarvitse rajoittua pelkistävään vakuuttavuuteen ja väitteiden koruttomaan perustelemiseen.
Monipuoliseen lähdekirjallisuuteen nojautuvassa esseessä tärkeää on tietojen täsmällisyys ja oikeellisuus sekä lähteiden analyyttinen käsittely, vertailu ja tulkinta. Esseen on perustuttava lähdeluettelossa ilmoitettuun kirjallisuuteen, mikä ei kuitenkaan tarkoita teosten referointia, vaan tietojen soveltavaa käyttöä. Esseissä pyritään lähteiden vuoropuheluun, jonka lisäksi omat näkemykset tuodaan esille perusteluineen. Esseen rakenne koostuu kolmesta osasta: johdantojakso, kehittelyjakso ja yhteenvetojakso.
Lopuksi essee kannattaa lukea ääneen, jolloin tekstin johdonmukaisuus ja rakenteiden ymmärrettävyys on helpommin tarkistettavissa. Suositeltavaa olisi lukea teksti läpi kappale kerrallaan ja kyseenalaistaa jokaisen kappaleen kohdalla, mikä on kappaleen pääasia ja tuleeko se selvästi ilmi.
Tiivistelmä
Tiivistelmä on omin sanoin kirjoitettu lyhennelmä tehdystä tehtävästä, tekstistä tai tutkimuksesta. Tyyliltään se on alkuperäistekstin kaltainen. Tiivistelmä voi olla kuvaileva tai informatiivinen eli tietoa antava. Kuvaileva tiivistelmä sisältää kuvailevaa tietoa alkuperäisen tekstin tarkoituksesta, tavoitteesta sekä rakenteesta jne. Informatiivinen tiivistelmä on "miniversio" koko tekstistä, jonka tarkoituksena on kuvata tekstin sisältö, ajatukset ja kirjoittajan sanoma. Tiivistelmä tulee laatia huolella ohjeiden mukaan. Usein se laaditaan viimeisenä sen ollessa osana muuta työtä, kuten pro gradu -tutkielmaa.
Referaatti
Referointi on omin sanoin lyhyesti selostamista aiemmin kuullusta tai luetusta. Asiatekstistä laadittu referaatti on selostava tiivistelmä, jonka tulee välittää lähtötekstin keskeiset ajatukset referaatin lukijalle oikeina ja täsmällisinä. Referaatin kirjoittamisessa pätevät samat ohjeet kuin tiivistelmän teossa sekä lisäksi on muistettava muutama oma "sääntö".
Portfolio
Portfolio kuvaa opiskelijan omaa osaamista. Se on itse laadittu kokoelma erilaisia kirjallisia, kuvallisia ja esimerkiksi äänellisiä dokumentteja, joihin liittyy kuvausta ja pohdintaa oman opiskeluprosessin eri vaiheista. Portfolio voi ollla esimerkiksi kansio, julkaisu, video, cd-levy tai ääninauha.
Tutkielmat ja opinnäytetyöt kandi ja gradu
Opintojen aikana tehdyillä opinnäytetöillä opiskelija esittelee teoreettista tietämystään sekä sitä, miten hän osaa soveltaa teoriatietoja omassa tutkimuksessaan. Joihinkin opinnäytetöihin liittyy kokeellinen tutkimus, jonka tuloksia opiskelija pyrkii selittämään teoriapohjasta käsin. Useimmissa tutkielmissa opiskelija kerää itse aineiston, jota hän sitten analysoi ja tulkitsee, jonka jälkeen kirjoittaa sen pohjalta raportin. Opinnäytetöissä ja tutkielmissa on opiskelijan tiedonhakutaidoilla sekä tieteellisen kirjoittamisen taidoilla keskeinen merkitys.