Kun väki kaikkoaa, kuntien on entistä tarkemmin mietittävä, mihin hupenevat resurssinsa käyttävät. Itä-Suomen yliopistossa on jo pitkään etsitty vastauksia vähenevän väestön kuntien kehittämisen haasteisiin.
- Teksti Sari Eskelinen | Kuvat Piia Juntunen/Vaarojen Sanomat, Varpu Heiskanen, Jarno Artika, Eija Laitila, Mänttä-Vilppula taidekaupunki, Kemiönsaaren kuvapankki/OneTake Productions
Yli 200 suomalaista kuntaa on menettänyt asukkaitaan kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Se on kaksi kolmasosaa Manner-Suomen kunnista. Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa nousi esiin, että kunnat toivovat enemmän liikkumavaraa paikallisille ratkaisuille ja ymmärrystä kuntien erilaisuudesta.
– Kunnat eivät haikailleet lisää valtionapua. Tutkittujen kuntien toive on, että niille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia hakea kuntakohtaisia vaihtoehtoja ja joustavia ratkaisuja lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen, tutkimusjohtaja Petri Kahila kertoo.
Näin kunnilla olisi paremmat mahdollisuudet vahvistaa elinvoimaansa, eli talouttaan sekä kuntalaisten hyvinvointia ja osallisuutta. – Talouskasvu ilman hyvinvointia ei takaa kuntien menestystä, ja toisaalta hyvinvointia on vaikea luoda, jos sille ei ole taloudellista pohjaa, professori Teemu Makkonen toteaa.
Supistuvan kunnan politiikkaa Juuassa
Kahila ja Makkonen ovat tutkineet vähenevän väestön kuntia, niiden elinvoimaa ja selviytymisen keinoja jo vuosia. Yksi lääke niiden elinvoiman kehittämisessä on älykäs sopeutuminen, jossa paikkaperustaisuus ja pitkän aikavälin suunnittelu ovat avainasemassa.
Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Markus Hirvoselle ajattelumalli on tuttu. Hän sovelsi sitä työskennellessään Ylä-Karjalassa sijaitsevan Juuan kunnanjohtajana vuosina 2016–2020, aikana ennen kuin älykkäästä sopeutumisesta oikeastaan edes puhuttiin.
– Teimme Juuassa supistuvan kunnan politiikkaa. Tämä ei tarkoittanut, että kaikkea olisi kurjistettu. Panostimme elinvoimaan ja pyrimme parantamaan hyvinvointia siinä ympäristössä, missä olimme. Kun esimerkiksi kyläkoulu lakkautettiin, tilalle tuli kylätalotuki. Kasvatimme myös järjestöavustuksia, jotta paikalliset yhteisöt menestyisivät.
Hirvosen johtajakaudella kunta päätti rakentaa uuden koulun, jonka suunnittelussa varauduttiin tulevaisuuden väestökehitykseen. Vaikka tarve oli 400 oppilaan koululle, uudisrakennuksen seinät pystytettiin 250 koululaiselle. Vuoteen 2028 saakka osa Juuan kunnan perusopetuksesta järjestetäänkin lukion tiloissa, minkä jälkeen peruskoululaisten pitäisi mahtua uuteen koulurakennukseen.
Kuntien pitäisi päästä irti siitä, että kuntastrategiat tehdään valtuustokausittain.
Petri Kahila
Tutkimusjohtaja
Resurssipula rajoittaa sopeutumista
Kahila johti keväällä 2022 päättynyttä Mitä on älykäs sopeutuminen Suomessa? -hanketta (ÄLY). Siinä selvitettiin, miten väestöltään vähenevät ja ikääntyvät alueet ovat oppineet hallitsemaan muutosta ja etsimään uusia mahdollisuuksia.
– Tässä työssä kuntastrategia on kuntien keskeisin kehittämisen työkalu. Kuntien pitäisi päästä irti siitä, että kuntastrategiat tehdään valtuustokausittain ja ajateltava pidemmälle tulevaisuuteen.
Kahila muistuttaa, että yksi kuntien sopeutumiskykyä rajoittava tekijä on resurssipula. Monissa kunnissa henkilöstön määrää on vuosien saatossa ajettu alas.
– Pienissä kunnissa voidaan olla äärirajoilla viranhaltijoiden tehtävien määrässä ja yksittäisellä viranhaltijalla on iso vastuu, jolloin on vaikea lähteä tekemään pitkän tähtäimen suunnittelua.
Väestön väheneminen ei ole synonyymi kurjistumiselle
Älykäs sopeutuminen tarkoittaa suunnitelmallista pitkän aikavälin paikkaperustaista sopeutumista ja uudistamista sosiaalisesti, alueellisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla väestön ja talouden muuttuessa.
– Kuntien on vaikea sanoa ääneen, etteivät ne ole kasvaneet, eivätkä tule kasvamaan. Älykkäässä sopeutumisessa keskeistä on, että kunnan kehitystä katsottaisiin realistisesti ja mietitään sen pohjalta, miten kunnalla on viimeisten vuosien aikana mennyt ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu, Makkonen huomauttaa.
Hän johti maaliskuussa 2022 päättynyttä Sopeutuvat innovatiiviset maaseudut -hanketta, jossa tarkasteltiin maaseutualueiden taloudellisesta kasvupotentiaalia, elinvoimaa, hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Tutkimuksen keskeinen sanoma oli, ettei väestön väheneminen ole kurjistumisen synonyymi. Kunnilla voi mennä hyvin, ja ne voivat hyviä paikkoja elää, vaikka väki vähenisikin. Markus Hirvonen allekirjoittaa tämän.
– Näkemys väestökehityksestä kunnan elinvoiman mittarina on suurin harha suomalaisessa keskustelussa. Se on vain yksi menestyvän kunnan mittari, toki äärimmäisen tärkeä sellainen. Väestökehityksen kääntyminen negatiiviseksi ei kuitenkaan tarkoita, että kunnat olisivat jotenkin kuihtuvia, onnettomia tai elinvoimattomia.
Luottamushenkilöiden on vaikea myöntää, ettei kunta kasva
ÄLY-tutkimuksessa havaittiin, että vain kolmasosa Suomen väestöltään vähenevistä kunnista on hyväksynyt väestön vähenemisen. Kuntien viranomaiset ovat hyvin kartalla kunnan realistisesta kehityksestä. Vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden sen sijaan on vaikeampi myöntää, ettei kunta tule kasvamaan. Miksi näin?
– Suomalaisissa kunnissa valtaa pitää sukupolvi, joka vielä muistaa maaseutukuntien glorian, jolloin kunnassa oli useita kyläkauppoja, nuoriso kuunteli Hurriganesia ja ajeli mopoilla ympäri kylänraittia. Kaivokset pyörivät ja joka kylällä oli sellutehdas. Tämän päättäjäsukupolven on vaikea hyväksyä, ettei se aika enää koskaan palaa, Hirvonen arvioi.
Päättäjien kanssa keskustellessaan Hirvonen on havainnut, etteivät he kuitenkaan aidosti usko väkiluvun isoon kasvuun. Kuntastrategioissa kuitenkin halutaan pitää yllä unelmia ja henkisesti kiinni ajatuksesta, ettei kylä ole kuolemassa pois.
– Talouspuheessa retoriikan pitää muuttua. On tuotava esiin, että tavoitteena on parantaa kuntalaisten onnellisuutta, ei kurjistaa. Jos sopeuttaminen tehdään fiksusti, rahat riittävät asukkaiden hyvinvointiin ja siihen, että kunta säilyy itsenäisenä.
Talouspuheessa retoriikan pitää muuttua.
Markus Hirvonen
Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja
Paikkaperustaisuus on kaiken kehittämisen ydin
Paikkaperustaisuuden tulisi olla kuntien kehittämisen ytimessä. Tutkijat puhuvat polkuriippuvuudesta, kehityksestä, jossa aiemmat valinnat vaikuttavat tuleviin valintamahdollisuuksiin.
– Älykkäässä sopeutumisessa on kyse siitä, miten kunta osaa hyödyntää sijaintitekijöitään.
Tutkimuksissa nousi esiin useita esimerkkejä siitä, miten kunnat ovat vastanneet muuttuneen toimintaympäristön asettamiin haasteisiin paikkaperustaisesti. SOMA-hankkeessa tarkasteltiin kymmentä esimerkkikuntaa: Leppävirtaa, Vieremää, Pyhäntää, Hailuotoa, Halsuaa, Maalahtea, Närpiötä, Taivassaloa, Luhankaa ja Pyhtäätä.
Esimerkiksi Pyhtäällä vanha kunnantalo sai uuden elämän kulttuuritalona, kun se myytiin kulttuuripalveluja järjestävälle yritykselle. Kasvihuonekaupunki Närpiö on edistänyt kahdensuuntaisen kotouttamisen mallia, jossa kuntalaisia on osallistettu maahanmuuttajien kotouttamiseen. Energiateollisuuden keskittymästä tunnettu Leppävirta taas on tehnyt kestävästä kehityksestä kehittämisensä kärjen.
– Strategiassaan kunta antaa itselleen oikeutuksen tehdä asioita ja tarttua mahdollisuuksiin. Erilaiset pilottikokeilut, hankkeet ja projektit voidaan ottaa kunnissa strategisiksi työkaluiksi, Makkonen sanoo.
Yritysten toimintaedellytysten vahvistaminen edistää hyvinvointia
ÄLY-hankkeen viidessä tapaustutkimuskunnassa – Kemiönsaaressa, Mänttä-Vilppulassa, Ilomantsissa, Utajärvellä ja Kemijärvellä – tarkasteltiin, millä edellytyksillä älykäs sopeutuminen voi hillitä alueiden eriytymistä. Kunnissa on vahva näkemys siitä, että kuntalaisten hyvinvointia voidaan edistää vahvistamalla elinkeinoelämän ja yritysten toimintaedellytyksiä.
Muita älykkään sopeutumisen mahdollistajia olivat muun muassa monipaikkaisuuden edistäminen, nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja digitalisaation vahvistaminen, avoimuuden ja osallisuuden lisääminen sekä yhteistyö muiden kuntien, kolmannen sektorin sekä yritysten kanssa esimerkiksi palvelujen järjestämisessä.
Esimerkiksi Mänttä-Vilppulan taidekaupunkiajattelu rakentuu Serlachiuksen teollisuussuvun perinnölle, Kemiönsaaressa merellisyys luo edellytykset monipaikkaisuuden kehittämiselle. Monipaikkaisuuden edistämisen tärkein tavoite on kunnan palvelurakenteen kehittäminen, mikä houkuttelisi kuntaan myös uusia asukkaita ja turvaisi palvelut vakituisille asukkaille.
– Kunnan imago kehittyy siitä, että siellä on hyvät palvelut. Vajaan 7 000 asukkaan kunnassa on esimerkiksi kolme rautakauppaa, Kahila kertoo.
Siihen, miten kunta ui muutosten aallokossa, voi vaikuttaa.
Teemu Makkonen
Professori
Älykäs sopeutuminen ei ratkaise eriytymiskehitystä
Kahila korostaa, ettei älykäs sopeutuminenkaan tule ratkaisemaan kuntien välistä ja niiden sisäistä eriytymiskehitystä.
– Vaikka kunnat olisivat kuinka proaktiivisia, kaikkiin valtiontalouden aiheuttamiin kuntatalouden paineisiin ei älykkäällä sopeutumisellakaan pystytä reagoimaan.
Samaa korostaa myös Makkonen. Laajoihin maailmantalouden kehityskulkuihin suomalaisilla kunnilla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa. – Yksittäinen kunta ei ratkaise globaalia finanssikriisiä. Siihen, miten kunta ui muutosten aallokossa, voi kuitenkin vaikuttaa.
Koronapandemia käänsi suomalaisen muuttoliikkeen suuntaa – ainakin hetkellisesti. Monen muuttotappiokunnan muuttovoittotilastot näyttivät useamman tappiollisen vuoden jälkeen positiivista vihreää.
– Suomen aluerakenteen iso kuva ei kuitenkaan muutu, jos yritykset eivät liiku, eivätkä työpaikat siirry. Niiden sijainti on määräävä tekijä, Teemu Makkonen painottaa.
Siksi korona ei ole ratkaisu vähenevän väestön kuntien haasteisiin. Pientä helpotusta se voi tuoda tilanteeseen, tutkijat myöntävät. Petri Kahila muistuttaa, että monipaikkaisuudesta ja joustavasta elämäntavasta on puhuttu jo pitkään. Hän itse oli 1990-luvulla mukana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa, jossa pureuduttiin aiheeseen.
– Monipaikkaisuuden kasvun taustalla on pidempiaikainen kehitys. Tietotekniikan kehittyminen on edistänyt etätyötä ja suomalaisten vapaa-aika on lisääntynyt.
Monipaikkaisuuden roima kasvu edellyttäisi Suomessa lainsäädännön muuttamista, sillä perustuslaki ei mahdollista esimerkiksi kaksoiskuntalaisuutta.
– Monipaikkaisuus tarkoittaisi myös sitä, että ihmiset liikkuisivat enemmän, mikä on kestävän kehityksen vastaista. Myös tämä näkökulma täytyy ottaa huomioon, Kahila huomauttaa.
Älykäs sopeutuminen on realismia
Tutkijoilla ei myöskään ole tarjota mitään sudenpentujen käsikirjaa älykkään sopeutumisen malleista, vaikka päättäjät sellaista kaipasivatkin. Jo sillä, että eriytymiskehitys nostetaan pöydälle, on kuitenkin iso merkitys.
– Jos Rääkkylässä ymmärretään, miksi Espoossa rakennetaan metroa ja vastaavasti Espoossa ymmärretään, miksi Rääkkylä tarvitsee rahaa kehittämiseen, on saatu aikaan jo aikamoisia tuloksia.
Realismia, sitä älykäs sopeutuminen on, Makkonen kiteyttää.
Maakunnilla keskeinen rooli älykkään sopeutumisen juurruttamisessa
ÄLY-hankkeessa havaittiin, että älykäs sopeutuminen on osa maakuntaohjelman strategiatekstiä vain yhdessä maakunnassa, Pohjois-Karjalassa. Kahila muistuttaa, että maakunnilla on valtiovallan ohella keskeinen rooli, kun älykkään sopeutumisen ajattelutapaa juurrutetaan kuntiin ja motivoidaan niitä uudenlaiseen kehittämistyöhön.
Hirvonen kertoo, että Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa tunnustettiin tosiasiat huolellisesti luodun tilannekuvan pohjalta. Joensuu ja sen ympäryskunnista Kontiolahti ja Liperi kasvavat, muualla maakunnassa väki vähenee.
– Tulimme poliitikkojen kanssa johtopäätökseen, että älykäs erikoistuminen on maakunnan suunta. Kunnat ovat tämän ymmärtäneet ja panostaneet asioihin, joissa ne ovat vahvoja. Mosaiikkimaisella kehittämisellä, jossa jokainen kunta huomioi omat vahvuutensa, voidaan rakentaa vahva kokonaisuus. Yhteistyön vahvistamisessa on meilläkin vielä tekemistä.
Pääkuva: Vuonna 2021 valmistuneen Juuan uuden kolun suunnittelussa varauduttiin tulevaisuuden väestökehitykseen. Kuva Piia Juntunen, Vaarojen Sanomat.
Maakuntajohtaja Markus Hirvosen valokuva: Jarno Artika.
ÄLY-hankkeessa tutkittiin älykkään sopeutumisen ajattelun soveltamista Alankomaissa, Ruotsissa ja Skotlannissa. Niistä löytyi toimintamalleja, joista Suomikin voisi ottaa opiksi.
- Alankomaissa ja Skotlannissa tuetaan kansallisilla strategioilla väestöään menettäviä alueita.
- Ruotsin pienissä kunnissa on maahanmuuttajien integroitumista ja työllistymistä ohjaavia yksiköitä.
- Alankomaissa Achterhoekin alueen väestöään menettävät kunnat tekevät tiivistä yhteistyötä ja sitouttavat sidosryhmiä yhteistyöhön.
- Skotlannissa Argyllin ja Buten hallintoalueella väestön vähenemiseen on vastattu kasvuhakuisilla, sopeutumiseen perustuvilla ja paikkaperustaisilla toimintamalleilla. Politiikan tavoitteena on pitää koko hallintoalue saaret mukaan lukien asuttuna.