Kasvustrategia on karhunpalvelus taantuville alueille

Vähenevän ja ikääntyvän väestön alueiden suunnittelu vaatii radikaalia ajattelun muutosta: kun perinteisesti pienetkin kunnat ovat laatineet suureellisia suunnitelmia ja strategioita kasvun varaan, nyt kuntien tulisi suunnitella palvelujen sopeuttamista vähenevän väestön tarpeisiin. Muutos on usein kivulias.

– Alueiden suunnittelun paradigma on ollut aina kasvulähtöinen. Kun on suunniteltu kasvua, on vaikeaa saada läpi ajatusta, että pitäisikin kääntää kelkka ja suunnitella taantumaa. Yleensä kunnan viranhaltijat ja kuntapoliitikotkin ymmärtävät supistamisen tarpeen, mutta poliitikoille on vaikea sanoa sitä ääneen, kuvaa muutosta aluetutkimuksen ja talousmaantieteen professorina aloittanut Teemu Makkonen Itä-Suomen yliopistosta.

Makkonen on nähnyt hyvin tehtyjä kuntastrategioita ja vastapainoksi niitä, jotka ovat toiveiden tynnyreitä. Toiveiden kuvajaisia ovat mainoslauseet, joissa moni kunta esittää itsensä jonkin asian pääkaupunkina ja keskipisteenä. Myös palatsimaiset kunnantalot luovat mielikuvaa kasvusta. Harvempi kunta toteaa rohkeasti strategiassaan, että se ei tähtää enää kasvuun.

– Pienen yksikön taistelun tulee perustua realismiin. Miksi esimerkiksi pitäisi rakentaa älyttömän iso ja kallis uusi koulu kuntakeskukseen ja lakkauttaa kyläkoulut, jos kuntakeskuksessa ei asu kymmenen vuoden päästä riittävästi lapsia? Olisiko järkevämpää pitää pienemmän kyläkoulut voimissaan, kysyy Makkonen.

Makkonen johtaa Sopeutuvat innovatiiviset maaseudut (SOMA) -tutkimusprojektia ja toimii tutkijana alueiden älykästä sopeutumista tutkivassa ÄLY-hankkeessa. Molemmat lähestyvät samaa ilmiötä eli vähenevän ja ikääntyvän väestön alueiden älykästä sopeutumista.

– Molemmissa projekteissa mietitään samaa kysymystä eli miksi alueilla, joissa väestö supistuu, monilla mittareilla asiat menevätkin hyvin. Kunnilla on ollut mielenkiintoisia ja innovatiivisia kokeiluita, mitä kunta organisaationa voi tehdä. Esimerkiksi Pyhtäällä kunnantalo myytiin edullisesti kulttuuripalveluita tarjoavalle yrityksille. Pyhtäällä ymmärrettiin, että kunnan tehtävä ei ole kiinteistöjen omistaminen. Sen sijaan kulttuuripalvelut tuovat elävyyttä kuntaan.

Business Finlandin rahoitus loi kasvua alueille korona-aikana

Teemu Makkonen aloitti aluetutkimuksen ja talousmaantieteen professorin vakituisessa tehtävässä Itä-Suomen yliopistossa 1.11.2021. Hän työskentelee Karjalan tutkimuslaitoksella Joensuun kampuksella. Professuuriin kuuluu myös opetustyötä historia- ja maantieteiden laitoksella.

– Lyhyesti sanottuna tutkin, miksi joillakin alueilla menee hyvin ja miksi toisilla alueilla ei mene hyvin. Sitten yritämme keksiä keinoja, miten alueilla voisi mennä paremmin. Talousmaantiede tutkii alueiden menestymistä taloustieteen näkökulmasta. Aluetutkimuksen näkökulma on laajempi, ja se tutkii alueen kehittyneisyyttä myös ihmismaantieteen ja luonnonmaantieteen keinoin, kuvaa Makkonen työkenttäänsä.

Aluetutkimus lähtee ymmärryksestä, että pienemmillä yksiköillä on omaleimaisuutta ja oma tarkoituksensa, joita esimerkiksi valtiotaso ei pysty kuvaamaan. Suomen tasollakin Helsinki ja Ilomantsi ovat hyvin erilaiset. Alueiden erityispiirteiden huomioiminen on tärkeää politiikkasuosituksissa.

– Alueen supistuminen on erilaista kaupungin lähiössä kuin syrjemmällä olevalla kylällä. Vaikka supistumisen ilmiö on globaali, sen alueellinen konteksti on omanlaisensa. Liikaa ei voi yleistää. Jos tutkijoiden laatima politiikkasuositus on liian yleisellä tasolla, se ei sovi välttämättä kenelläkään. Ainakaan ääripäissä se ei osu oikeaan.

Makkonen väitteli filosofian tohtoriksi talousmaantieteestä Helsingin yliopistosta 2012. Väitöstutkimuksen aiheena oli innovaatioiden maantiede. Teema kulkee mukana Business Finlandin rahoittamassa CoSPIN-hankkeessa, jossa Makkonen toimii osatutkimuksen johtajana.

– Talouskasvu syntyy innovaatioista, ja kaikki taloudellinen kehitys voidaan määritellä innovaatioiksi. CoSPIN-hankkeessa on tarkoitus katsoa, miten rahoitus innovaatioihin tuo talouskasvua alueelle. Korona-aikana Suomessa jaettiin paljon Business Finlandin kehittämisrahaa ja keskusteltiin siitä, oliko se järkevää vai ei. Ennustemallit näyttävät, että se oli fiksu veto ja linkittyy hyvin selvästi alueiden talouskasvuun, Makkonen sanoo.

”Innovaatiot syntyvät riittävästä erilaisuudesta”

Teemu Makkonen on syntyisin Pohjois-Karjalasta, mikä selittää hänen tutkimuskiinnostuksensa ylirajaisuuteen.

– Neuvostoliitto kuulosti lapsena pelottavalle, mutta kun aikuisena tehtiin kauppaa venäläisten kanssa, ei se niin pelottavaa enää ollut. Ylirajaisuus ja rajat ylittävä kaupankäynti pitää nähdä erityisesti voimavarana, Makkonen painottaa.

Makkonen purkaa myös käsitystä jyrkistä alueista ja rajoista. Hänen mukaansa alueet muodostavat nykyisin ”virtojen verkoston”.

– Millaisia virtoja rajan yli menee? Onko raja iso este vai mahdollistaja? Näen sen mahdollistajana kuten Pohjois-Karjalassa, kun siitä syntyy kauppaa.

Riittävästä erilaisuudesta on myös hyötyä – täydellinen samanlaisuus kun ei tuo enää opittavaa.

– Tietyn verran ylirajaisessa kaupankäynnissä pitää olla integraatiota lainsäädännön puitteissa, mutta innovaatiot syntyvät riittävästä erilaisuudesta, Makkonen muistuttaa.

Teemu Makkonen

• Professori, aluetutkimus ja talousmaantiede, Itä-Suomen yliopisto, 1.11.2021–
• Filosofian tohtori, Helsingin yliopisto, 2012.
• Dosentti, raja-alueiden talouskehitys, Itä-Suomen yliopisto, 2019.
• Dosentti, talousmaantiede, Helsingin yliopisto, 2015.

Tärkeimmät tehtävät

• Ma. professori, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, 2019–2021.
• Tutkimusjohtaja, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, 2018–2019.
• Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, 2016–2018.
• Tutkijatohtori (Marie Curie), University of Surrey, 2014–2016.
• Apulaisprofessori, University of Southern Denmark, 2014.

Painolaatuinen valokuva on ladattavissa mediakäyttöön verkosta: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/44536?encoding=UTF-8

Lisätietoja