Yleisyydestään huolimatta diabetesta sairastavien syömishäiriöoireet jäävät helposti tunnistamatta ja hoitamatta terveydenhuollossa. Joulukuun Diabetes ja lääkäri -lehdessä on julkaistu uusi helppokäyttöinen kysely syömishäiriöoireiden seulontaan lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Se auttaa terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan erityisesti insuliinihoitoiseen diabetekseen liittyvän syömishäiriöoireilun.
Kuten syömishäiriöoireet koko väestön keskuudessa, myös diabetesta sairastavien syömishäiriöt ovat alitunnistettuja ja -hoidettuja. Noin joka neljäs insuliinihoitoista diabetesta sairastavista aikuisista kärsii syömishäiriöoireista, jotka vaikeuttavat elämää ja heikentävät diabeteksen hoitotasapainoa.
– Ongelmana on ollut, että syömishäiriön diagnoosiluokitukset ja useimmat syömishäiriöitä seulovat kyselyt eivät ota huomioon niitä erityispiirteitä, joita insuliinihoitoisen diabeteksen ja syömishäiriöoireilun yhdistelmään liittyy, kirjoittavat väitöskirjatutkijat Pia Niemelä ja Hanna Leppänen Itä-Suomen yliopistosta sekä lääketieteen tohtori, apulaisylilääkäri Reeta Rintamäki Kuopion yliopistollisesta sairaalasta Diabetes ja lääkäri -lehdessä.
Diabulimia altistaa lisäsairauksille
Tyypin 1 diabetesta hoidetaan aina insuliinilla, mutta myös tyypin 2 diabetesta sairastava voi tarvita insuliinia. Erityisesti diabetekseen liittyviä syömishäiriöoireita ovat painonnousun pelko insuliinihoidon vuoksi ja insuliiniannosten tahallinen rajoittaminen painonhallintamielessä. Kun diabetesta sairastava jättää insuliinia annostelematta, hänen verensokerinsa kohoaa ja hän menettää sokeria ja energiaa runsaasti virtsan mukana. Tällaista diabetekseen liittyvää syömishäiriöoireilua kutsutaan diabulimiaksi.
– Syömishäiriöoireilun varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska oireilu heikentää diabeteksen hoitotasapainoa ja lisää lisäsairauksien mahdollisuutta. Kun oireilu jatkuu pitkään, siitä voi olla vaikeampi päästä eroon, Rintamäki sanoo.
Syömishäiriöihin liittyviä diabeteksen lisäsairauksia ovat pienten suonten sairaudet, kuten silmänpohja- ja munuaissairaudet, sekä ketoasidoosi eli happomyrkytys. Syömishäiriöt lisäävät myös ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Kyselylomake auttaa oireiden tunnistamisessa
Lääkärin tai hoitajan tulisi pysähtyä kysymään mahdollisesta syömishäiriöoireilusta viimeistään silloin, kun diabetesta sairastavalla on hoitoväsymystä tai heikentynyt hoitotasapaino tai kun kehonkuva ahdistaa. Rintamäki toivoo, että Kuopion yliopistossa tutkittu ja suomeksi käännetty kyselylomake otettaisiin käyttöön vastaanotoilla ainakin siinä vaiheessa, kun epäily syömishäiriöoireilusta herää.
DEPS-R-kysely sisältää 16 väittämää, ja tutkimusten mukaan se tunnistaa diabetesta sairastavien aikuisten syömishäiriöoireet hyvin. Artikkelin kirjoittajat korostavat, että pitkät hoitosuhteet helpottavat vaikean aiheen puheeksi ottamista vastaanotolla ja että oireista kysyminen voi olla potilaalle suuri helpotus. Joskus keskustelu riittää hoidoksi.
Kun potilaalla todetaan sekä insuliinihoitoinen diabetes että vakavampi syömishäiriö, hoitotiimissä yhteistyötä tekevät diabeteshoitaja ja -lääkäri sekä syömishäiriöiden hoitoon perehtynyt psykiatrinen tiimi. Tiimiin kuuluu niin diabeteksen kuin syömishäiriöidenkin hoitoon erikoistunut ravitsemusterapeutti. Hoidossa tärkeintä on ottaa molemmat sairaudet huomioon.
Tiedote: Suomen Diabetesliitto
Diabetes ja lääkäri -lehti on luettavissa täällä.
Diabulimiaa käsitellään myös joulukuun Diabetes-lehdessä. Artikkeli on luettavissa Diabetes-verkkolehden avoimessa arkistossa täällä.
Lisätietoja:
Apulaisylilääkäri Reeta Rintamäki, KYS, reeta.rintamaki@pshyvinvointialue.fi
