Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjassani tarkastelen suomalaisen musiikkikasvatuksen paradigman muutosta teknologia-avusteisen produktiivisen musiikkikasvatuksen kautta. Nykyopetussuunnitelma korostaa luovia menetelmiä, kuten säveltämistä ja improvisointia, samanarvoisina aiemmin sävelletyn materiaalin harjoittelun kanssa. Mahdollisuudet luovaan musiikilliseen toimintaan toteutuvat kuitenkin suurimmassa osassa kouluista liian harvoin. Tutkimusten mukaan syynä ovat muun muassa suuret ryhmäkoot, puutteelliset teknologiaresurssit ja oppilaiden eritasoiset taidot.
Produktiivinen musiikkikasvatus tarjoaa keinoja helpottaa opettajien työtä ja rikastuttaa musiikkikasvatusta. Musiikilliset luovat työtavat kehittävät oppilaan laaja-alaisia taitoja, kuten ongelmanratkaisua, tunne- ja yhteistyötaitoja, luovaa ajattelua ja kykyä toimia ryhmässä. Teknologia ja pedagogisesti toimivat sovellukset tarjoavat myös ratkaisuja vastata erilaisten oppijoiden haasteisiin luokassa, esimerkiksi neurokirjon oppilaat ovat pystyneet teknologisten sovellusten avulla keskittymään suuressa ryhmässä paremmin.
Väitöskirjani ensimmäiset osatutkimukset keskittyvät opettajankoulutukseen, ja niissä tutkin, miten luovat menetelmät ja musiikkiteknologia voivat parantaa tulevien opettajien musiikillista osaamista. Kolmannessa osatutkimuksessa selvitetään, miten luovaa musiikkikasvatusta ohjataan Suomen kouluissa, miten opettajat hyödyntävät teknologiaa ja minkälaista täydennyskoulutusta he tarvitsevat.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöskirjani osatutkimukset keskittyvät teknologia-avusteiseen luovaan musiikkikasvatukseen ja sen integroimiseen opettajankoulutukseen. Tulokset osoittavat, että luovat menetelmät ja musiikkiteknologia parantavat merkittävästi tulevien opettajien musiikillista osaamista.
Ensimmäisessä ja toisessa osatutkimuksessa kävi ilmi, että teknologia-avusteinen luova musiikkikasvatus tulisi vakiinnuttaa osaksi musiikkikasvatuksen opintoja. Ensimmäisen osatutkimuksen mukaan musiikin aineenopettajat kokivat oppimansa asiat merkittäviksi ja aikoivat hyödyntää niitä tulevassa työssään.
Toisen osatutkimuksen osallistujat olivat toisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoita ja valtaosa koki, että teknologian hyödyntäminen ja luovat opetusmenetelmät monipuolistavat opetusta ja mahdollistavat innostavan ja laadukkaan musiikintunnin pitämisen myös niille, joilla ei ole musiikkiin harrastuneisuutta tai pitkää soittotaustaa. Sovellukset madalsivat selvästi kynnystä musiikin ja luovuuden opettamiseen. Osalla opiskelijoista oli jäänyt musiikintunneilta omalta kouluajalta traumoja, mutta luovien tehtävien avulla he löysivät taas musiikin ilon ja saivat musiikin opetuksesta positiivisia kokemuksia.
Kolmas osatutkimus osoitti, että työelämässä olevat musiikinopettajat kaipaavat lisää täydennyskoulutusta, erityisesti teknologia-avusteisen luovan musiikkikasvatuksen toteuttamiseen. Suurin osa opettajista hyödyntää teknologiaa luovassa toiminnassa, mutta vain harva on saanut riittävät työkalut luovan musiikillisen toiminnan ohjaamiseen omassa koulutuksessaan tai muistaa vastaavaa omilta kouluajoiltaan.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimukseni tuloksia voidaan käyttää hyväksi erityisesti opettajankoulutuksen kehittämisessä, integroimalla teknologia-avusteinen luova musiikkikasvatus kiinteästi osaksi opintoja. Vaikka musiikin aineenopettajien koulutus sisältää jo näitä elementtejä, luokanopettajat, jotka myös opettavat musiikkia, tarvitsevat lisää konkreettisia työkaluja. Tämän tarpeen huomioiminen palvelisi heitä erityisen tehokkaasti. Lisäksi tuloksia voi hyödyntää täydennyskoulutuksen suunnittelussa, mikä auttaa vastaamaan opettajien jatkuviin koulutustarpeisiin.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Kyseessä on poikittaistutkimus. Tutkimuksen ensimmäisessä artikkelissa kohderyhmänä olivat tulevat musiikinopettajat, joiden haastattelut analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa menetelmät siirtyivät mixed methodsiin, tutkimuskohteena olivat toisessa osatutkimuksessa tulevat luokanopettajat (N=185) ja kolmannessa jo työelämässä toimivat opettajat ja saimme vastaajia jokaisesta Suomen kunnasta. Osatutkimuksista kolmas on ehdottomasti määrällisin.
