Kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Sisu-sanalla oli myönteisiä merkityksiä jo varhaisissa teksteissä, ja sillä kuvattiin suomalaista yhteisöä ainakin jo 1860-luvulla. Käsite suomalainen sisu syntyi viimeistään 1890-luvulla. Sisusta keskusteltiin ja kiisteltiin 1900-luvulla esimerkiksi lakkoilun, sisällissodan, myöhempien sotien, urheilun ja työn yhteydessä. FM Tanja Helminen selvitti sisua ja sisudiskurssia käsittelevässä väitöstutkimuksessaan, miten sisusta kehittyi suomalaisuuteen yhdistetty käsite ja mitkä ovat suomalaisuuden sisutyypit.
Sisu muodostui käsitteeksi ensin lehdistössä
Helmisen tutkimuksessa selvisi, että lehdissä sisu liitettiin ainakin jo 1860-luvulla alueelliseen väestöön, pohjalaisiin. Suomalainen sisu -ilmausta käytettiin käsitteenä viimeistään vuosina 1896 ja 1897, jolloin sisu esitettiin rehtinä kansanluonteena, sitkeytenä ja kansanluonteenomaisena tapana reagoida asioihin.
‒ Lehdistössä sisusta tuli suomalaisuuden kuvaaja aiemmin kuin kaunokirjallisuudessa. Sisusta kirjoitettiin historiallisten henkilöiden ja fiktiivisten hahmojen, myös naisten, ominaisuutena, Helminen toteaa.
Kaunokirjallisuudessa sisu-sana esiintyi vielä 1800-luvulla melko vähän. Sen tulkinnoissa kuitenkin sisuun alettiin yhdistää työteliäisyyden, isänmaanrakkauden, äkkipikaisuuden ja rohkeuden tapaisia ominaisuuksia, jotka piispa, professori Daniel Juslenius nimesi suomalaisille kuuluviksi luodessaan sisukkaan suomalaisuuden kuvastoa 1700-luvulla.
Sisu tarkoitti 1500–1700-luvuilla usein sisäosaa ja sisäelimiä, elävien olentojen ominaislaatua ja luonnetta tai vaikkapa ilkeyttä ja häijyyttä. Sanakirjassa erotettiin toisistaan abstrakti ja konkreettinen sisu sekä sisu ja paha sisu jo vuonna 1838. Myös rohkeus sisun merkityksenä tunnettiin vuodesta 1860 asti.
Sisulla rakennettiin ja kyseenalaistettiin kansallista identiteettiä
Sisu toimi 1900-luvun alkupuolella suomalaisuusideologian välittäjänä. Miehiltä ja naisilta odotettiin usein kirjallisuuden hahmoihin vedoten ”hyvää” sisua kansakunnan rakentamisessa ja kotimaisen työn lisäämisessä. Naisten sisua tarvittiin lisäksi kansalaisten ”pahan” sisun ohjaamisessa hyötykäyttöön ja se liitettiin kieltolainkin ajamiseen ja kumoamiseen.
Sisällissodassa kielteinen ja myönteinen sisu sekä suomalainen sisu esitettiin kummankin osapuolen ominaisuutena. Talvisodassa sisu nähtiin jälleen koko kansan hyveenä. Yhtäältä sisusta kiisteltiin, toisaalta sen avulla luotiin yhtenäisyyttä ja Suomi-kuvaa. Urheilijoihin sisu liitettiin viimeistään 1900-luvun alussa.
Helmisen mukaan urheilun kultakauden miessankarit ja talvisodan sotilaat ovat yleisesti käytettyjä esimerkkejä suomalaisesta sisusta. Sisun ja suomalaisuuden varhaisia kytköksiä tai naisten sisukkuutta ne eivät valaise.
– Sisua oli tarkasteltava hyvin laajassa aineistossa ja pitkällä aikavälillä juuri niiden asioiden purkamiseksi, joita on totuttu pitämään itsestäänselvyyksinä, Helminen muistuttaa.
Vielä 1900-luvun jälkipuolella sisua ylistettiin muun muassa urheilussa ja suomalaisten sisuun vedottiin niin yrityselämässä kuin hyvinvoinnin lisäämisessä. Sisu-nimisiä tuotteita valmistettiin ja markkinoitiin entistä enemmän, myös naisille ja perheille. Sisun olemassaoloa kuitenkin kyseenalaistettiin yhä useammin.
Neljä sisutyyppiä ja sisututkimuksen merkitys
Helminen hahmotti aineistostaan neljä suomalaisuuden sisutyyppiä, jotka ilmentävät erilaisia suomalaisuuden malleja. Sisutyypit ovat temperamenttinen uhmaaja, sitkeä sinnittelijä, määrätietoinen toimija ja onnistuva sankari.
Sisua on 2020-luvullakin pidetty suomalaisena puhuttaessa urheiluvoitoista, koronapandemiasta tai vaikkapa Nato-jäsenyydestä. Helmisen tutkimus auttaa ymmärtämään, miten ja millaisten tapahtumien myötä sisusta kehittyi merkittävä suomalaisuuden tekijä. Lisäksi se monipuolistaa kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimusta sekä julkista keskustelua sisusta.
Aineistona Helminen käytti tutkimuksessaan pääosin kanonisoidun kirjallisuuden teoksia ja lehtikirjoituksia. Väitöstutkimus on ensimmäinen syvällinen tutkimus sisusta suomalaisuuden kontekstissa.
FM Tanja Helmisen kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja Pää- ja sivurooleissa sisu. Sisu ja sisudiskurssi Suomen kirjallisuudessa ja suomalaisuutta koskevassa keskustelussa tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella 26.4.2024 klo 12 alkaen. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Marja Jalava Tampereen yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Erkki Sevänen Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuus on suomenkielinen, ja sitä voi seurata verkossa.
Väittelijän painolaatuinen kuva
Väitöskirja verkossa
Lisätietoja:
Tanja Helminen, tanjhe(at)student.uef.fi, 040 700 1033
