Ientulehduksesta alkava suusairaus tuplaa aivoinfarktin riskin jo työikäisillä – poskihampaat puolestaan voivat auttaa pitämään mielen terävänä.
Hampaiden reikiintymistäkin tavallisempi suun sairaus Suomessa on parodontiitti, jota sairastaa yli 60 prosenttia aikuisista. Se on hampaiden kiinnityskudosten tulehdussairaus, jonka ensimmäisiä oireita ovat ientulehdus ja verenvuoto ikenistä hampaita puhdistaessa. Hampaiden pinnalle kertyvä plakki ja hammaskivi edistävät parodontiitin kehittymistä.
Edennyt parodontiitti voi johtaa hampaiden heilumiseen ja irtoamiseen, mutta se voi lisätä merkittävästi monien muidenkin vakavien sairauksien riskiä ylläpitämällä tulehdustilaa elimistössä. – Tulehdus leviää suusta muuallekin elimistöön. Tulehtuneiden ikenien kautta suusta voi päästä myös bakteereja suoraan verenkiertoon, translationaalisen hammaslääketieteen professori Pirkko Pussinen kertoo.
Suussa on elimistön toiseksi rikkain mikrobiomi eli pieneliöiden, kuten bakteerien, hiivojen ja virusten yhteisö – enemmän niitä on vain suolistossa. Terveessä suussa on tasapainoinen mikrobiomi, parodontiitissa se muuttuu ja haitalliset bakteerit valtaavat alaa. – Ne saavat ravintoa tulehduksen tuhoamasta kudoksesta ja niiden lisääntyminen puolestaan kiihdyttää tulehdusta, eli syntyy noidankehä.
Ientulehduksen hoidolla suuhun voidaan vielä palauttaa terve mikrobiomi. Parodontiitista mikrobiomi ei enää palaudu ennalleen, vaikka tulehdus hoidetaan.
Pirkko Pussinen
Suun bakteerit saattavat edistää verihyytymien syntyä
Viime vuosina on tutkittu parodontiitin yhteyttä esimerkiksi aivoinfarktiin. – Parodontiittia sairastavilla on 2–2,5-kertainen riski saada aivoinfarkti jo työiässä, kertoo Pussinen, jonka tutkimusryhmä julkaisi äskettäin tuoreita tuloksia aiheesta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin alle 50-vuotiaina aivoinfarktin saaneita, joiden sairastumiselle ei löytynyt syytä perinteisistä aivoinfarktin riskitekijöistä. Sen lisäksi, että parodontiitti lisäsi aivoinfarktin riskiä, sen vaikeusaste oli yhteydessä aivoinfarktin vakavuuteen.
– Aivoinfarktin riski kasvoi myös invasiivisten hammashoitojen, kuten juurihoidon tai hampaan poiston jälkeen erityisesti henkilöillä, joiden sydämen eteisväliseinästä löytyi avoin soikea aukko.
Aukko saattaisi edistää aivoinfarktiin johtavan verihyytymän syntyä, samoin kuin verenkiertoon suusta päässeet bakteerit. – Saimme kuitenkin verinäytteet vasta muutaman päivän kuluttua aivoinfarktista, eikä potilaiden verestä siinä vaiheessa löytynyt bakteerien merkkiaineita.
Avoin soikea aukko on yleinen eikä sitä yleensä tarvitse hoitaa. Sen yhteys aivoinfarktiin on kuitenkin havaittu muissakin tutkimuksissa ja sulkuhoitoja on tehty uusien infarktien ehkäisemiseksi.
Poskihampaat stimuloivat aivoja
Väitöskirjatutkija Sam Asher on tarkastellut suun terveyden yhteyttä aivojen toimintaan toisesta näkökulmasta: kognitiivisten toimintojen heikentymisen ja dementian kannalta.
Kognitiiviset toiminnot liittyvät tiedon käsittelyyn, kuten havaitsemiseen, ajatteluun ja muistamiseen, ja niiden heikentyminen voi ennakoida dementiaa.
– Katsaus aiempaan tutkimukseen osoitti, että parodontiitilla ja erityisesti hampaiden menetyksellä voi olla yhteys dementiariskiin, ja päätimme tutkia tätä tarkemmin. Suomessa on laaja aineisto saatavilla kansallisista Terveys 2000- ja 2011-tutkimuksista, Asher kertoo.
– Yleensä ajatellaan, että ihminen pärjää 20 hampaalla, joten varsinaisesta hammaspuutoksesta on kyse, jos hampaita on alle 20.
Suomalaisaineistossa nähtiin, että hammaspuutos lisäsi sekä kognitiivisen heikentymisen että dementian riskiä. – Hieman yllättäen riski oli suurin, kun hampaita oli jäljellä 10–19. Voi olla, että siinä vaiheessa hammaspuutoksen muihin haittoihin yhdistyy suurempi tulehdustaakka kuin tilanteessa, jossa huonokuntoisia hampaita ei enää ole tulehdusta ylläpitämässä, Asher pohtii.
Ryhmän toinen tutkimus osoitti, että merkitystä on erityisesti sillä, mistä kohtaa hampaita puuttuu. – Etuhampaiden puuttumisella ei ollut merkitystä, mutta poskihampaiden puuttuminen lisäsi dementiariskiä, ja riski oli sitä suurempi, mitä enemmän ylä- ja alaleuasta puuttui vastakkaisia poskihammaspareja.
Asherin mukaan tähän voi olla monia syitä, yhtenä se, että vastakkaisten poskihampaiden ollessa jatkuvassa kosketuksessa keskenään aivoihin välittyy jatkuvaa stimulaatiota hammasjuurten hermoyhteyksien kautta. – Eläintutkimuksissa on havaittu, että aivojen hypotalamus alkaa surkastua ja kognitiiviset toiminnot heikentyä, kun tämä poskihampaiden kautta tuleva stimulaatio menetetään.
Hammaspuutokset voivat vaikuttaa aivoterveyteen myös esimerkiksi huonontuneen ravinnonsaannin ja elämänlaadun kautta. Hammasproteeseilla havaittiin näissä tutkimuksissa joitakin suojaavia vaikutuksia, mutta poskihammasparien puutosta ne eivät kompensoineet.
Poskihampaiden puuttuminen lisäsi dementiariskiä ja riski oli sitä suurempi, mitä enemmän ylä- ja alaleuasta puuttui vastakkaisia poskihammaspareja.
Sam Asher
Suun terveydellä yhteys veren rasva-arvoihin
Suoliston mikrobiomin merkityksestä terveydelle puhutaan paljon, ja suun terveys vaikuttaa myös siihen. Nielemämme syljen mukana suun bakteereja päätyy suolistoonkin. – Parodontiittipotilailla onkin havaittu epäsuotuisia muutoksia suoliston mikrobiomissa, Pussinen toteaa.
Suun taudinaiheuttajabakteerit voivat lisätä esimerkiksi suolen seinämän tulehdusta ja läpäisevyyttä ja sitä kautta mikrobiaineksen pääsyä muualle elimistöön. – Tämä voi osaltaan pitää yllä elimistön matala-asteista tulehdustilaa.
Hiljattain Pussisen johtamassa laajassa tutkimuksessa parodontiitilla ja karieksella havaittiin yhteys kohonneesta sydän- ja verisuonitautien riskistä kertoviin muutoksiin lukuisien aineenvaihdunnan merkkiaineiden pitoisuuksissa. Monet muutoksista liittyivät rasva- ja kolesteroliaineenvaihduntaan, joten suun tulehdukset voivat osin selittää huonoja veren rasva-arvoja.
Parodontiitti voi myös nostaa verenpainetta ja heikentää diabeteksen hoitotasapainoa. – Suun tulehdukset vaikeuttavat verensokerin hallintaa ja voivat lisätä liitännäissairauksien vaaraa, joten diabeetikkojen on erityisen tärkeää hoitaa ja hoidattaa suun terveyttä. Korkea verensokeri puolestaan lietsoo suun tulehduksia. Tämä koskee Suomessakin suurta osaa väestöstä.
Suusairauksien yhteyttä kansantauteihin ja esimerkiksi autoimmuunisairauksiin saattaa osin selittää se, että sairauksilla voi olla yhteistä perinnöllistä taustaa. – Tämän selvittämiseen FinnGen-hanke on Suomessa antanut mahtavan mahdollisuuden, ja pian aiheesta tiedetäänkin paljon enemmän, Pussinen sanoo.
Geneettinen alttius suusairauksille voitaisiin tulevaisuudessa ottaa yksilöllisesti huomioon esimerkiksi täsmähoitojen valinnassa ja tiiviimmässä seurannassa.
Sairauksien geneettistä taustaa selvittävässä kansallisessa FinnGen-hankkeessa on kerätty jo kaikkiaan 500 000 suomalaisen genomitiedot. Pussinen toimii hankkeessa hammaslääketieteen kliinisen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana.
Suun viromi on vielä mysteeri
– Ientulehduksen hoidolla suuhun voidaan vielä palauttaa terve mikrobiomi. Parodontiitista mikrobiomi ei enää palaudu ennalleen, vaikka tulehdus hoidetaan, Pussinen sanoo.
Hyvää suun mikrobiomia voi tukea samanlaisella terveellisellä ruoalla kuin suolistomikrobejakin: syömällä esimerkiksi kuitupitoista ruokaa sekä välttämällä sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa. Markkinoilla on myös suun mikrobiomin tasapainottamiseen tarkoitettuja valmisteita, mutta Pussisen mukaan tutkijatkaan eivät vielä tunne tasapainoisen tai häiriintyneen suun mikrobiomin kaikkia osatekijöitä.
– Nyt tutkitaan paljon esimerkiksi bakteerien kiivasta viestiliikennettä, jota ne käyvät erittämiensä vesikkelien välityksellä. Myös suun viromin eli lukuisien virusten merkitystä on alettu vasta selvittää.
Monet suussa elävistä viruksista ovat bakteriofaageja eli ne pystyvät tartuttamaan bakteereja, vaihtamaan niiden kanssa geneettistä materiaalia ja muokkaamaan suun bakteerikantoja. Onkin visioitu, että viruksia voitaisiin valjastaa suun sairauksien hoitoon.
Lapsena opitulla suuhygienialla riskit voitaisiin minimoida
Kuopiolaisessa Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa löytyi hiljattain jo alakouluikäisiltä yhteyksiä suun bakteerien sekä metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden välillä. Pussisen mukaan vanhempien kannattaakin tiedostaa, että lapsena opitulla hyvällä suuhygienialla voitaisiin vähentää monia terveysriskejä.
– Hampaiden hoito on kyllä taitolaji, joka ei ole monilla aikuisillakaan hallussa – jonkinlaisia tietoiskuja ja kampanjoita aiheesta tarvittaisiin.
Suun tutkimus- ja hoitovälistä terveydenhuollossa julkaistiin hiljattain Suomen ensimmäinen hammaslääketieteen Hyvä käytäntö -konsensussuositus. Siinä suositellaan tutkimusta 2–4 vuoden välein terveille aikuisille, joilla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä. Kun suun sairauksia tai riskitekijöitä on, suu pitäisi tutkia 1–2 vuoden välein yksilöllisen tilanteen mukaan. Aikuisille ei yleensä lähetetä kutsua suun tutkimukseen, vaan aika pitää varata oma-aloitteisesti.
– Monissa muissa maissa hammaslääkärin tarkastusta suositellaan puolen vuoden välein. Meillä onkin tarkoitus seuraavaksi tutkia kansallisesta aineistosta, miten suun terveydenhuollon palvelujen käyttö mahdollisesti vaikuttaa muihin terveysriskeihin, Asher kertoo.
Ohjevideoita hampaiden puhdistuksesta ja oppaita eri ikäryhmien suun terveydestä huolehtimiseen löytyy esimerkiksi Puhtaat hampaat -sivustolta: https://www.helsinki.fi/fi/projektit/puhtaat-hampaat
