Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksessa tarkastellaan eri ikäisten ihmisten paikoille antamia merkityksiä subjektiivisen hyvinvoinnin tuottajina. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millaisia hyvinvointiin liittyviä merkityksiä lapset, nuoret, vanhemmat ja nuoret aikuiset antavat asuinalueensa paikoille? 2) Millaista tietoa tutkimuksessa käytetyt visuaaliset ja verbaaliset laadulliset menetelmät muodostavat eri ikäisten subjektiivisesta hyvinvoinnista paikoissa? Tutkimuksella lisätään moninäkökulmaisuutta ja tuodaan esiin usein piiloon jääviä hyvinvoinnin positiivisia ilmentymiä erityisesti asuinalueilla, joita sosioekonomisten mittareiden kautta tarkasteltuna pidetään haasteellisina.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Asuinalueiden tarkastelu on perinteisesti keskittynyt erilaisiin hyvinvoinnin riskitekijöihin ja pahoinvoinnin ilmentymiin, erityisesti sellaisilla asuinalueilla, joiden sosioekonominen profiili on matala. Vaikka hyvinvoinnin vajeita on syytä tutkimuksella tunnistaa, saattaa niihin keskittyminen tuottaa myös negatiivisia seurauksia, ylläpitää ongelmiin keskittyviä stereotyyppisiä mielikuvia sekä jättää piiloon asuinalueiden ja niiden asukkaiden olemassa olevat voimavarat. Tällä tutkimuksella tuodaan esiin usein piiloon jääviä hyvinvoinnin ilmentymiä ja lisätään moninäkökulmaisuutta paikkoihin kytkeytyvään hyvinvointiin.
Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka tarjoavat kuvakulmia lasten, nuorten, vanhempien ja nuorten aikuisten paikoille antamille merkityksille subjektiivisen hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapset, nuoret, vanhemmat ja nuoret aikuiset kokevat asuinalueensa paikat merkityksellisiksi omalle hyvinvoinnilleen. Lapsille ja nuorille paikassa syntyvän hyvinvoinnin merkityksellisiä ulottuvuuksia ovat sosiaalinen vuorovaikutus, mielekäs toiminta ja positiivinen tunnekokemus.
Lapset valokuvasivat ja piirsivät heille merkityksellisiä paikkoja ja kertoivat näistä paikoista valokuvahaastatteluissa ja piirustusryhmäkeskusteluissa. Esimerkiksi 6-vuotiaan lapsen ottama valokuva kotikerrostalon läheisyydessä olevasta kivestä on lempipaikka, missä lapsi kertoo leikkivänsä sisarensa kanssa. Näin kivi symbolisoi lapselle mielekkään toiminnan, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja positiivisen tunnekokemuksen yhteenkietoumaa. Lapsille luonto ja erilaiset luonnonelementit tarjoavat niin mielekkään toiminnan kuin sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Lapsilla on myös kyky muokata paikkoja omaan käyttöön hyödyntämällä ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia.
Kun lapsilla paikan merkitykselliset asiat omalle hyvinvoinnille kietoutuvat yhteen, vanhemmat jäsentävät paikan merkityksellisiä ulottuvuuksia eritellymmin. Vanhempien hyvinvointi paikoissa muodostuu fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen ympäristön kokonaisuudessa. Fyysisessä ympäristössä vanhemmat arvostavat asuinalueen palveluita, luontoa ja harrastusmahdollisuuksia. Vanhempien sosiaaliseen ympäristöön kuuluvat sosiaaliset verkostot perheeseen, läheisiin ja naapurustoon sekä yksityisyyden ja yhteisöllisyyden tasapaino. Psykologisen ympäristön vanhemmat liittävät asuinalueen turvallisuuteen ja maineeseen. Vanhemmat arvioivat turvallisuutta erityisesti lasten kasvuympäristön ja liikkumisen kannalta. Esimerkiksi lähiössä asuvat vanhemmat tunnistavat oman asuinalueensa maineen yleisesti huonoksi, mutta eivät itse jaa tätä näkemystä. Hyvinvointipalvelu muodostaa hyvinvointia tukevan paikan, kun hyvinvointipalvelussa tapahtuvassa kohtaamisessa vanhempi tai nuori aikuinen pääsee palvelun käyttäjänä aktiiviseen rooliin ja vastavuoroiseen suhteeseen palvelun työntekijän kanssa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimuksen tuloksia voidaan yhtäältä hyödyntää elinympäristöjen ja asuinalueiden suunnittelussa hyvinvointia paremmin huomioivaksi. Toisaalta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää paikan huomioivassa kasvatuksessa, kun halutaan ymmärtää eri ikäisten hyvinvoinnin merkitystä osana kasvu- ja oppimisympäristöjä.
Lasten ja nuorten kanssa saadut kokemukset visuaalisten ja verbaalisten tutkimusmenetelmien yhdistämisestä antavat viitettä siitä, että visuaalisia ja verbaalisia menetelmiä, erityisesti valokuvahaastattelua, voisi hyödyntää nykyistä laajemmin myös aikuisiin kohdistuvissa tutkimuksissa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimuksen aineistot on tuotettu Asuinalueiden kehittämisohjelmaan kuuluneessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa Asuinalue lapsiperheiden kokemana – hyvinvointi haasteellisessa ympäristössä vuosina 2013–2015 Lahden kaupungissa, jonka pääkohteena oli Liipolan lähiö. Tutkimushankkeen toteuttajaorganisaatio oli Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Aineiston tuottamisessa käytettiin laadullisina visuaalisina ja verbaalisina tutkimusmenetelminä valokuvahaastattelua (n=16), piirustusryhmäkeskustelua (n=49) ja teemahaastattelua (n=26).
Väitöstilaisuus
Väittelijän kuva
Lisätietoja: Kati Honkanen, kati.honkanen@sos-lapsikyla.fi, p. 040 733 3209, @honkanen_kati
