Kestävyyskunnolla ja lihasvoimalla on osin myönteisiä yhteyksiä kognitiiviseen toimintakykyyn keski-ikäisillä ja iäkkäämmillä, osoitti terveystieteiden maisteri Heikki Pentikäisen väitöstutkimus. Kognitiivisia toimintoja ovat erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvät prosessit.
Myöhäisiän kognitiiviseen heikentymiseen ja dementiaan johtavat hermostoa rappeuttavat sairaudet sekä verisuoniperäiset häiriöt ovat merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita ikääntyvien määrän kasvaessa voimakkaasti sekä Suomessa että maailmalla. Kaikki keinot, joilla kognitiivista heikentymistä voitaisiin ehkäistä tai viivästyttää, ovat ensiarvoisen tärkeitä sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Liikunnalla on suuri määrä tunnettuja terveysvaikutuksia ja käytännössä jokainen voi parantaa kestävyyskuntoaan ja kehittää lihasvoimaansa oikeanlaista liikuntaa lisäämällä. Kuitenkin liikunnan ja fyysisen kunnon vaikutukset aivojen rakenteisiin ja toimintaan tunnetaan vielä puutteellisesti. Pentikäisen väitöstutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kestävyyskunnon ja aivojen tilavuuksien välisiä yhteyksiä sekä kestävyyskunnon ja lihasvoiman yhteyttä kognitiivisiin toimintoihin ikääntyvillä miehillä ja naisilla.
Tutkimuksessa havaittiin, että parempi kestävyyskunto oli yhteydessä suurempaan aivokuoren harmaan aineen tilavuuteen sekä harmaan aineen kokonaistilavuuteen miehillä, joilla on kohonnut Alzheimerin taudin riski. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei kuitenkaan havaittu. Kestävyyskunnosta huolehtiminen saattaakin olla erityisen hyödyllistä ikääntyvien miesten aivoterveyden kannalta. Kattavasti mitattu ala- ja ylävartalon lihasvoima oli yhteydessä parempaan yleiseen kognitiiviseen toimintakykyyn. Sen sijaan käden puristusvoiman ja yleisen kognitiivisen toimintakyvyn välillä ei havaittu yhteyttä. Tulokset viittaavat siihen, että puristusvoimaa kattavampi lihasvoiman mittaaminen ala- ja ylävartalosta saattaa olla perusteltua, koska se voi kuvastaa lihasvoiman yhteyttä kognitioon puristusvoimaa paremmin. Kestävyyskunto oli kahden vuoden seurannassa positiivisesti yhteydessä yleiseen kognitiiviseen toimintakykyyn, toiminnanohjaukseen ja prosessointinopeuteen, mutta ei muistiin.
Kestävyyskuntoa kuvattiin maksimaalisella hapenottokyvyllä, joka mitattiin oirerajoitteisessa maksimaalisessa pyörä-ergometritestissä. Lihasvoimaa mitattiin käden puristusvoimalla, kolmella alaraajan liikkeellä sekä kahdella yläraajojen liikkeellä. Kognitiivisia toimintoja arvioitiin kattavalla neuropsykologisella NTB-testisarjalla (NTB) sekä yleistä kognitiivista toimintakykyä mittaavalla CERAD-testisarjalla. Aivot tutkittiin magneettikuvauksella ja kuvat segmentoitiin automaattisia menetelmiä käyttäen.
Väitöskirja pohjautuu kahteen laajaan väestöpohjaiseen interventiotutkimukseen. The Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability (FINGER) on kaksivuotinen muistitoimintojen heikentymisen ehkäisytutkimus henkilöillä, joilla on kohonnut dementian riski. Tutkimus toteutettiin kuudella paikkakunnalla eli Helsingissä, Vantaalla, Kuopiossa, Oulussa, Seinäjoella ja Turussa. Siihen osallistui yhteensä 1260 iältään 60–77-vuotiasta henkilöä. Dose Responses to Exercise Training (DR’s EXTRA) on 4-vuotinen satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus liikunnan ja ravinnon vaikutuksista endoteelitoimintaan, ateroskleroosiin ja kognitioon. Tutkittavina oli edustava väestöotos kuopiolaisia miehiä ja naisia, jotka otantahetkellä olivat 55–78 -vuotiaita.
Terveystieteiden maisteri Heikki Pentikäisen väitöskirja Cardiorespiratory fitness, muscle strength, brain volumes and cognition in aging men and women: A population-based study tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 31.1.2020. Vastaväittäjänä toimii professori Urho Kujala Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Rainer Rauramaa.
Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/35694?encoding=UTF-8