Ilmastonmuutos, luonnonvarojen hupeneminen ja ihmisen aiheuttama kuudes sukupuuttoaalto määrittävät hyvän elämän tavoittelua vuosi vuodelta enemmän. Myönteisenä pidetty yhteiskunnallinen edistys ja hyvinvointiin liittyvät käsitykset kyseenalaistuvat, sillä maapallon rajat eivät veny.
Tarvitaan kokonaisvaltainen muutos, jotta hyvinvoinnin tavoittelun saisi mahtumaan maapallolle. Juuri julkaistu, kansainvälisessä yhteistyössä toteutettu tutkimus planetaarisen sosiaalipedagogiikan teoriasta avaa näkymän oppivaan yhteiskuntaan perustuvaan muutosprosessiin.
Planetaarisen sosiaalipedagogiikan teoria on kaikille yhteiskunnan sektoreille sovellettavissa oleva oppimisen tapa, jossa ihmistä, yhteisöjä, yhteiskuntaa ja maailmaa tarkastellaan toisiinsa kytkeytyneenä systeemisenä kokonaisuutena. Eri asioiden ja ilmiöiden välisiin yhteyksiin pohjautuva todellisuuden tulkinta merkityksellistää elämää, lisää kuulumisen ja osallisuuden kokemuksia, laajentaa huolenpidon piiriä sekä tekee tietoiseksi omista vaikutusmahdollisuuksista.
Kriisiytyvässä ajassa on yhä oleellisempaa oppia olemaan yhtä maailman kanssa. Jokapäiväinen suomalainen elämä kytkeytyy monin tavoin muuhun maapallon elämään. Ihminen on jatkuvasti kiinnittyneenä ympärillään olevaan todellisuuteen esimerkiksi syömänsä ruuan ja hengittämänsä hapen kautta.
Tutkimusta johtaneen Itä-Suomen yliopiston professorin Arto O. Salosen mukaan keskeinen syy voimistuviin ekologisiin kriiseihin on harhakuva ihmisen ja muun todellisuuden välisestä erillisyydestä.
– Kun pyrkimyksenä on yhteiskunnan kokonaisvaltainen uudistuminen, tarvitaan pitävämpiä ja entistä systeemisempiä todellisuuden tulkintoja.
Muutosta on tavoiteltu talouteen ja teknologiaan perustuvalla uudistumisstrategialla. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä. Tarvitaan myös oppimista. Oppiva yhteiskunta rakentuu kansalaisten arvoissa, uskomuksissa ja maailmankuvissa tapahtuvien muutosten varaan.
OKKA-säätiön suunnittelupäällikön Erkka Lainisen sanoin yhteiskunnan uudistumisessa on kysymys siitä, kuinka ”tulemme tunteiden, kehon ja mielen tasoilla tietoisiksi arkisesta yhteydestämme ihmisiin ja muuhun luontoon”. Kokemus maailmaan kuulumisesta vahvistaa merkityksellisyyden tuntua ja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tarvittavaa toimijuutta.
Oppivan yhteiskunnan tuoma muutosvoima voi olla keskeinen tekijä koko yhteiskunnan läpäisemässä vihreässä murroksessa, jossa kansalaisten kulutuskäyttäytyminen, asuminen, liikkuminen, ruuantuotanto ja energiantuotanto rakentuu uusin tavoin. Myös käsitykset työstä ja taloudesta voivat uudistua. Kyse ei ole elämän kurjistumisesta vaan rikkaamman ja merkityksellisemmän elämän löytämisestä, kun tulevaisuuden toivo vahvistuu.
Lisätietoja:
Professori Arto O. Salonen, puh. 050 359 0613, arto.salonen(at)uef.fi
Tutkimusartikkeli:
Arto O. Salonen, Erkka Laininen, Juha Hämäläinen, Stephen Sterling. A Theory of Planetary Social Pedagogy. Educational Theory 73 nro 4 (2023). https://doi.org/10.1111/edth.12588
