Hyväksyvä katse

Syömishäiriöt, kuten laihuushäiriö ja ahmimishäiriö, ovat mielenterveyden häiriöitä, joiden hoidossa keskeistä on potilaan oma halu parantua ja muuttaa toimintatapojaan. Hoitoon voivat osallistua useat ammattilaiset lääkäreistä, ravitsemusterapeuteista ja psykologeista fysioterapeutteihin ja kouluterveydenhoitajiin.

Hoidossa painottuvat erilaiset terapeuttiset ja psykososiaaliset lähestymistavat, mutta tutkimusnäyttöä eri hoitomuodoista on niukasti ja hoitotuloksissa on edelleen parantamisen varaa. Syömishäiriöihin sairastuneista arviolta 50–70 prosenttia toipuu, 20–30 prosentilla oireilu jatkuu ajoittain ja 10–20 prosentilla häiriö kroonistuu.   

Ravitsemustieteen opiskelija Heini Kaartti tarkasteli pro gradu -työssään voimauttavaa valokuvaa aikuisten syömishäiriön hoidossa. Idea tuli vierailevalta tutkijalta Outi Nuutiselta, joka toimi myös työn ohjaajana yhdessä taiteen maisteri Miina Savolaisen kanssa.

– Lähtökohtana oli, voisiko voimauttava valokuva tarjota uuden, innovatiivisen työvälineen myös syömishäiriöiden hoidon tueksi.

Voimauttava valokuva on Savolaisen kehittämä sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa käytetään valokuvausta ja valokuvia muun muassa vuorovaikutuksen, identiteettityön ja voimavarojen tunnistamisen välineenä. Hän aloitti menetelmän soveltamisen lastensuojelun parissa ja on 2000-luvulla kouluttanut muun muassa sosiaali-, terveys- ja opetusalojen ammattilaisia käyttämään sitä työssään.  

Osana opinnäytetyötään Kaartti suunnitteli ja toteutti Savolaisen kanssa voimauttavan valokuvauksen työpajoja pienelle ryhmälle 22–35-vuotiaita, syömishäiriötä sairastavia tai siitä toipuvia naisia. Työpajoissa painottui parityöskentely, jossa molemmat olivat vuorollaan sekä kuvaajana että kuvattavana.

– Voimauttavassa valokuvassa kuvaustilanteen dynamiikka poikkeaa perinteisestä, sillä kuvattava päättää, millaisena hän haluaa juuri sillä hetkellä tulla nähdyksi. Kuvaaja toimii kuuntelijana ja hyväksyvänä katseena, Kaartti kertoo.

Työpajojen välillä osallistujat tekivät erilaisia harjoituksia, esimerkiksi tarkastelivat eri puolia itsestään ja pitivät vähän aikaa kuvapäiväkirjaa hetkistä, joissa kokivat itsensä tavalla tai toisella myönteisesti.

– Harjoituksiin voi ottaa uusia kuvia kännykällä tai etsiä valmiita kuvia, ja niihin voi liittää myös tekstiä tai ääntä. Osallistujat lähestyivät samoja teemoja hyvinkin eri tavoin, ja ryhmässä keskusteltiin harjoitusten herättämistä ajatuksista.

Osallistujien mielestä työpajat auttoivat katsomaan itseä rakastavammin ja lempeämmin ja edistivät syömishäiriöstä toipumista.

– He kokivat vertaistoiminnan erityisen tärkeäksi. Sairauden akuutissa vaiheessa ryhmässä ja kuvattavana olo voi kuitenkin olla haastavaa, jolloin yksilötyöskentely voi olla toimivampi vaihtoehto.

Syömishäiriöt ovat yleisimpiä nuorilla naisilla. Sosiaalisen median yksipuolisen ja epärealistisen kuvamaailman on arveltu vaikuttavan asiaan lisäämällä ulkonäköpaineita.

– Tämän ryhmän keskusteluissa sosiaalisessa mediassa nähtiin hyvääkin. Osa oli esimerkiksi seurannut paranemismyönteisiä Instagram-tilejä ja blogeja. Viime vuosinahan sosiaalisen median kuvastossa on alkanut näkyä myös kehopositiivisuutta, Kaartti toteaa.  

Hän arvelee, että monella nuorella on mutkattomampi suhde kuvattavana olemiseen ja omien kuvien katseluun kuin vanhemmilla ikäpolvilla.

– Nykyisessä selfiekulttuurissakin positiivista on valta ainakin periaatteessa päättää omista kuvista.

Kaartti selvitti myös voimauttavan valokuvan menetelmäopinnot suorittaneiden, syömishäiriötä sairastavien parissa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia menetelmän käytöstä. Myös heidän näkemyksensä perusteella voimauttava valokuva voisi sopia täydentäväksi hoitomenetelmäksi syömishäiriöiden kokonaishoidossa.

– Heidän mukaansa voimauttava valokuva voi edistää vuorovaikutusta, tasavertaisuutta ja luottamuksen lisäämistä potilastyössä. Ravitsemusterapeutin opinnoissakin painotetaan paljon juuri asiakaslähtöisyyttä.  

Potilaalle menetelmän arvioitiin tarjoavan mahdollisuuksia muun muassa itsetuntemuksen syventämiseen ja elämänpiirin laajentamiseen.

– Syömishäiriöstä on helpompi päästää irti, kun sen tilalle löytää jotakin muuta.

Julkaistu Saima-lehdessä 1/2019