– Patologin asiakkaat ovat enimmäkseen eläviä ihmisiä, muistuttaa professori Ivana Kholová.
Kholová aloitti vuoden alussa patologian professorina Itä-Suomen yliopiston kliinisen lääketieteen yksikössä. Lisäksi hän on osa-aikaisena patologian ylilääkärinä Kuopion yliopistollisen sairaalan Kuvantamiskeskuksessa. – Koulutan paljon myös kollegoita ja on tärkeää säilyttää itsekin tuntuma käytännön työhön.
Toisin kuin usein luullaan, patologin työ on enimmäkseen muuta kuin ruumiinavauksia. – Enimmäkseen tutkitaan elävien potilaiden solu- ja kudosnäytteitä. Löydökset voivat ohjata diagnoosia ja hoidon valintaa, esimerkiksi potilaan syöpätyyppiin sopivaa täsmähoitoa.
– Patologian diagnostiikkamenetelmät kehittyvät koko ajan, näytteitä pystytään tutkimaan yhä monipuolisemmin ja niistä saadaan yhä enemmän tietoa. Monessa laboratoriossa myös digipatologia on jo arkea, eli näytteet skannataan ja digitoidaan ja niitä tarkastellaan mikroskoopin sijaan tietokoneen näytöltä.
Digipatologian tavoitteena on tarkentaa ja nopeuttaa diagnostiikkaa myös hyödyntämällä tekoälyä näytteiden analysoinnissa. Vielä toistaiseksi tekoälyä käyttävät lähinnä tutkijat.
Tarkentuvaa syöpädiagnostiikkaa
Kholován erikoisalaa on sytopatologia eli irtosolunäytteistä tehtävä diagnostiikka. – Solunäytteiden digitointiin vielä etsimme parhaita ratkaisuja, sillä kokonaisten kolmiulotteisten solujen skannaaminen on vaativampaa kuin ohuiden kudosleikkeiden.
Digisytologian kehittäminen ja kohdunkaulan solunäytteiden diagnostiikan tarkentaminen entisestään ovat ajankohtaisia tutkimusyhteistyössä, jota Kholová johtaa Euroopan sytologiyhdistysten liitossa EFCS:ssä.
Kohdunkaulan syöpäriskiä seulotaan Suomessa 30–65-vuotiailta naisilta papa- ja HPV-kokeilla solunäytteistä. – Seulonnat ovat huomattavasti vähentäneet syöpätapauksia, mutta koronavuosina esiintyvyys kasvoi erityisesti nuorimmassa ikäryhmässä.
– Toisaalta osa naisista ohjautuu seulonnoista turhille kontrollikäynneille. Tavoitteena onkin pystyä paremmin erottamaan syöpäriskissä olevat niistä, joilla on vain ohimenevä tulehdus.
Kholová on ollut kehittämässä myös kilpi- ja sylkirauhasten syöpien sekä keuhkosyövän diagnostiikkaa ja kansainvälisiä diagnostisia luokitteluja.
– Esimerkiksi pienten sylkirauhasten kasvaimet ovat harvinaisia, mutta niitä on yli 40 erilaista, jotka osin muistuttavat toisiaan.
Kilpirauhasen kyhmyt puolestaan ovat yleisiä ja usein hyvälaatuisia, mutta niissä voi olla syöpää imitoivia solumuutoksia. – Näiden erottaminen oikeasta syövästä on tärkeää, että potilaat säästyvät turhilta leikkauksilta.
Hyvän- ja pahanlaatuisen rajamailla on NIFTP eli ei-invasiivinen kilpirauhassyöpä, jonka piirteitä Kholová ja kumppanit ovat analysoineet laajassa meta-analyysissä.
Keuhkosyövän diagnostiikassa merkittävänä haasteena ovat riittämättömät solunäytteet. Yhtenä parannuksena tähän on Kholován tutkimusryhmän kehittämä multiplex-värjäysmenetelmä, joka mahdollistaa usean merkkiaineen tutkimisen samasta näytteestä.
Aorttanäytteet valottavat repeämien taustaa
Kholová on pitkään tutkinut myös sydän- ja verisuonitauteihin, erityisesti aortan ja aorttaläpän sairauksiin ja eteisvärinään liittyviä solu- ja kudosmuutoksia. Hiljattain julkaistu tutkimus esimerkiksi valotti aortan pullistumien ja repeämien yhteyttä ateroskleroosiin ja osoitti, että ateroskleroottiset muutokset ovat luultua yleisempiä myös nousevassa aortassa. Uutta tietoa on kertynyt myös sydänläppien imuteiden muutoksista eri tautitiloissa.
– Tässä kuolleet opettavat ja auttavat eläviä, sillä sydämestä näytteitä on yleensä mahdollista saada vasta ruumiinavauksen yhteydessä.
Kholová oli mukana kansainvälisessä asiantuntijaryhmässä, joka laati patologeille yhtenäiset ohjeet aorttanäytteiden tutkimiseen ja luokitteluun. – Tämä auttaa erottelemaan paremmin esimerkiksi perimän ja elintapojen vaikutuksia aortan repeämiin eri ikäisillä potilailla.
Itä-Suomen yliopistossa hän vastaa sekä patologian perusopetuksesta että alan erikoislääkärikoulutuksesta. Sytologian koulutusta hän on ollut kehittämässä kansallisesti Suomen kliinisen sytologian yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.
– Haluan varmistaa korkeatasoisen sytologian osaamisen Suomessa, sillä sytologisia näytteitä on vähintään kolmasosa patologian rutiinista. Merkitystä on myös sillä, että solunäytteiden otto on nopeaa ja halpaa.
Kholová haluaa myös innostaa nuoria lääkäreitä erikoistumaan alalle. – Jos tutkimuksen teko kiinnostaa, patologia tarjoaa siihen huomattavan hyvät mahdollisuudet. Tämä on sisäsiistiä työtä näytteiden parissa, eikä patologialla ole yöpäivystyksiä.
Tsekkiläissyntyinen Kholová on työskennellyt viime vuodet Tampereella, mutta Kuopion kampus on hänelle tuttu 2000-luvun alusta, jolloin hän oli erikoistumassa KYSissä ja tutkijatohtorina professori Seppo Ylä-Herttualan tutkimusryhmässä. – Uusia yhteistyökuvioita ja -kumppaneita on jo näköpiirissä.
Ivana Kholová
- Itä-Suomen yliopiston patologian professori 1.1.2025-
- LL, Kaarlen yliopisto, Tsekki 1998
- LT (patologia), Kaarlen yliopisto, Tsekki 2002
- Patologian erikoislääkäri 2008
- Kokeellisen patologian dosentti, Kuopion yliopisto 2008
- Patologian dosentti, Tampereen yliopisto 2016
Tärkeimmät tehtävät
- Ylilääkäri (oa.), KYS 1.1.2025-
- Kliininen opettaja, Tampereen yliopisto 2017-
- Patologian erikoislääkärin ja apulaisylilääkärin tehtävät, Fimlab Laboratoriot 2009-
- Kliininen opettaja ja erikoistuva lääkäri, Kuopion yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala, 2006–2008
- Tutkijatohtori, Kuopion yliopisto 2003–2009
