Kielitietoinen opettaja kasvattaa oppilaistaan kieleltään rikkaita oppijoita.
- Teksti Nina Venhe | Kuvat Niko Jouhkimainen ja Eeli Gröhn
Miten selittäisit alakoululaiselle, mitä magnetismi tarkoittaa?
Todennäköisesti esittelisit konkreettisesti magneetin avulla sen napoja ja sitä, miten toinen niistä hylkii ja toinen vetää puoleensa tiettyjä materiaaleja. Näin lapsi ymmärtäisi arkikielellä selitettynä, miten magneetti toimii. Lapsi kyllä oppisi siis magnetismin periaatteet käytännössä, mutta siihen liittyvät käsitteet jäisivät vielä epäselväksi.
Jo alakoulun oppikirjoissa kielioppi poikkeaa käyttämästämme arkikielestä, ja tekstissä voi olla haastavia ilmaisuja. Lisäksi esimerkiksi magnetismiin liitetään sellaisia termejä kuin veto- ja poistovoima, kestomagneetti ja sähkömagneettinen säteily. Miten selittää niitä?
– Kun alakoululainen lukee oppikirjastaan vaikkapa fysiikan käsitteitä, niillä harvoin on suoraa kosketuspintaa hänen arkimaailmaansa. Lisäksi opiskelukieli eroaa arkikielestä huomattavasti myös rakenteiltaan. Siksi oppiminen saattaa lukiessa tapahtua hyvin pinnallisella ”hauki on kala” -tasolla. Eli oppilas voi opiskella termit ja niitä sisältävät lauseet ulkoa, mutta varsinaista oppimista siinä kohtaa ei tapahdu, kertoo kasvatustieteen professori Jenni Alisaari.
Siksi Alisaari puhuu mielellään kielellisesti vastuullisesta pedagogiikasta.
– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että oppituntien aikana opettaja sanoittaa ja konkretisoi oppilailleen opittuja asioita. Samalla opiskelukielitaitoa tuetaan huomioimalla kielen eri käyttötapoja.
Edellä mainitussa tapauksessa opettaja voisi siis teettää oppilailla ryhmätöitä, joissa testataan magneetin käyttöä. Kun oppilaat kertoisivat omin sanoin miten magneetti missäkin tilanteessa käyttäytyi, sanottaisi opettaja tapahtunutta uudelleen vieraampien termien ja rakenteiden avulla. Eli sisällyttäisi uutta kieltä ja termistöä oppilaiden arkikieleen.
– Näin oppilaat oppisivat samalla, mitä kirjassa käytetyt abstraktit asiat ja rakenteet oikein tarkoittavat. Opettaja yhdistäisi puheellaan oppilaiden kokemusmaailman sekä oppikirjan tekstin, Alisaari summaa.
Tuen tarve lisääntynyt
Peruskoulun opetussuunnitelmassa ei tarkkaan määritellä kielitietoisuuden käsitettä, vaikka ohjeistusta kielellisesti vastuulliselle pedagogiikalle taustalta löytyykin. Alisaari sanoo olevansa hyvin tietoinen siitä, miten kuormittuneita nykypäivän opettajat ovat ilman uusia opetukseen liittyviä vaatimuksiakin. Mutta hän puoltaa silti kielitietoisuuden lisäämistä opettajille, sillä se edesauttaisi montaa asiaa oppimisen suhteen.
– Kouluissa on huomattu lasten tarvitsevan kielellistä tukea yhä enemmän. Eikä tämä koske pelkästään maahanmuuttotaustaisia lapsia, vaan moni oppilas tuntuu syntyperästään huolimatta tarvitsevan tukea luetun ymmärtämiseen ja kirjoittamisen taitoihin.
Siksi Alisaari on kouluttanut jo paljon opettajia kielellisesti vastuullisen pedagogiikan toimintatapoihin. Moni opettaja on myöntänyt, että uuden taidon opettelu on etukäteen tuntunut raskaalta ja kuormittavalta.
– Mutta kun toimintatavat hoksaa, oma työkin helpottuu. Silloin oppilaat saavat oikeudenmukaisemmat mahdollisuudet oppimiseen ja oppimistulokset paranevat.
Kielellisesti vastuullinen pedagogiikka ei siis ole pelkästään kieliopin opettamista vaan asioiden sanoittamista, vuorovaikutusta ja vieraiden termien avaamista oppilaiden arkikieleen.
Kielellisesti vastuullinen pedagogiikka tarkoittaa käytännössä sitä, että oppituntien aikana opettaja sanoittaa ja konkretisoi oppilailleen opittuja asioita.
Hyvä lukutaito ehkäisee syrjäytymistä
Jos Alisaarella olisi rahaa ja valtaa, hän palkkaisi jokaiseen suomalaiseen kuntaan yhden kielellisen mentorin, joka kiertäisi kouluissa tukemassa opettajien kielitietoisuutta.
– Nämä opettajat voisivat taas sen myötä auttaa oppilaitaan ylittämään rajojaan kielellisesti mutta myös kognitiivisesti.
Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että huonolla lukutaidolla ja syrjäytymisellä on selvä yhteys.
– Ja sen korjaaminen tulee yhteiskunnalle lopulta kalliimmaksi kuin vaikkapa tällainen mentoritoiminta.
Uusi suhtautumistapa monikielisyyteen
Kielellisesti vastuulliseen pedagogiikkaan liittyvät myös monikielisyys ja asenteet sitä kohtaan.
– Mediassa ja julkisissa keskusteluissa törmätään monikielisyyden osalta usein pelkästään negatiivisuuteen ja voivotteluun. Suomessa ajatellaan toisinaan yhä vain suomen kielen osaamisen olevan avain oikeanlaiseen oppimiseen ja hyvään elämään.
Kielellisesti vastuullisessa pedagogiikassa asiaan suhtaudutaan toisin. Siinä opettaja näkee kaikki kielet oppimisen resursseina ja ohjaa oppilasta käyttämään myös hänelle tutuinta kieltä esimerkiksi tiedonhaussa.
– Näin vaikkapa ukrainalaiset oppilaat voisivat koulussa opetella vaikeammat, abstraktit aiheet ensin omalla kielellään. Silloin heidän kognitiiviset taitonsa olisivat omalla tasollaan, ja kielitaito kasvaisi pikkuhiljaa siinä perässä.
Opettajan arvostava suhtautuminen eri kieliin tukisi myös oppilaiden identiteettiä.
– Tämä on melko uusi pedagoginen toimintatapa, ja ymmärrän, että se vähän hirvittää opettajia, kun yhteistä kieltä ei oppilaan kanssa kaikessa olisikaan.
Tällaisesta pedagogiikasta on kuitenkin saatu monessa koulussa maahanmuuttajaoppilaiden kanssa hyviä tuloksia, ja erilaisia toimintatapoja on löydetty. Niistä voisi Alisaaren mukaan ottaa mallia kaikkiin kouluihin.
Näin vaikkapa ukrainalaiset oppilaat voisivat koulussa opetella vaikeammat, abstraktit aiheet ensin omalla kielellään. Silloin heidän kognitiiviset taitonsa olisivat omalla tasollaan, ja kielitaito kasvaisi pikkuhiljaa siinä perässä.
Jenni Alisaari
Professori
Lattareita ja hiihtoa
– Meillä on jo aivan tarpeeksi huolipuhetta, joten haluan opettajia kouluttaessani aina vahvistaa ilon aiheita ja muistuttaa, miten paljon erilaista osaamista heillä jo onkaan. Suomessa opettajien kesken vallitsee myös kadehdittava kollegiaalinen apu ja ammatillinen yhteisöllisyys, mikä näkyy esimerkiksi somessa.
Vaikka Alisaaren omat tutkimusaiheet ja tausta kiinnittyvätkin kasvatustieteen lisäksi vahvasti kielitieteisiin ja sosiologiaan, sanoo hän myös luokanopettajan koulutuksen saaneena opettajuuden olevan kaikkein lähimpänä sydäntään. Opettaminen on hänestä aina vain yhtä ihanaa.
Intohimoinen suhtautuminen työhön vaatii siksi välillä jotain aivan muuta – Alisaaren toinen suuri intohimo liittyy latinalaistansseihin.
– Lattaritunneilla ei voi miettiä onneksi mitään muuta kuin koreografiaa. Jos yksikin askel menee väärin, sotkeutuu koko kuvio. Se on hyvää työajatusten nollaamista!
Koti pysyy Alisaarella uuden professuurin myötä yhä Turussa, sillä nuorempi lapsista asuu vielä kotona.
– Odotan silti kovasti vierailuja tänne Itä-Suomeen, ja näin hiihtäjänä etenkin kunnon lumisia talvia Joensuussa!
JENNI ALISAARI
Kasvatustieteen, erityisesti kulttuurisesti ja kielellisesti moninaistuva kasvatus, professori, Itä-Suomen yliopisto 1.8.2024–
- Kasvatustieteen tohtori, Turun yliopisto, 2016
- Musiikkipedagogi / musiikkiterapeutti, Turun ammattikorkeakoulu, 2012
- Kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja, Turun yliopisto, 2002
- Suomen kielen dosentti, Helsingin yliopisto, 2021
TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT
- Erikoistutkija, INVEST-tutkimuskeskus, Turun yliopisto 2020–2024
- Yliopistolehtori, Tukholman yliopisto, suomen kielen oppiaine 2022–2025
- Yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos 2013–2020
- Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, suomi toisena kielenä -opetus, Turku 2007–2013
Jenni Alisaaren kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/67299?encoding=UTF-8 ja https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/67301?encoding=UTF-8
