Kanssatutkimuksen menetelmät mahdollistavat osallisuuden ja tasavertaisuuden tutkimushankkeissa. Kokeiluja on käynnissä eri tieteenaloilla Itä-Suomen yliopistossa.
- Teksti Risto Löf | Kuvat Varpu Heiskanen, Raija Törrönen, Marjukka Laiho
Kanssatutkimus tuo tutkimusmenetelmien kirjoon uudenlaisen näkökulman osallisuudesta ja tasavertaisuudesta. Miten tutkimuksen tekeminen muuttuu, jos tutkijat eivät enää olekaan yksin havainnoimassa ja tuottamassa uutta tietoa, vaan tutkimukseen osallistuvat aktiivisesti myös tutkittavat henkilöt ja heidän vertaisensa? Millaisia mahdollisuuksia kanssatutkiminen avaa tieteelle, ja mitä se vaatii tutkijoilta?
Itä-Suomen yliopistossa kanssatutkimuksen menetelmää kehittävät muun muassa professori Päivi Eriksson kauppatieteiden laitokselta, nuorempi tutkija Marjukka Laiho teologian osastolta ja yliopistotutkija Nina Tokola historia- ja maantieteiden laitokselta. Tutkijakolmikon ajatukset kohtasivat Kanssatutkimuksen tutkijaverkostossa. He ovat myös kirjoittajina teemaan liittyvässä uudessa tietokirjassa.
Eriksson näkee kanssatutkimuksen ytimessä käytännöt, joilla tutkimus organisoidaan siten, että osallistuminen on mahdollista ja tasavertaista. Samalla menetelmä haastaa perinteiseen akateemisen tutkimukseen liittyvät tiedontuotantotavat. Lähtökohta on mukana jo kanssatutkimuksen juurilla kuten postkolonialistisessa ja antropologisessa osallistuvassa tutkimuksessa.
Laiho näkee kanssatutkimuksen ideaalin juuri valtasuhteiden kyseenalaistamisessa ja tutkimuksen demokratisoitumisessa.
– Kanssatutkimisen lisäarvoa tulee tarkastella niin osallistujien, akateemisen tutkimusyhteisön kuin laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kun tiedontuotanto rakentuu kumppanuudelle, tulee tutkimuksesta myös vankempaa, hyväksyttävämpää ja vaikuttavampaa, Laiho määrittää.
Tokola näkee kanssatutkimuksen toimivana menetelmänä, kun tietoa kaivataan esimerkiksi vähemmistöihin kuuluvista ryhmistä, joiden parissa tutkija ei yksin pääsisi syvällisesti tiedon äärelle. Vertaisryhmään kuuluvat kanssatutkijat voivat auttaa tutkimuskysymysten laadinnassa ja haastatteluiden tekemisessä.
Kanssatutkimukseen liittyy vahvasti tutkijan halu ja kyky kyseenalaistaa omaa ajatteluaan.
Päivi Eriksson
Professori, kauppatieteiden laitos
Osallistumisen mahdollisuus nousee jo rahoituslinjauksissa
Kansainvälisesti kanssatutkimus tunnetaan englanninkielisenä käsitteenä ”co-research”. Menetelmää kehitetään vahvasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tänä vuonna kanssatutkimus nousi ensi kertaa teemaksi eurooppalaisten sosiologien konferenssissa (European Sociological Association Conference).
– Kanssatutkimus on nousussa Euroopassa, ei ainoastaan tutkimuksessa vaan myös järjestökentällä, Tokola sanoo.
Erikssonin mukaan kanssatutkimusta on tehty jo pidempään terveysalalla Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Euroopassa Hollanti ja Englanti kulkevat etujoukoissa menetelmän kehittämisessä, ja tämän on huomannut myös Laiho teologian tutkimuksessa. Suomessakin menetelmää kohtaan on vahvaa kiinnostusta, ja menetelmä hakee muotoaan eri tieteenaloilla.
Eriksson tekee tutkimustyötä terveystieteiden ja innovaatioiden rajapinnassa, neurotieteiden tutkimusyhteisössä Itä-Suomen yliopistossa. Hän on hakenut oppia kanssatutkimukseen juuri Kanadasta, jossa potilaiden osallistumista akateemiseen tutkimukseen on kehitetty jo kymmenen vuoden ajan kansallisessa projektissa. Vastaava tavoite näkyy myös EU:n terveystutkimuksen rahoituslinjauksissa.
– Potilaat ovat voineet osallistua omiin hoitopäätöksiinsä jo pitkään, mutta se, miten potilaat voivat osallistua akateemiseen tutkimukseen, on uutta. Tämä puhuttaa Suomessakin. Potilaan näkökulmasta relevantit tutkimuskysymykset voivat olla toisenlaisia kuin terveystutkimuksen näkökulmasta. Tästä avautuu uusia näkymiä myös uusiin hoitomuotoihin, Eriksson kertoo.
Tokola on tuonut kanssatutkimusta käytäntöön Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen ALL-YOUTH-hankkeessa, jossa tutkimuskysymykset liittyvät muun muassa nuoriin ja kestävään hyvinvointiin. Tokolan kanssatutkijoina on ollut eri taustoista tulevia nuoria, jotka ovat määrittäneet omaa osallistumistaan hankkeeseen ja myös tutkimuskysymyksiä. Nuorilta kanssatutkijoilta löytyy arvokasta kokemusasiantuntijuutta ja ymmärrystä vertaistensa elämänpiiristä.
– Strategisen tutkimuksen rahoitusinstrumentti vaatii vuorovaikutusta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ja siihen kanssatutkimus sopii hyvin.
Kanssatutkimuksen prosessiin tarvitaan kuuntelutaitoa ja uteliaisuutta. Tutkijan tulee antaa tilaa kanssatutkijan tiedolle ja kokemukselle.
Nina Tokola
Yliopistotutkija, historia- ja maantieteiden laitos
Kanssatutkimus vaatii uudenlaista ajattelua, vuorovaikutusta ja aikaa
Kanssatutkimuksen laajimmassa osallistamisen mallissa kansalaiset ovat mukana niin tutkimuksen suunnittelussa kuin sen toteutuksessa ja tiedon levittämisessä. Eriksson on mukana tällaisessa potilaslähtöisessä tutkimuksessa Kanadassa, ja menetelmä vie paljon aikaa.
Laiho korostaa myös, että uuden metodologian soveltaminen vaatii aikaa ja itserefleksiivisyyden vahvistamista tutkijalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkija tarkastelee kriittisesti myös omaa positiotaan ja toimintaansa.
– Joskus kanssatutkimukselliset elementit ovat mukana jo tutkimuskysymyksissä eli kysymme asioita eri tavoin tai muotoilemme merkityksellisiä tutkimuskysymyksiä yhdessä kanssatutkijoiden kanssa. Tieto rakentuu siis alusta alkaen yhteistyössä. Haasteeksi tulevat akateemisen työn rakenteet. Kanssatutkimus on ennalta-arvaamatonta ja antaa tilaa tuntemattomille poluille. Miten tällainen epävarmuus on mahdollista projekteihin perustuvassa rahoitusmallissa, Laiho pohtii.
Tokola näkee, että kanssatutkimus vaatii tutkijalta resurssien lisäksi vuorovaikutustaitoja.
– Kanssatutkimus tapahtuu erilaisilta tietopohjilta ja tietokäytänteistä tulevien ihmisten kanssa. Tasa-arvoinen tekemisen tapa ja tila tiedon yhteisluonnille tulee löytää yhdessä. Prosessiin tarvitaan kuuntelutaitoa ja uteliaisuutta. Tutkijan tulee antaa tilaa kanssatutkijan tiedolle ja kokemukselle.
Eriksson nostaa esille kanssatutkimukseen liittyvän tutkijan halun ja kyvyn kyseenalaistaa omaa ajatteluaan. Jos tutkimusprosessit eivät ole täysin ennakoitavia, yllätykset haastavat tutkijan etsimään uusia ratkaisuja. Tähän tarvitaan organisointitaitoa ja myös jaettua johtajuutta.
Laiho näkee kanssatutkimuksen esimerkkinä eläväisestä ja aktiivisesta keskustelusta metodologiasta. Aiheesta keskustellaankin Kulttuurintutkimuksen päivillä Itä-Suomen yliopistossa 8.–10. joulukuuta.
– Kun akatemia moninaistuu, syntyy myös sisäistä reflektiota. Puhutaan muun muassa kriittisestä tutkimuksesta, luovista menetelmistä ja utopioista. Tämä on hyvin arvokasta, ja kanssatutkimus on yksi monista tieteen uudelleenarvioinnin tavoista, Laiho summaa.
Kanssatutkimus on ennalta-arvaamatonta ja antaa tilaa tuntemattomille poluille.
Marjukka Laiho
Nuorempi tutkija, teologian osasto
Julkaisuja kanssatutkimuksen alueelta
- Antti Erkkilä, Irmeli Mustalahti, Nina Tokola, Anna-Maija Tuunainen, Teppo Hujala (2021). Nuorten metsänomistajien valmiudet, valta ja vastuu. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2021, artikkeli id 10513.
- Fath E. Mubeen & Nina Tokola (2021). Kanssatutkimus ja vertaishaastattelut tutkimusmenetelmänä – pohdintoja toimijuudesta ja vallasta. Teoksessa: Rättilä, Tiina & Honkatukia, Päivi (toim.) Tutkien ja tarinoiden kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 231: 107–123.
- Irmeli Mustalahti, Nina Tokola, Antti Erkkilä, Jari Varsaluoma, Juni Sinkkonen (2021). Kestävyysmurros arjessa: Miten tukea nuorten taitoja ja motivaatioita sekä osallisuutta ja toivoa kestävyysmurroksissa? Lausunto liittyen selontekoon VNS 3/2020 vp: Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa.
- Laiho, Marjukka (2021). Eletty teologia tutkimusotteena: Kolme metodologista näkökulmaa. Teoksessa Hallamaa, J. & Tervo-Niemelä, K. (toim.), Teologia eletyn uskonnon tulkkina: Uudistuvat metodit ja normatiivisuus. Helsinki: Suomalainen Teologinen kirjallisuusseura.
- Tero Montonen, Päivi Eriksson & Jaana Woiceshyn (2021). It’s Not a Lonely Journey: Research Collaboration Strategies for Knowledge Production with Allies. Academy of Management Learning & Education, Vol. 20, No. 2.
- Henk de Roest (2020). Collaborative Practical Theology. Engaging Practitioners in Research on Christian Practices. Brill, Theology in Practice, Volume: 8.
- Courtney Goto (2018): Taking on Practical Theology – The Idolization of Context and the Hope of Community. Brill, Theology in Practice, Volume: 6.
- Holmes, L., Cresswell, K., Williams, S. et al. (2019). Innovating public engagement and patient involvement through strategic collaboration and practice. Research Involvement and Engagement volume 5, Article number: 30.
- Natalie Wigg-Stevenson (2017). What’s Really Going on: Ethnographic Theology and the Production of Theological Knowledge. Cultural Studies ↔ Critical Methodologies. 2018;18(6):423-429.
