Juni Sinkkonen on väitöskirjatutkija, joka tekee väitöstutkimusta psykologien roolista ja aktivisti-identiteeteistä kestävyysmurroksessa. Hänen mukaansa sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä ei ole varauduttu riittävästi ekologisen kriisin tuomiin haasteisiin.
- Teksti Sari Eskelinen | Kuvat Niko jouhkimainen ja Lauri Kosonen
Ympäristökriisit vaikuttavat fyysisen terveyden ohella myös mielenterveyteen. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen voimistamat sään ääri-ilmiöt lisäävät mielenterveysoireilua. Lisäksi vaikeat ympäristötunteet, kuten ilmastoahdistus, voivat voimakkaina haastaa toimintakykyä. Sitran vuonna 2019 tekemässä kyselyssä havaittiin, että kaikissa ikä- ja sosioekonomisissa ryhmissä koetaan ympäristötunteita. Ne korostuvat erityisesti nuorilla, jotka ovat tietoisempia ympäristökysymyksistä.
– Ympäristötunteet ovat todiste siitä, että olemme osa elävää planeettaa. Ilmastoahdistus ja ympäristösuru osoittavat, että me välitämme ja olemme surullisia siitä, mitä olemme menettämässä. Olemme myös peloissamme, koska emme halua menettää meille rakkaita asioita, väitöskirjatutkija Juni Sinkkonen sanoo.
Sinkkonen on psykologina ja Tunne Ry:n asiantuntijana kouluttanut, ohjannut työpajoja ja luennoinut ympäristötunteista, mielenterveydestä, kestävyyskriisistä ja ekopsykologiasta jo vuosien ajan. Hän korostaa, että kaikki tunteet ovat hyviä ja arvokkaita. Ne ovat myös viestintuojia, jotka kertovat ihmisten tarpeista. Sinkkosen mukaan tunnetaidot ovat tärkeitä myös omien arvojen tarkastelun ja toiminnan suuntaamisen kannalta. Gradussaan hän havaitsi, että haastatelluille aktivisteille toiminta yhteisen hyvän puolesta oli merkityksellisen elämän olennainen osa.
– Se, että tekee hyvää ympäristölleen, kannattelee myös omaa hyvinvointia. Ihmiset voivat kukoistaa vain yhdessä muun luonnon kanssa, emmekä voi hyvin, jos ajattelemme, että ihmisinä olemme irrallisia ja kohtelemme muuta maailmaa resurssina, josta pitää saada maksimaalisesti hyötyä itselle.
Planetaarinen psykologia on uuden äärellä
Sinkkonen aloitti lokakuussa 2024 väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopiston koordinoimassa Kestävyysmurros-tohtorikoulupilotissa. Hän tekee väitöskirjaansa historia- ja maantieteiden laitoksella professori Irmeli Mustalahden johtamassa Responsive Natural Resources Governance -tutkimusryhmässä. Sinkkonen on mukana myös professori Arto O. Salosen johtamassa Kestävä hyvinvointi -tutkimusryhmässä.
Tutkimuksessaan Sinkkonen muun muassa tarkastelee sitä, miten aktivisti-identiteetti muodostuu ja miten aktivistipsykologit näkevät psykologian roolin yhteiskunnallisessa kestävyysmurroksessa.
Väitöskirjassaan hän selvittää, voisiko planetaarinen psykologia olla työkalu psykologeille ja kansalaistoimijoille ja millaisia konkreettisia käytäntöjä se voisi sisältää psykologien työssä. Aihetta ei ole juuri tutkittu aiemmin.
Tutkimuksen keskeinen käsite on planetaarinen psykologia, jota toimintatutkimuksen menetelmiä hyödyntävässä tutkimuksessa määritellään yhdessä aktivistipsykologien kanssa.
– Planetaarista psykologiaa ei ole juurikaan tutkittu, joten tutkimuksessa haemme vastauksia siihen, mitä se voisi tarkoittaa ja soveltuisiko se työkaluksi psykologeille ja vaikkapa kansalaistoimijoille. Tutkimuksessa myös pohditaan, millaisiin konkreettisiin käytäntöihin planetaarinen psykologia voi kiinnittyä.
Ympäristötunteet ovat todiste siitä, että olemme osa elävää planeettaa.
Juni Sinkkonen
Väitöskirjatutkija
Kestävyysmurroksen haasteiden selättämiseen tarvitaan monitieteistä tutkimusta.
– Nykyajalle tyypillisten viheliäisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää tieteidenvälistä lähestymistä, jossa tunnistetaan eri asioiden ja ilmiöiden väliset yhteydet. Ilman kokonaisnäkemystä yhtä ongelmaa ratkaistaessa saatetaan luoda monta uutta ongelmaa, Kestävyysmurros-tohtorikoulutuspilotin akateeminen johtaja, professori Arto O. Salonen painottaa.
Itä-Suomen yliopisto koordinoi kymmenen suomalaisen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistä tohtorikoulutuspilottia, jossa tutkitaan monitieteisesti ja ratkaisulähtöisesti ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen ja luonnonvarojen hupenemiseen liittyviä ilmiöitä.
– Tohtorikoulutuspilotista valmistuu tohtoreita, jotka tutkivat kestävään elämään ja yhteiskuntaan siirtymistä työn, elinkeinoelämän, johtamisen, hallinnon, lainsäädännön, yhteiskunnallisen mielikuvituksen, hyvinvoinnin ja sivistyksen näkökulmista.
Salonen painottaa, että kestävyyskysymyksiin liittyviä ratkaisuja tarvitaan kaikkialla maailmassa. Hyvän elämän mahdollisuudet kaventuvat hälyttävästi muuttuvan ilmaston, luonnonvarojen hupenemisen ja luonnon monimuotoisuuden heikentymisen vuoksi
– Ongelmat eivät ole poistumassa seuraavien vuosikymmenten aikana. Ratkaisujen löytäminen ja käyttöönotto on ihmiskunnan kohtalon kysymys.
Lisää aiheesta Kestävyysmurros-tohtorikoulutuspilotin verkkosivuilta.
Aktivistipsykologeja on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Sinkkosen mukaan psykologit ovat varovaisia ilmaisemaan yhteiskunnallisia näkemyksiään julkisesti. Osin tämä liittyy ammattirooliin, jossa ammatillinen riippumattomuus on keskeistä. Ammattirooliin liittyvän varovaisuuden valuminen muuhun elämään voi Sinkkosen mukaan kenties lamauttaa ilmaisemasta poliittisia näkemyksiä, jotka voisivat haastaa vallitsevia valtarakenteita ja käytäntöjä.
– Ilmastopsykologien toimintaa voidaan tietyssä mielessä nimittää aktivismiksi. Harva heistä kuitenkaan nimittää itseään aktivistiksi, koska käsite on poliittisesti latautunut.
Sinkkonen kokee, että myös psykologien erityisenä velvollisuutena on muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita, koska suuri osa yksilöiden haasteista – myös mielenterveyden – johtuu niistä. Hänen mielestään nyky-Suomessa nähdään konkreettisesti, miten epätasa-arvoa ja pahoinvointia tuotetaan poliittisessa päätöksenteossa ja yhteiskunnan rakenteissa.
– Yksilöterapialla ei voida ratkaista esimerkiksi taloudellisen epävarmuuden tuottamia mielenterveyden haasteita. Se voi auttaa selviytymään epätasa-arvoa tuottavien rakenteiden pyörteissä, mutta kyse on kuitenkin laastarista avohaavaan.
Ekologisilla ratkaisuilla voi edistää mielenterveyttä
Ensi vuoden aikana toteutettavissa työpajoissa hyödynnetään yhteiskehittämisen ja osallistamisen menetelmiä.
– Työpajoissa tarkastelemme yhdessä psykologikollegoiden kanssa, mitä kestävyysmurros voisi tarkoittaa psykologian kentällä ja psykologien työssä.
Sinkkosen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla ei ole juurikaan valmistauduttu nykyisen ekologisen kriisin tuomiin haasteisiin. Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi luonnonkatastrofit ja sään ääri-ilmiöt traumatisoivat ihmisiä ja saavat aikaan muitakin mielenterveyden haasteita.
– Toisaalta sotesektori myös kuluttaa runsaasti luonnonvaroja ja energiaa. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon alasta tulisi luoda ekologisesti kestävämpää, koska sen ylläpitäminen on hupenevien resurssien maailmassa haastavaa.
Sinkkonen muistuttaa, että luontoympäristöt tukevat terveyttä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Tapoja hyödyntää tätä vaikutusta ovat laajempi luonnonsuojelu ja esimerkiksi kaupungeissa lähiluonnon säästäminen ja terveysmetsien perustaminen.
– Jos niitä otetaan laajemmin hyötykäyttöön, se säästäisi yhteiskunnalta rahaa ja ylläpitäisi elintärkeitä ekosysteemejä. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että luontolähtöiset ratkaisut palvelevat niin ihmistä kuin luontoa.
Sinkkonen valmistui psykologian maisteriksi keväällä 2023. Opinnäytetyössään ALL-YOUTH tutkimushankkeessa hän tutki, kuinka suomalaiset ilmasto- ja ympäristöaktivistit rakentavat kerronnassa identiteettejään. Kahdentoista 18–25-vuotiaan nuoren haastattelussa löytyi useita aktivisti-identiteettejä, joista keskeisimpiä olivat pehmeä aktivisti, kova aktivisti, kiusankappaleaktivisti, vastuullinen kansalaistoimija-aktivisti, ei-aktivisti ja pakkoaktivisti.
Esimerkiksi pehmeän aktivistin luokkaan kuuluvat luonnehtivat aktivismiaan läheisten kanssa ilmastoasioista keskustelemiseksi, aiheeseen liittyvien kirjojen lukemiseksi sekä hyvän vegaaniruoan valmistamiseksi kavereiden kanssa. He eivät myöskään välttämättä kokeneet olevansa aktivisteja, koska eivät täyttäneet tiettyä kulttuurista aktivistin määritelmää, jossa olennaista on esimerkiksi mielenosoituksissa käyminen.
– Pehmeät aktivistit saattoivat kuitenkin ihailla kovia aktivisteja, joita kerronnassa luonnehti muun muassa mediassa näkyminen ja julkinen asioiden puolesta puhuminen.
Sinkkonen analysoi aktivistien kerronnasta myös mallitarinoita. Nämä mallitarinat kuvastivat aktivismiin liitettyjä merkityksiä laajemmassa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Yhdessä mallitarinassa aktivismi näyttäytyi vastustavana ja häiritsevänä.
– Toisaalta aktivismi näyttäytyi haastateltavien kerronnassa myös hyvän maailman tekemisenä, yhdessä voimaantumisena, yhteisöllisyytenä ja solidaarisuutena.
Gradussaan Sinkkonen havaitsi, että aktivismi myös uuvuttaa. Burnout-aktivistit taipuivat jaksamisensa äärirajoille, koska maailmassa riitti tekemistä.
– Burn-out-aktivisteihin liittyi kulttuurinen mallitarina oman hyvinvointinsa liiallisesta uhraamisesta yhteiskunnan aktiivisen muuttamisen alttarille.'
Sinkkonen muistuttaa, ettei tieteentekeminen ole millään tieteenalalla arvovapaata, joten omien oletusten sekä arvojen avaaminen on tutkimuksen tekemisessä suuri vahvuus. Sinkkonen on toiminut aktivistina ja tuntee tutkimuskenttänsä hyvin.
– Kun tutkija tunnistaa oman positioitumisensa tutkimuskehyksessä, se tuottaa luottamusta ja vahvistaa tieteentekemisen pohjaa. Arvojen ja oletusten auki purkaminen ja niistä keskustelu muiden tutkijoiden kanssa palvelee niin tutkijaa itseään kuin koko tutkimusyhteisöä.
Kansalaistoiminta luo aktiivista toivoa kestävämmän maailman rakentamisessa.
Juni Sinkkonen
Väitöskirjatutkija
Ekopsykologina ja ympäristötunneasiantuntijana toimiessaan Sinkkonen kiinnostui siitä, miten yhteiskunnallisesti aktiiviset ihmiset jaksavat ja miten heidän jaksamistaan voisi tukea. Hän on nähnyt läheltä, kuinka kentällä toimivat ihmiset uupuvat, koska nykyiset yhteiskunnalliset rakenteet eivät tue sosiaalista ja ekologista kestävyyttä.
– Länsimaisissa yhteiskunnissa ei ole helppoa elää aidosti kestävällä tavalla. Se vaatii normeja vastaan kulkemista, asioiden selvittämistä ja säädösten kanssa tappelemista.
Kestävyysmurroksen edistämisessä toivoa kuitenkin luo se, että suuri osa ihmisistä haluaa tehokkaampia ilmastotoimia.
– Kansalaistoiminta luo aktiivista toivoa kestävämmän maailman rakentamisessa. On toiveajattelua, että käy vain äänestämässä ja ajattelee, että poliitikot hoitavat asian.
